sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

"Tuolla on eläimiä, let's go!"

Pitkäperjantaina käytiin vuoden ensimmäisellä reissulla Korkeasaaressa. Vaikka Korkeasaari onkin hieman ankea(?) paikka ja eläimiäkin näkee vähän miten sattuu, niin silti jotenkin tykkään käydä siellä kurkimassa, ja mikä tärkeintä niin tykkää myös poika. Ja voisin hyvin veikata, että tämä ei jäänyt tämän vuoden ainoaksi käynniksi tuolla. Tällä kertaa reissussa oli mukana L:n kummitäti tyttärensä kanssa, joka sattuu vielä olemaan oma kummityttöni.


Juuri kun oltiin ehditty valittaa, ettei saukkoa näy koskaan niin siellähän sillä oli kunnon show käynnissä. Saukon puuhia oli hauska seurata kun sitä tosiaan niin harvoin tuolla(kaan) näkee. Siellä se vedessä teki pitkään kuperkeikkoja ja sitten spurttaili pitkin seiniä ja lumihankea.


Toinen ehdoton suosikki oli karhut, sillä ne olivat niin virkeitä ja leikkisiä. Vaikka en tiedä että oliko talviunet silti jääneet vajaisiksi kun molemmat kaivoivat jotain koloa sinne lumihankeen. Kenties uusia nukkumapaikkoja?


Korkeasaaressa silti aina eniten odotan niiden leijonien ja kissaeläinten näkemistä. Ja joo nähtiihän nytkin siellä varmaan kaikkia mutta aika väsynyttä se meno oli. Iltapäivällä kun oltiin lähdössä jo pois ja käveltiin vielä kissalaakson läpi niin kaikki kissat olivat menneet piiloihinsa kun ketään ei näkynyt. Höh. L tosin yritti hienosti houkutella leijonia huutelemalla "Oi leijonat, oi leijonaaaaaaaat..."


Eihän siitä mitään tule kun neljä pullahiirtä on yhdessä liikkeellä



Pojasta olin tällä reissulla todella ylpeä, sillä alun kiukuttelun jälkeen loppupäivä meni mukavasti ja poika jaksoi kävellä koko saaren läpi. Oltiin kuitenkin nelisen tuntia tuolla pyörimässä ja kierrettiin lähes tulkoon koko saari, joten matkaa tuli ihan mukavasti, varsinkin tuollaiselle pienelle vipeltäjälle. L innostui myös jossain vaiheessa lukemaan sitä lippuluukulta saatua saaren karttaa ja hetken pähkäilyn jälkeen tokaisi "Joo, tuollapäin on eläimiä eli let's go!"


lauantai 30. maaliskuuta 2013

Meidän pääsiäistä

Kuvien muodossa vähän tunnelmia ja fiilistelyä pääsiäisestä tähän mennessä. Vaikka eilinen jossain määrin tuntui todellakin pitkältäperjantailta niin silti kivaa on ollut ja herkkuja on syöty kovasti. Huh.



Tähän pääsiäisen leivottiin appelsiinituorejuustokääretorttua, sekä vaniljarahkatäytekakkua. Oli muuten ensimmäinen kerta kun kumpikaan meistä J:n kanssa kokeili tuota sokerimassalla kuorruttamista. Eikä muuten ollut ihan helpoimmasta päästä. Eikä tarkoitus ollut tosiaankaan tehdä siitä tuollasta vaikka tulihan siitä ihan hauska ja ainakin erilainen? :)


Iloista pääsiäisen jatkoa kaikille!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Iloista pääsiäistä!!




Aurinkoista ja herkullista pääsiäisviikonloppua kaikille!!
 Me lähdetään nyt pojan ja muutaman ihanan tytön kanssa viettämään aurinkoista perjantaita Korkeasaareen ja illalla sitten herkutellaan porukalla.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

There was a blue sky and sunshine

Eilen kävin itsekseni Kaivarissa jäällä hieman kävelemässä ja ihastelemassa maisemia. Jotenkin kun väkeä oli vähän liikkeellä, eikä jäällä näkynyt montaa liikkujaa niin hieman arvelutti mennä. Uskalsin kuitenkin.
Vielä kun olin ilman poikia liikkeellä niin pääsin vähän eritavalla liikkumaan ja katselemaan kun vaunujen/pyörätuolin kanssa, joten olihan tilaisuus käytettävä. Harmi vaan kun aikaa oli kuitenkin melko vähän. Tässä kuitenkin pino kuvia tuolta reissulta.


Loppuun vielä tältä päivältä pari kuvaa kun kävin keskustassa kääntymässä. Ajatuksena oli kävellä kaupunkiin ja kun yksin olin liikkeellä niin saisin rauhassa käydä muutaman kaupan läpi mutta jotenkin sitten unohduin siihen Jääpuiston terassille tuulensuojaan hörppimään lattea ja nauttimaan auringon lämmöstä ja kaupat jäi.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Mehän käytiin Tukholmassa

Oon ihan unohtanut kertoa täällä siitä meidän Tukholman käynnistä. Vaikka eihän siellä nyt mitään mullistavan ihmeellistä ollut mutta jotain kuitenkin.


Sain sillon viime hetkellä, itseasiassa lähtöpäivänä puhuttua erään ystävän lähtemään tyttärensä kanssa meidän mukaan, mikä oli ihan kiva piristys tähän reissuun. Lähdettiin Tukholmaan sillä ajatuksella, että mennään päiväksi leikkimään Junibackeniin. Ajatus oli hyvä ja kaunis mutta jäi siihen, sillä Junibacken oli kiinni. Ei niin kiva. Onneks L ei ollut asiasta moksiskaan ja innostui heti kun ehdotettiin vieressä olevaa Aquariaa ja kalojen katselua.


Kalojen katselu oli ihan kivaa, paikka oli kaikille uusi tuttavuus ja päivä meni nopeasti, että ei mitään valittamista mutta miten voi olla noin huono tuuri sen Junibackenin kanssa? Tietysti oma vika kun ei ennen lähtöä vielä tarkistanut mutta ei kyllä käynyt mielessäkään. Eikä kyllä laivan respan tyttökään mitään maininnut vaikka surffaili Junibackenin sivuilla kun tarkasteli meille eri vaihtoehtoja mennä sinne Viikkarin satamasta. No ensi kerralla sitten paremmalla onnella?


Muuten reissu meni kivasti, Tukholmassa oli jo keväinen fiilis ja mieli olisi tehnyt jäädä sinne pidemmäksikin aikaa. Muutenkin reissusta jäi sellainen fiilis, että oli tosi kiva käydä, vaikka kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan.


Jotain napisemista kuitenkin pitää aina olla. Käytiin silloin ekana aamuna syömässä aamianen buffassa, mikä sinänsä oli ihan hyvä ja maittava mutta mites näiden vanhempien ihmisten käytös? L oli vielä vähän väsynyt kun mentiin syömään ja suuttui kun laitettiin istumaan syöttötuoliin (en suostu juoksemaan lapsen perässä ympäri buffaa) ja siitä tuli itku. Eihän se heti aamusta, aamupalaa syödessä ole kiva kuunnella lapsen itkua/huutoa mutta silti ne tyhmät kommentit voisi pitää siellä viinalla kyllästetyssä päässään. Ensin tuli vanhempi nainen L:lle valittamaan tiukkaan sävyyn, että ei ole kiva sillä tavoin itkeä ja huutaa, kun vielä syömässäkin ollaan ja sitten nainen käveli ULOS. Hetken päästä sitten tuli joku sammaltava henkseliheppu siihen sössöttämään, että tarviiko sitä lasta sillä tavoin rääkätä ja huudattaa, laskekaa menemään jos noin vaikeaa kerran on. Siis mitä?? Että aikuiset ihmiset kehtaavatkin. Kehtaavat tulla valittamaan alle 3-vuotiaan pojan itkusta kun itse ovat aamupalalla KÄNNISSÄ ja kävelemässä ULOS. Raivostuttavaa. Hetkeä myöhemmin kun L oli rauhoittunut ja söi jo kiltisti, seurattiin miten ihmiset reagoivat kun parin pöydän päässä ollut pikkutyttö alkoi kitisemään ja itkemään. Heille sentään ei kukaan käynyt mitään viisasta avautumassa mutta kyllä niillä katseilla yritettiin ihan selkeästi vahingoittaa. Onko siis niin, ettei lapsia saisi viedä ollenkaan paikkoihin missä on muita suomalaisia aikuisia jos on se vaara että nämä lapset pitävät ääntä? Lapset siis aina vaan kotiin ja korkeintaa leikkipuistoon niin sillä tavoin niistä saadaan kasvatettua avarakatseisia ja reippaita kansalaisia? Mutta aikuiset voivat örveltää ja änkyttää kännissä miten tahansa ja mihin aikaa päivästä tahansa?


Toinen juttu oli tää Viikkarin illan show, huh. Ainahan ne showt on ollut surkeita mutta kyllä tää taisi vetää pohjat. Kuviteltiin, että vielä yhdeksän aikaan voisi mennä lasten kanssa katsomaan shown mutta nähtävästi ei. Käsitys muuttui Ranskasta ja Pariisista tämän Viikkarin teeman ja shown myötä. Esitys oli ehtiny alkaa kun mentiin ja lavalla oli napatanssijoita (uusi villitys Pariisisssa??), tämän jälkeen lavalle tuli lehmipoju vinkumaan laulamaan ja oli todella kiusaantuneen oloisena siellä lavalla. Lehmipojun jälkeen tytöt tuli takaisin lavalle cowboyhatuissa ja pitkissä takeissa, eikä aikaakaan kun päällä oli enää vain kimaltelevat alusvaatteet. Tässä vaiheessa me poistuttiin. Näiden kokemusten myötä hieman arveluttaa muutaman viikon päästä lähteä Pariisiin. Pitäisiköhän käydä ostamassa napatanssihame ja cowboyhattu jotta voi sulautua joukkoon? No mutta tuli taas todettua ettei tarvitse jatkossa mennä seuraamaan näitä esityksiä, ei lapsen kanssa eikä edes ilman!