maanantai 27. heinäkuuta 2015

Elastinen @Kotkan meripäivät

Eilen uhattiin sääennusteita ja lähettiin Kotkan meripäivillä. Lippu oli ostettu jo reilua viikkoa aikasemmin, eikä sillon mitään sääennusteita katseltu kun lippua käytiin ostamassa. Ja toisaalta samapa se, vaikka olisi katseltukin, eipä niihin voi yhtään luottaa. Lippua kun käytiin kyselemässä niin ei ollutkaan ihan selvää, että millaisen lipun 5v. tarvitsee, kun sunnuntai oli kuitenkin ikärajaton meripäiväareenalla. Hetken kun olivat soitelleet selvitelläkseen lippua saatiin iloksi kuulla, että kun on vain yksi lapsi ja hänkin noin nuori niin lippua ei tarvitse ollenkaan. Jos lapsia olisi ollut kaksi niin oltaisiin tarvittu jo perhelippu. Nyt siis mentiin koko perhe yhdellä lipulla kuuntelemaan Elastista. Jäätiin vaan miettimään, että kuinkakohan moni oli ostanut ns. turhaan lipun myös lapselleen, kun ei ollut viitsinyt kysellä lastenlipun perään. Nimittäin kun tuolta Jumbon palvelupisteeltä soittivat Tikettiin ja sieltä olivat järjestäjältä kyselleet, niin oli asia tullut vähän niinkuin yllätyksenä ja päätös tehty siinä. Paikalla oli kuitenkin paljon lapsia ja portilla oltiin myös hieman ihmeissään kun tultiin koko perhe yhdellä lipulla.


Sääennuste oli luvannut jo jonkun aikaan sunnuntaille pelkkää kaatosadetta ja meillä oli tietysti mukana kumpparit ja sadetakit pahimman varalle mutta eipäs satanut koko keikan aikana. Elastinen soitti tunnin ja sinä aikana ei taivaalta tullut pisaraakaan, vaan välillä jopa näytti vähän kun olisi ilma alkanut kirkastumaan.


Elastisen keikka oli hyvä, Elastinen oli tosi hyvä, menevä ja ihanan positiivinen. Mutta mites noi järjestelyt? Koko mesta oli ihan sivussa kaikesta, kenttä aivan mudassa ja yleisöä oli paikalla vain muutama kourallinen. Fiilis noin yleisesti siinä ympärillä oli todella flekmaattinen ja tympeä, eikä siinä ollut yhtään mitään ylimäärästä. Mun teki oikeesti jo vähän pahaa Elastisen ja bändin puolesta ja jotenkin tosi floppi meripäivien puolesta. Huh. Säällehän ei järjestäjä voi tietenkään mitään mut kaikesta muusta heräs vaan kysymys MIKSI?


Poikaa ujostutti keikalla olo vähän ja lisäjännitystä selvästi toi kun päästiin sen verran lähelle lavaa, vaikka jäätiinki siis taakse. Selkeästi tutut biisit, Naurava kulkuri ja viimeisenä tullut Anna sen soida, mikä muuten kuuluu pojan lemppareihin, sai kuitenkin pojankin jo kunnolla mukaan ja liikettä kehoon ja käsiin. Jei.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Synttäriretki Muumimaailmaan


Ja niin tuli taas vuosi lisää. Pyörittelin erilaisia ideoita, että mitä voitaisiin tehdä synttäripäivänä, ei välttämättä mitään kauhean erikoista mutta jotain pientä kivaa kuitenkin. Lopulta J sanoi, että hänellä on suunnitelmat päivälle jo tehtynä, joten huomaan sitten torstaina mitä tapahtuu. Suunnitelmat ei kuitenkaan mennyt niinkun piti kun sääennusteet lupasi vain pelkkää sadetta. Viime hetkellä peruttiin J:n suunnittelema retki Särkänniemeen ja vaihdettiin se rauhallisiin kakkukahveihin ja iltasaliin, sekä perjantaille päiväreissuksi Muumimaailmaan. Se sali ja Muumimaailma oli tosin mun ideat, kakku ja kahvittelijat sen mukana oli tosin pieni yllätys. Kivaa olla äiti 30+ 25++ ja lähteä juhlistamaan omia synttäreitä Muumimaailmaan, no näillä mennään ja itehän ehdotin.

Viime vuonna meillä jäi Muumimaailma kokonaan välistä ja tänä kesänä sitä mietittiin muutamaan kertaan, että kiinnostaako poikaa enää mitkään muumit. Poika kuitenkin halusi lähteä ja niinpä lähdettiin päiväreissulle Naantaliin. Tollasen parin tunnin ajomatkan suuntaansa kun jaksaa vielä ajella päiväreissuna, ettei tarvitse alkaa hotellia pähkäilemään. Tälle reissulle saatiin vielä mummi mukaan, mikä oli pojalle iso juttu kun sai takapenkille seuraa.


Edellisen kerran kun käytiin Muumimaailmassa oli juhannus ja sillon oli melko rauhallista, sitä edellisen kerran oli kesän loppua ja myös melko rauhallista. Nyt ei ollut rauhallista, oli tungosta. Aika ahistava kokemus. Kyllähän siellä pääsi ja mahtui menemään, ettei se koko saari nyt ihan tukkeessa ollut, mutta jotenkin ei meistä kukaan osannut ajatella, että monet muutkin olisivat saaneet idean Muumimaailmasta samalle päivälle.


Iltapäivä meni vauhdilla kun kierrettiin ympäri Muumimaailmaa ja muutamaan otteeseen poika pääsi myös moikkaamaan ja halailemaan muumeja. Ne muumihahmot ei tosin tainneet enää olla se juttu, vaan lähinnä ne leikkipaikat ja seikkaileminen saarella. Oli myös ihana nähdä miten poika malttoi rauhoittua kuuntelemaan Nuuskamuikkusen tarinoita, sekä huuliharpun soittoa, vaikka muuten ei paikkallaan juuri pysynyt. Ja eihän Muumimaailma ole mitään ilman herkuttelua pannukakuilla. Ne oikeesti näytti alkuun vähän epämääräisiltä mutta valehtelematta ehkä yksiä parhaita pannukakkuja ikinä. Niin tajuttoman hyviä.

Illaksi jäätiin vielä nauttimaan aurinkoisesta Naantalin satamasta ilman minkäänlaista kiirettä. Oli ihana istua ulkona ilta-auringossa pizzalle ja kylmälle cokikselle kun taustallo soi live-musiikki, mikä kerrankin ei ollut liian kovalla. Pizzan jälkeen siirryttiin vielä jätskille niin, että poika pääsi purkamaan jäljellä olevaa energiaa pomppulinnaan ennen kotimatkaa ja parin tunnin autossa istumista. Pomppulinnassa oli ehkä pientä ihastumista myös liikkeellä, kun naapuripöydän tytöt kävivät välillä kesken jäätelönsyönnin kyselemässä meidän pojalta nimeä ja juoksivat sitten kiireellä kertomaan vanhemmilleen, että sen kivan pojan nimi on L ja niillä on myös kissa. Eikä se meidänkään poika meinannut malttaa jäätelöään rauhassa syödä tai pois lähteä kun oli niin kivaa seuraa. Matkalla autolle poika totesikin kun vähän kyseltiin, että kyllä nättien tyttöjen kanssa on kiva pomppia. Just.


Poika muuten totesi Muumimaailman jälkeen tietävänsä, ettei ne Muumit ole oikeita vaan siellä on ihmiset sisällä. Ne on vaan satua, niinkun muutkin hahmot muissa puistoissa. Ne sadut, hahmot ja puistot on tehty vaan viihdyttämään lapsia, että lapsilla olisi kivaa. Just, ahaa, okei.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Päiväkahvit Pajutallilla

Suunnittelen jatkuvasti, että seuraavan postauksen teen reissupostauksen, että saan ne vihdoinkin alkuun mutta jotenkin sitten aina tulee jotain muuta. Kuten tänään kun käytiin pojan ja äitini (eli mummin) kanssa pyörähtämässä Koiramäen Pajutallilla. Kaikki ketkä ovat käyneet tietävät, että se on aivan ihana paikka ja kaikille ketkä eivät ole käyneet tiedoksi, että se on aika petollisen ihana paikka.


Meiltä ei tuonne Pajutallille aja kuin vajaan vartin mutta silti tämä oli vasta toinen kerta kun siellä käytiin. Jotenkin paikka on kyllä aina välillä mielessä mutta silti jää välistä. Tänään kuitenkin päätettiin lähteä käymään ja otettiin vielä mummi mukaan. Jos ei muuta niin ainakin päiväkahville. Ja osuttiin muuten just sopivasti kun munkit oli vielä lämpöisiä, mums!


Tuolla kun menee käymään, pitäisi joko jättää lompakko ja kaikki mahdolliset maksuvälineet kokonaan pois, tai sitten pitäisi olla miljonääri tai ainakin tilipäivä ja iso huvila, minne voisi niitä kaikkia ihanuuksia tuolta hankkia. Houkutuksia on nimittäin niin paljon. Nähtävästi omaan edes jonkinlaisen itsekurin sillä selvittiin tänään ilman hairahduksia ja kotiintuomisia. Tiukkaa kuitenkin teki, silmiin osui nimittäin niin paljon kaikkea ihastuttavaa.


Ihan ehdoton suosikki oli toi musta kyltti "Before you speak-> think <-", vieläkin vähän harkitsen pitäisikö se käydä kotiin hankkimassa. Toinen mihin myös ihastuin tuolla oli servetit, useita erilaisia ihanuuksia. Servettejä tulee muutenkin ostettua ehkä enemmän kun niitä kuluu, meillä on nimittäin niitä kaapissa jo ennestään ihan riittävästi. Ja toisekseen, en tiedä raaskisinko noita edes käyttää kun on niin suloisia.

Vai mitä ootte mieltä?
Pitäiskö seuraavaks olla jo matkapostauksien vuoro?