sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Boom Kah ja Että mitähän v*ttua?

Heip taas pitkästä aikaan! Palataan samantien ajassa taaksepäin ja kesän alkupuolelle Helsinki-päivään. Helsinki-päivälle Stadissa on paljon kaikkea kivaa ohjelmaa joka puolella kaupunkia ja jos haluaisi ehtiä niistä useampia näkemään ja kokemaan, niin päivän saisi aikatauluttaa aika tiukasti. Itse kyllä katselin useampaakin juttua ja jätettiin niitä ajatuksia ja mahdollisuuksia roikkumaan vähän niinkun varasuunnitelmaksi, sillä meille Helsinki-päivän juttu oli kuitenkin se Kaisaniemen konsertti. Tänä vuonna tuonne Radio Aallon Helsinki-päivän konserttiin oltiin taas saatu iso nippu kovia artisteja ja olihan ne päästävä näkemään. Mutta tänä vuonna me tehtiin se poikkeus, että lähdettiin konserttiin koko perheen voimin eli poika mukaan. 

Päivä startattiin meidän osalta Kallion paloasemalta, missä oli avoimet ovet. Se oli jo kova juttu ja sinne olisi voinut käyttää aikaa enemmänkin. Toivottavasti näitä avoimia ovia tulisi paloasemalle useamminkin, että pääsisi uudestaan tutustumaan niihin kaikkiin jänniin juttuihin mitä siellä oli. Vaikka siisteintä ehkä kuitenkin oli se paloletkulla veden ruiskuttaminen. Se oli selkeästi ihan törkeän jännää mutta myös niin mielettömän kivaa, sen näki jo pelkästään pojan ilmeistä.


Mentiin Kaisaniemeen heti puol kolmen aikaan kun konsertti alkoi ja Robin starttasi päivän. Ihan ei alkua ehditty nähdä ja kuulla, kun etsittiin väentungoksessa sinne pyörätuoleille varatuille paikoille, sillä väkeä oli aivan järjetön määrä liikkeellä. Ehdittiin kuitenkin kuulla, nähdä, fiilistellä ja ehkä jopa vähän kirkua Robinia. Äiti ja poika tykkäsi, ja sehän riittää. 


Ajatus oli, että kuunnellaa Robinin jälkeen Anssi Kela ja JVG ja lähdetään käymän kaupungilla syömässä, sillä aikaa kun Maija Vilkkumaa ja J. Karjalainen esiintyy. Tosin se idea kuoli omaan mahdottomuuteensa, sillä liikkuminen pyörätuolin ja pienen lapsen kanssa olisi ollut turhan haastavaa siellä ihmismassassa ja päädyttiin jäämään koko päiväksi siihen alueelle. Onneksi meidän vieressä oli koju missä jaettiin ilmaiseksi pizzapaloja ja meillä oli reput selässä täynnä juotavaa ja jotain herkkuja joten ei tuo ollut huono ratkaisu ollenkaan.


Koko perhe laulettiin nätisti yhdessä Sannin tahdissa "Että mitähän vittua" ja perään fiilisteltiin ihan täysillä Juha Tapiota, joka nousi kaikkien suosioon. Juha Tapio oli livenä ihan mahtava. Oon tykännyt aina, että Juha Tapio on ihan jees mutta nyt kun livenä pääsi näkemään ja kokemaan, niin kaverihan on ihan mahtava. Huikea yllätys oli vielä kun lavalle Juha Tapion kanssa jossain vaiheessa ilmestyi Mike Monroe ja poika tökkäsi mua ja sanoi "Äiti, toi on se Mike Monroe, se on tuomarina siinä yhdessä ohjelmassa". Oli sandi yllätys, että poika Monroen tunnisti, sillä oltiin J:n kanssa ihan varmoja, ettei poika olisi Monroeta tunnistanut.


Illan kohokohta oli ehdottomasti Cheek. Nimittäin poika pääsi nyt ekaa kertaa näkemään Cheekin livenä, yhden suurimmista idoleistaan. Sen sijaan, että poika olisi hyppinyt ja tanssinut mukana, niin toinen kiipesi isänsä syliin istumaan ja tuijotti aivan haltioituneena vaan lavalle ja taputti muiden mukana. Voi toista, aivan ihana. Cheek oli hyvä mutta jos multa kysytään niin ei ehkä ihan niin hyvä kun on ennen ollut. Siinä kohtaa ilta ehkä räjähti jo käsiin kun Elastinen tuli Cheekin kanssa lavalle, pojan kaksi suurinta idolia lavalla yhtä aikaa. Vielä kun sinne olisi saanut Robinin ja Sami Hedbergin samaan aikaan niin en edes tiedä miten päin poika olisi sen jälkeen ollut. Nähtiin itseasiassa Hedberg ohimennen kaupungilla kun tuonne Kaisaniemeen käveltiin ja se oli pojalle jo iso juttu.


Oli kyllä ihan mahtava konsertti ja päivä. Ja mikä parasta, oli viettää se koko perheen kesken, ettei taas tarvinnut jättää poikaa jonnekin hoitoon, vaan voitiin nauttia ja fiilistellä koko perheen voimin. Ja taas poika näytti sen taistelipuolen itsestään, että vaikka päivä oli pitkä niin hienosti toinen jaksoi ilman turhia kiukutteluja, sillä kyllähän sellainen reilu seitsemän tunnin festarifiilistely jo vähän alkaa tuntumaan itse kenelläkin. Ja mitä muuten niihin konsertin järjestelyihin tulee, niin ei meillä ainakaan ollut mitään valittamista, vaikka niitä niin kovasti konsertin jälkeen arvosteltiin ja haukuttiin.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

@ Huimala

Välillä sadepäivinä on pakko kehitellä jotain energianpurkua pojalle, ettei toisen tarvitse kotona hyppiä seinille ja äidin repiä sen seurauksena hiuksia päästään. Kesäkuun alkupuolella yhtenä sateisena perjantaina osui enemmän kun sopivasti naamakirjassa silmiin Huimalan mainos, että liput ja rannekkeet puoleen hintaan lohdutuksena sateisesta ilmasta. Päätös oli silloin aika samantien tehty, me lähdetään Huimalaan riehumaan. Jos multa kysytään niin mun mielestä noi kaikki lasten riehumispaikat on aika kovan hintasia, joten tällaiset tarjoukset on enemmän kun tervetulleita.


Kokemus oli Huimalasta ensimmäinen ja hyvin poika viihtyi, vaikka tällä kertaa ei ehditty ketään kaveria kysellä mukaan. Koska liput oli tosiaan puoleen hintaan otettiin pojalle samantien kiipeilyranneke, millä pääsi muun riehumisen lisäksi siis vielä kiipeilyseinälle ja köysiseikkailuun. Kaikkeen kivan ei pojan pituus vielä riittänyt, kuten vaijeriliukuun mutta olihan tuossa jo jännitystä ihan riittävästi. Kiipeilyseinä ei oo koskaan oikein innostanut meidän poikaa, eikä se innostanut nytkään. Poika suostui kokeilemaan kiipeilyä vähän aikaa ja vaikka ihan hyvin meni, niin ei se vaan innostanut. Köysirata oli taas ihan superjännä, jopa vähän liian jännä. Ekaa kertaa testaamassa köysirataa ja heti tuolla katonrajassa ihan hurjan korkealla, niin ei ihme, että jännitti. Köysirata oli näin ensikertalaiselle skidisti liian jännä, joten seikkailu siellä päättyi melko lyhkäsen pyörähdyksen jälkeen.


Vaikka kiipeilyseinä ei innostanut ja köysirata siellä korkeuksissa oli vähän turhan jännä, niin oli kiva kun poika pääsi kokeilemaan. Eikä muuten edes harmittanut niin paljoa, että kokemukset jäi niin lyhkäsiksi, kun sen lipun sain siihen puoleen hintaan. Ja löytyihän paikalta kaikkia muita kivoja juttuja missä purkaa energiaa ja kuluttaa sateista päivää. Tuo kiipeilyranneke tuo siis lapsilla femman lisää hintaa siihen perus reippailulippuun ja nyt kun sen sai vielä puoleen hintaan, joten 2,5€ tuosta kokeilusta ei tosiaankaan ollut paha hinta.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Cycling in the sun

Kesäkuun alussa fillarointi tuntui olevan se meidän juttu, ei nyt ihan joka päivä käyty pyöräilemässä mutta melkein. Varsinkin kun poika sai uuden isomman fillarin (kiitos mummille ja vaarille), niin into fillarilenkeille kasvoi ja poikakin jaksoi paljon paremmin ja pidempiä lenkkejä.


Poika kun on lähes aina kaikkea muutosta ja uutta vastaan, joten alkuun vähän arvelutti, että millaisen vastaanoton uusi pyörä saa aikaan ja miten se liikkuminen sillä lähtee sujumaan. Onneksi uusi pyörä sai kuitenkin hyväksynnän samantien, eikä vaihto isompaan pyörään tuottanut tuskaa. Ja onhan se nyt jo aika isojen poikien juttu kun uudessa fillarissa on vielä kolme vaihdetta, aika hurjaa.
Meiltä on aika kiva matka fillaroida Haltialan maatilalle ja takaisin, ja siellä on nyt myös tullut käytyä. Matkaa fillarilenkille tulee aina vähän reitistä riippuen noin 10-15 kilsaa, mikä on aika kiva fillarilenkki. Sitä voisi herkempi luulla, että tollainen fillarilenkki veisi pojasta energiat, varsinkin kun siihen lisätään vielä vaikka uimarannan tai Haltialan leikkipaikka ja tietysti päivän muut askareet, mutta ei. Se on ihan mahtavaa miten hyvin poika jaksaa fillaroida ja liikkua, mutta ihan oikeasti, välillä se olisi ihan kiva kun saisi toisen väsytettyä ihan kunnolla ilman, että itsekin väsähtää ihan täysin.


Matkalla meiltä Haltialaan on kiva pieni uimaranta, missä on myös lapsille kiipeilytelineet ja keinut, sekä aikuisille kuntoilulaitteet. Ihan loistava mesta, on kiva kun kaupunki on viitsinyt panostaa tällaisiin. Käytiin laitteita testailemassa useampaankin kertaan fillarilenkeillä ja hyväksi todettiin. Huomattavasti mukavampi siellä oli rautaa heilutella raikkaassa ulkoilmassa kun jossain pimeässä ja hikisessä kuntosalin nurkassa.


Mutta ettei fillarilenkit ihan liian terveellisiksi menisi, niin onhan me Haltialan pullakahvien lisäksi myös pyöräilty milloin mäkkäriin hamppareille ja myös Flamingoon leffaan. Ihan ehdottomasti kesän parhaita herkkuja on tuo perheen kanssa fillarointi, tosi kivaa puuhaa ja varsinkin kun saa mennä ilman mitään kiirettä ja hätäilyä. Nyt kun ilmat vaan paranisi taas niin, että vois lähteä suunnittelemaan uusia fillariretkiä.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Museum tour


Kesäkuun alussa, itseasiassa kesäkuun eka maanantai eli 6.päivä oli Suomenlinnassa museopäivä. Suomenlinnan kuusi museota, Lelumuseo, Sotamuseo Maneesi, Ehrensvärd-museo, Tullimuseo, sukellusvene Vesikko ja Suomenlinna-museo oli kaikki ilmaisia koko päivän.


En oo koskaan oikein kokenut, että museot olis mun juttu mutta jotenkin lapsen myötä on myös museot alkanut kiinnostamaan ja ne on alkanut tuntumaan ihan luontevilta paikoilta käydä. Nyt kun vielä tarjoutui mahdollisuus käydä kiertämässä kuusi erilaista museota ilmaiseksi niin en halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä.


Kahdentoista lautalla lähdettiin pojan kanssa kohti Suomenlinnaa, kierrettiin kaikki kuusi museota, pidettiin välillä evästauko luolan ikkuna-aukolla, kierrettiin katsomassa tykkejä, käytiin kahvilla ja viiden lautalla takaisin Kauppatoria kohti, missä J meitä odotti. En olisi ikinä uskonut, että poika jaksaa kiertää kaikki nuo museot saatikka jaksaa oikeasti niissä kaikissa olla kiinnostunut. Olihan siinä nimittäin aika paljon kaikkea yhdelle kertaa mutta päivä meni ihan käsittämättömän hyvin. On hieno huomata miten meidän vilkas ja energinen poika jaksaa kun jaksaakin kiinnostua ja innostua museoissa, ja osaa vielä tehdä sen rauhallisesti.


Päivän ehkä kruunasi, kun poika paluu lauttamatkalla vielä kysyi, että voidaanko tehdä sama uudestaan seuraavana museopäivänä? Ehdottomasti, ihan ehdottomasti!