tiistai 27. lokakuuta 2015

ELA Show


Reilu pari viikkoa sitten oli vanhempien vapaailta ja ELA Show, kauan odotettu ilta. Pähkäiltiin J:n kanssa mitä muuta kivaa keksittäisiin samaiselle illalle, kun pitkästä aikaa saatiin poika yökylään. Pitkään pähkäiltiin syömään menosta, rauhallisesta illallisesta kahdestaan ennen keikkaa mutta ajatus tyssäsi melko nopeasti siihen kun muistettiin että kysessä tosiaan on perjantai-ilta. Poika heitettiin temppukoulun jälkeen mummilaan ja ehdittiin hetkeksi vielä kotiin valmistautumaan iltaan. Naureskeltiin kun katseltiin FB:stä miten niin monet muut oli etkoilla stadissa, istumassa muutamilla, kun me taas kotona valmistauduttiin iltaan isolla kupillisella kahvia ja sivusilmällä vilkuiltiin lätkää samalla kun sudin lisää maskia naamaan ja hiuksia järjestykseen. Mä tiedän, me ollaan niin villejä.


Ilta oli ihan todella huikea, keikka on ihan mahtava. Keikan kuvailuun voisi käyttää ehkä vain superlatiiveja, jotta ne toisivat oikeutta illalle, parhautta. Kaks ja puol tuntia täyttä menoa, positiivisuutta ja vauhtia, sekä todella huikeita vieraita. Olkapäät oli jo ihan puuduksissa ennen kun ilta oli edes puolessa välissä ja kämmenet ihan kosketusarata sormukset kädessä taputtamisesta. Tulipahan taas hypittyä, tanssittua ja taputettua, ihanaa.


Kotona oltiin puolen yön aikaan, mikä meille on todella outoa ja sitä naureskeltiinkin, että ihan villeiksi heittäydytty kun niin myöhään liikkeellä. Kotona kävi vielä sen verran kierroksilla illasta ja vapaaillan kunniaksi oli vielä korkattava yksi kylmä Jaffa. Eli siis valmistautuessa iso kupillinen kahvia, kahden ja puolen tunnin keikka, sekä yksi tölkki Jaffaa ja seuraavana päivänä olo oli kun olisi ollut rypeemässä ihan kunnolla, tuli hämärä muistikuva siitä miltä krapula joskus tuntui. Vähän jokapaikkaan sattui, väsytti, heikotti ja yökötti, olo oli ihan voimaton. Aika hurjaa hei. Voin vaan kuvitella miten fresheiltä näytettiin iltapäivällä pojan koristreeneissä kentän reunalla. Ei ainakaan sporttisilta. Tuotiin pojalle muuten myös tuliaisia keikalta, koska toinen oli vähän myrtsi kun ei päässyt mukaan. Niin hauska ja toinen oli oikeasti ihan innoissaan.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Roadtrip 2015: Givskud Zoo

Pitkästä aikaa palataan kesän reissuun ja matka jatkui Legolandista Givskudin eläintarhaan. Ja varoitus, että nyt on tiedossa todellista kuvaähkyä, kuvia on nimittäin paljon.


Givskudin eläintarha on vain parinkymmenen kilsan päässä Legolandista, joten se oli ihan ehdoton meidän reissulla. Givskudissa erityisen mieluisaa oli, kun siellä pääsi liikkumaan sekä jalkasin, että autolla. Mulle eka kerta eläintarhassa missä päästiin autolla kiertämään safarilla ja oli ihan törkeän kivaa. Taas se pieni sisäinen lapsi heräsi mun sisällä kun hihkuin innoissani auton etupenkillä samalla kun kierreltiin niitä autosafareita. Ihan parastahan oli se, että safareita sai ajaa uudestaan useamman kerran. Ja kyllä, me mentiin useamman kerran.

Varmaan sanomattakin selvää, että erityisesti se leijona-aitaus oli ihan mieletön. Ekalla käynnillä ei siellä leijonia ihan kauheasti nähty, siellä ne vaan köllötteli mutta onneksi mentiin vähän myöhemmin uudelleen. Leijona-aitaukseen oli tuplaportit ja jo se porteista läpi ajaminen toi sellasen jännittyneen fiiliksen. Siinä vaiheessa kun oltiin lähdössä aitauksesta jo pois niin uros ja naaras päättivät ottaa lepopaikat siitä porttien vierestä. Oli aika jännä fiilis ajaa siitä ihan niiden vierestä portille ja ulos aitauksesta, kun takaraivossa vaan pyöri, että mitä jos ne pääsisi karkaamaan samalla portin avauksella. Huh.


Givskudin uutuksia oli dinosaurus näyttely, missä oli tehtynä oikeaan kokoon dinosauruksia. Ja olihan se kierrettävä läpi, ihan hauska. Itelle ei noi dinot niin kauheasti iske mutta varsinkin poika oli innoissaan, ja olihan se isikin.



Yksi kuumottavampia paikkoja itsellä oli kaikista safareista huolimatta apina-aitaus, missä kuljettiin niiden apinoiden seassa. Hyvin pelottava paikka. Vähän siinä kun apina-aitauksen ovesta astuttiin sisälle ja huomattiin millainen paikka on, niin teki mieli kääntyä ympäri mutta rohkeasti sitten kuitenkin mentiin. Oli tosi siisti kokemus ja onneksi apinat tykkäsi myös pitää etäisyyttä, eikä hinkuneet iholle. Päästiin myös seuraamaan pientä apinoiden välistä välien selvittelyä, mikä oli aika kuumottavaa.


Päivä Givskudin eläintarhassa meni ehdottomasti ihan liian nopeasti ja oli ihan ehdottomasti käymisen ja kokemisen arvoinen.