maanantai 29. elokuuta 2016

Koiramäen Pajutalli ja uudet kengät

Ja taas on ulkona harmaa ja sateinen päivä, joten hyvä hetki palata aurinkoisiin kesämuistoihin. Paikka missä tulee käytyä ihan liian harvoin mutta missä on aina niin ihana käydä. Ja mikä tärkeintä, ihan törkeän hyvät munkit. Koiramäen Pajutalli. Olen ennenkin tästä samasta kirjoittanut ja sama virsi jatkuu edelleen, aivan ihana paikka täynnä kaikkia ihania houkutuksia mutta silti tulee niin harvoin käytyä. Nytkin kesällä käytiin vaan kerran. Ja nyt oli itseasiassa eka kerta kun saatiin J mukaan tuonne. Ei pyörätuolille se ihanteellinen paikka mutta kyllä siinä pihalla jotenkin pääsi liikkumaan ja hyvin sai kahvit juotua siinä pihalla. Sisälle on melko turha haaveilla tuolin kanssa, varsinkin kun toinen ei ehkä osaisi samalla tavalla arvostaa ja innostua siitä tarjonnasta ja kauneudesta.


Tuolla Pajutallilla käydessä on aina hauska huomata kun lentokoneet menee siitä ihan päältä laskeutuessaan vieressä olevalle Helsinki-Vantaalle, niin joka kerta se omakin katse nousee sinne taivaalle lentokoneen perään. Joku niissä lentokoneissa vaan niin kiehtoo, vaikka koneita on ihan riittävästi tullut nähtyä, ottaen huomioon, että lähes koko ikäni olen kahden lentokentän lähettyvillä asunut ja näin ollen päivittäin lentokoneita taivaalla nähnyt.


Pajutallilla tuli myös kuvattua toiset kesän aikana hankituista uusista Converseista. Dublinissa näin yhdessä kenkäkaupassa nämä keltaiset matalavartiset Converset alessa ja ne pisti heti silmiin. Meillä oli kuitenkin sillon jo pitkä päivä takana enkä jaksanut sen enempää keskittyä kenkiin. Parin päivän päästä kengät poltteli mielessä kuitenkin niin kovasti, että olihan niitä pakko käydä testaamassa. Loppupeleissä ostin sieltä kahdet Converset melko mukavasta alesta ja J löysi itselleen yhdet. Olin uusista kengistä sillon niin onnessani, että ei edes haitannut raahata kenkäkassia koko päivän mukana ympäri Dublinia. Voi sitä materiaalionnea. Ja kuinka tykkäänkään noista kengistä, niin ihanan pirtsakat, eikä ihan jokaisella vastaantulijalla ole ollut samanlaisia jalassa.

tiistai 16. elokuuta 2016

Kesän pieniä helmiä

Mä oon niin jo luovuttanut tän kesän suhteen, fiilikset on jo ihan täysin syksyssä. Ja niin on kyllä ilmakin tällä hetkellä, joten ei ihme. Kesällä ei kauheasti ehtinyt istumaan koneen ääressä mutta nyt kun ulkona sataa vettä ja on synkän harmaata, on taas hyvää aikaa ottaa kone syliin ja vaikka päivittää vähän blogia.


Kesään mahtui taas niin paljon kaikkea kivaa, ihan törkeän siistejä juttuja ja olis ihana käydä niitä kaikkia täällä yksitellen läpi mutta en aikonut kuitenkaan koko syksyä istua koneen ääressä, joten tässä nyt muutamia pieniä kesäisiä juttuja meidän kesältä.


Kesään kuuluu ehdottomasti Kauppatorilla käynti. Tänä kesänä ei montaa kertaa tullut käytyä Kauppatorilla mutta onneksi edes muutama. Aurinkoinen kesäpäivä, kauppatorin kuhina, se lempikahvila, yksi parhaista lihapiirakoista ikinä ja kuppi kahvia, ihan parasta. Kesällä sovittiin yhtenä päivänä treffit kauppatorille mummin ja vaarin kanssa, sovittiin että käydään lihapiirakoilla ja kahvilla. Aurinko lämmitti kivasti siinä kahvia hörppiessä, mihinkään ei ollut kiire, idea ilmoille ja sitten istuttiin jo valmiina lähtemään pariksi tunniksi merelle kiertämään Helsinkiä. Helsinkiä on kiva käydä katsomassa aina välillä mereltä päin, mutta ens kerralla täytyy jo vaihtaa laivaa ja reittiä, sillä tuo alkaa olemaan jo liian tuttu.


Kesällä käytiin pojan kanssa kolmesti kesäteatterissa ja kaksi niistä kerroista oli täällä Stadissa. Puotilan kesäteatterissa käytiin katsomassa Saapasjalkakissaa, mikä oli hyvin viihdyttävä ja hauska. Kesäteatteriin yhdistettiin vielä rantsuilua ja käytiin ekaa kertaa kokeilemassa Rastilan uimarantaa siinä melkein vieressä. Jos kesällä on rantsuiluun sopiva päivä niin silloinhan ei voi olla muuta kun hyvä päivä. Rastilan uimarantakin oli ihan jees mutta ei se suosikkeihin päässyt, eikä siellä itseasiassa enää uudestaan tullut käytyä.


Toinen kesäteatteri oli Tervesaaren kesäteatterissa esitetty (ja kai vieläkin esitettävä) Känkkäränkkä. Känkkäränkässä aihe itsessään oli ihan loistava ja esitys oli kivan vauhdikas ja lisäjuttu esityksessä oli ehdottomasti ne kaikki vauhdikkaat ja taitavat sirkustemput. Vaikka Känkkäränkkä oli pääpiirteittäin hauska ja siinä sai nauraa niin on myönnettävä, että sieltä löytyi myös kohtia mitkä aiheutti pienen piston rinnassa ja mitkä meni jopa vähän ihonalle. Poika tykkäsi esityksestä ja naureskeli esityksen jälkeen ihmetellen, että mikäköhön sitä känkkäränkkää oikein vaivasi kun niin kiukutteli. Niinpä, sitä on monesti kotonakin ihmetelty, ihan tuota samaa. Mutta jos vähänkin kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti mennä vielä Tervasaareen esitystä katsomaan jos ilmat vaan sallii.


Näissä molemmissa kesäteattereissa oli kiva, että vaikka olivat selkeästi suunnattu nuorelle yleisölle, niin esitykset ei ollut aikuiselle tylsää seurattavaa, vaan myös aikuiset oli otettu huomioon. Molemmissa esityksissä, varsinkin Saapasjalkakissassa oli paljon pieniä juttuja, mitkä saattoi mennä täysin ohi pieniltä katsojilta mutta osui ja upposi hyvin aikuisiin katsojiin. Samoin molemmissa esityksissä tykkäsin miten hienot esitykset oli saatu aikaiseksi pienellä miehityksellä, Saapasjalkakissa esitettiin ihan vain kahden näyttelijän voimin ja Känkkäränkkää kolmen näyttelijän voimin.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Yksi kesän parhaita päiviä

Tosi usein ne parhaat ideat syntyy hetken mielijohteesta ja niin myös kesäkuun lopulla yhtenä päivänä tapahtui. Meillä oli edellisenä iltana tehty jo alustava suunnitelma päivälle mutta jotenkin se ei ihan iskenyt, vaikka siis suunnitelmissa oli ihan vaan fillarointia, rantsuilua ja illalle pyörähdys Korkeasaareen. Ilman sen suurempaa ajatusta vilkasin Google Mapsista fillarireittiä Korkeasaareen ja siinä samalla se idea syntyi ja lähti elämään. Kysyin molemmilta pojilta, että jaksaako ja molemmat nyökkäili. Kysyttiin vielä pojalta muutaman kerran ja hän vakuutti että jaksaa kyllä polkea edestakaisin. Meiltä matkaa Korkeasaareen on fillarin kanssa noin neljätoista kilometriä.


Fillarimatka oli melko helppo ja kivuton. Kiirettä ei matkalla pidetty vaan välillä pysähdyttiin ihastelemaan maisemia ja pitämään juomataukoa. Menomatkalla tietysti vähän verotti menemistä se kun reitti oli välillä vähän epävarmaa ja piti vilkuilla kartasta. Ei tosiaan oo noi fillarireiti ihan hallinnassa. Vajaa pari tuntia tehtiin matkaa molempiin suuntiin ja perillä Korkeasaaressa ehdittiin myös viettämään reilu pari tuntia. Tankkaushan on tälläselle retkellä, varsinkin lapsen kanssa melko oleellista, niinpä Korkeasaaressa paineltiinkin melko suoraan jäätelölle ja kotimatkalla pysähdyttiin mäkkäriin syömään. Pysy tasapaino tällä tavalla, ettei liian terveelliseksi päässyt menemään.


Päivästä voisi sanoa, että varmaan yksi tämän kesän parhaita päiviä. Se oli jo itselle saavutuksena ihan kiva mutta kun miettii pojan osalta niin se oli tosi iso juttu, ihan mieletön. Matkaa koko reitille tuli fillarilla pikkasen vajaa 29km ja kävelyä Korkesaaressa noin 5km, joten vois kai sanoa, että melko ok. Eikä reissu tainnut olla pojalle liian rankka, sillä sanoi, että tehdään sama vielä kesän aikana uudestaan. Olin kyllä niin ylpeä mun pojista, molemmat jaksoi päivän tosi hienosti!