Suokki kuuluu kesään

Käsittämätöntä, että nyt on kesän viimeinen päivä ja sekin aika pitkälti ohi jo. Toisaalta ehkä nyt on ihan hyvä aika vielä muistella vähän mennyttä kesää ja niitä kivoja päiviä sieltä. Siitä sitten aasinhännällä ihanaan kesäpäivään pojan kanssa Suomenlinnassa. Tänä kesänä itseasiassa käytiin Suokissa kahteen kertaan, eka reissu tehtiin ystävien kanssa ja sillon päivä meni ihan hurjaa vauhtia kun pojalla oli leikkiseuraa ja itelläkin oli juttuseuraa, toisella kertaa taas seikkailtiin pojan kanssa Suokissa kahdestaan ja täytyy kyllä sanoa, että sekin päivä meni ihan hurjaa vauhtia, ihan liian nopeasti.

Ystävien kanssa meillä oli eväät mukana, käytiin leikkipaikoilla, uimarannalla, sukellusvene Vesikossa ja vähän myös kurkkimassa luolia ja tykkejä. Pojan kanssa kahdestaan ostettiin menomatkalla lautalle Kauppatorilta lihapiirakat evääksi, joita sitten syötiin meren ääressä kalliolla, seikkaltiin muutenkin kallioilla, käytiin luolissa, katseltiin tykkejä ihan urakalla, haettiin kahvilasta päiväkahvia ja berliinin munkit, mitkä myös syötiin kalliolla istuskellen.

Vaikka Suomenlinnassa on käyty useita kertoja, siellä on vaellettu ja tutkittu, niin silti tuntuu että siellä on vielä niin paljon katsottavaa ja tutkittavaa, niin paljn uusia paikkoja, mitä ei ole aikaisemmin vielä ehtinyt huomaamaan. Ystävän kanssa mietittiin, ettei olla kumpikaan käyty Suomenlinnassa syksyllä ja siihen voisi tehdä muutoksen jonain kauniina syyspäivänä. Kesään Suomenlinna kuuluu kuitenkin ihan ehdottomasti.

Erilainen leikkikaveri

Olin jo ajatellut etten tänne laittaisi enää enempää kuvia Korkeasaaresta, niitä kuvia on täällä ehkä jo nähty melkoisesti. No se ajatus ei nyt kestänyt sen pidemmälle. Yksi parhaista asioista kesässä aina on ne lämpöiset kesäillat. Pahimmassa tapauksessa eilen oli tämän kesän viimeinen kesäilta, mistä pystyi nauttimaan vielä shorteissa ja teepparissa, ainakinmeidän osalta. Oltiin eilen ensin koko päivä rantsussa pojan leikkikaverin kanssa ja kun he lähtivät suuntaamaan kotiin jo iltapuuhiin, lähdettiin me käymään vielä Korkeasaaressa vähän leikkipaikalla ja iltakahvilla.

Tällä kertaa ei menty karhujen luokse leikkimään ja kahville, vaan mentiinkin pöllöjen, pesukarhujen ja skunkin kautta hakemaan kahvit ravintola Pukista, siitä keskeltä Korkeasaarta. Hetki oltiin leikkipaikalla mutta melko nopeasti kun leijonien luota alkoi kuulumaan karjuntaa liikuttiin kissalaakson suuntaan. Missattiin kuitenkin leijonien karjunta, mutta parin aitauksen päästä löydettiin aivan ihastuttava pieni amurinleopardin pentu. Niin suloinen ja pehmoinen ihanuus.

Illan ehdoton kohokohta oli kuitenkin ihan ehdottomasti lumileopardien luona ja siitä myös postauksen otsikko. Ja kun aikaisemmin yhdessä postauksessa arvostelin ja valitin miten toiset hakkavat noita eläinten aitauksien laseja ja huutelevat eläimille tai möykkäävät saadakseen huomion, niin kuvista ei saa nyt saada käsitystä että meidän poika olisi tehnyt niin, ei todellakaan. Ehkä kuvat puhuvat enemmän puolestaan. Harmittaa vaan kun osasta kuvia tuli niin epätarkkoja mutta siinä kun se eläin on ihan vieressä niin ei vaan pystynyt keskittyä siihen kuvaamiseen, räpsittiin vaan jotain kuvia.

Siis aivan mielettömän ihana tuo lumileopardi. Siinä samalla kun tämä yksi leikki tuossa lasilla meidän pojan kanssa, niin kaverit juoksi, riehui ja paini siellä taustalla. Vähän harmitti tosta lähteä mutta kello oli sen verran, että Korkeasaari meni kiinni niin olihan se lähdettävä. Nyt tekisi mieli vaan mennä sinne takaisin katsomaan noita ihanuuksia uudestaan. Ilta oli muutenkin niin kaunis ja lämmin, että ei ehkä edes haittaa ihan niin paljoa jos se jäi tämän kesän viimeiseksi lämpöiseksi illaksi.