keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ihan liian nolo

Pari viikkoa sitten sunnuntaina ei ollut mitään ohjelmaa valmiina, mutta siinä aamukahvia hörppiessä tuli fiilis, että jotain pitää keksiä ja liikkeelle päästä (mulle aika tyypillinen fiilis lähes joka päivä). Vähän aikaa pläräsin netistä etsien ideoita ennen kun silmiin osui, että Lintsillä on Peppi viihdyttämässä lapsia lavalla. Viime hetken varotuksella ei saatu ketään muita mukaan, joten suunnattiin kolmistaan Lintsille. Sopivasti ajomatkalla alkoi vielä satamaan vettä vaikka mikään sääennuste mitä oltiin katsottu ei ollut mitään sellaista edes osannut epäillä.


Peppi oli lavalla jo kun mentiin ja sadekin loppui melko sopivasti. Pojan ilme ei kuitenkaan ollut mitenkään kauhean iloinen. Lintsin Peppi oli liian nolo, ihan liian nolo. Katottiin ehkä maksimissaan kymmenen minuttiia ja poika halusi pois. Hei, jes tän takia tultiin tänne, kivaa. Onneks kuitenkin ne ilmaiset laitteet sai hymyn pojan huulille ja iltapäivä menikin sit lopulta ihan kivasti siinä ilmasissa laitteissa pyöriessä.


Tänä kesänä ei enää oo tullu niin paljoa käytyä kun edellisinä kesinä Lintsillä. Ilmaset laitteet alkaa olemaan jo vähän väsyneitä pojan makuun mutta kun pituus ei kuitenkaan vielä kauhean moneen riitä rannekkellakaan niin ei olla vielä sitä suostuttu pojalle ostamaan. Ja saihan Legolandissa kesällä viipottaa laitteissa, sekä Särkiksessä sai kesän päättäreissä rannekkeen. Ensi kesänä vois jo miettiä pojalle rannekkeen ostoa Lintsilläkin, ehkä ensi kesään mennessä on ehtinyt pituutta kertyä jo sen verran lisää. Mutta ennen ens kesää olis kuitenkin Lintsillä vielä valokarnevaalit ja pitäähän siellä nyt mennä myös käymään!

maanantai 28. syyskuuta 2015

Korkeasaari ja asiakaspalvelu

Mua on alkanut jo itseäkin ahdistamaan miten isolla viiveellä saan näitä postauksia tehtyä nykyään, ehkä vähän noloa mutta näillä mennään. Siis suunnittelen aina mielessäni miten kivoja postauksia voisin tehdä millon mistäkin aiheesta, kuvia on vaikka kuinka paljon mutta sitten se toteutus aina vähän ontuu, eikä aina jaksa kaivaa läppäriä syliin tai löydy aikaa sille.


Huomaan aina välillä itsessäni sellaisen pienen mielensäpahoittajan ja tässä loppukesän ja alkusyksyn aikana mielensäpahoittaja on noussut pintaan kun ollaan väännetty Korkeasaaren kanssa. Juttu ei ollut mikään iso mutta sitten siitä tuli jo ihan periaatekysymys, varsinkin sen saadun asiakaspalvelun jälkeen. En nyt lähde tähän sitä koko juttua avaamaan, mutta kyse oli vuosilipuista ja Korkeasaaren kesäkampanjasta, missä mainostettiin, että jos ostaa vuosilipun 31.8. mennessä niin vuosilippu on voimassa vuoden 2016 loppuun. Meidän vuosiliput on ostettu ja aktivoitu huhtikuussa eli hyvissä ajoin ennen tota elokuun vikaa päivää. Kysyttiin sähköpostilla, että voihan nämä meidänkin liput päivittää niin, että on voimassa vuoden 2016 loppuun, kun on kerran ostettu hyvissä ajoin ennen tota vikaa päivämäärää. Saatiin pitkän odottelut jälkeen vastaus, että ei onnistu. Yritettiin vielä kysyä, että miksi ei koska monessa kohtaa Korkeasaaren sivuilla (ja Facebookissa) mainostettiin vain, että "Kun ostat ja aktivoit vuosilipun Korkeasaaren lipunmyynnissä 31.8.2015 mennessä, vuosilippu on voimassa vuoden 2016 loppuun. Lisäksi saat kampanjaetuna Korkeasaaren opaskirjan." (Tämä on suora lainaus Korkeasaaren nettisivuilta 9.9.2015), jolloin ei mainita, että aikaisemmin ostettuihin lippuihin tämä ei käy. Vastaukseksi saatiin vain, että kesäkampanjan aikana ostetut vuosiliput ovat tässä kampanjassa ja ovat vuoden 2016 loppuun voimassa. Huomautettiin, että näitä ehtoja ei sivuilta löytynyt, niin vedottiin että ne on löytynyt kampanjan sivuilta, mitkä oli poistettu heti kampanjan päätyttyä. Korkeasaari ei tästä joustanut, vaan heille oli tärkeämpää pitää kiinni näistä heidän kampanjan säännöistä, joita ei siis kaikissa mainoksissa mainittu. Olin aina kuvitellut, että Korkeasaari on niitä paikkoja, joille tyytyväiset asiakkaat ovat tärkeämpiä kuin sääntöjen pilkullinen noudattaminen. Hyvityksenä pahasta mielestä olisivat kuitenkin voineet joustaa ja tarjota tuota opaskirjaa tai valinnaisesti jonkun Korkeasaari DVD:n. Sehän onkin sama asia ja on ihan verrattavissa.

Mutta saadun asiakaspalvelun perusteella me päätettiin, että käytetään nyt nuo meidän vuosiliput loppuun, eli ensi vuoden huhtikuulle ja sen jälkeen ei lippuja Korkeasaareen enää osteta. Ainakin se seuraava vuosi pysytään poissa, eikä lippuja hankita tonne. Kyse ei ollut siitä rahallisesta edusta vaan lopulta kyse oli enää ihan periaatteesta ja siitä asiakasplavelusta. Jos asiaa oltaisiin edes pahoiteltu siinä kun asiasta kyseltiin, voisi nyt tilanne olla eri mutta vastausten perusteella ei asiakaspalvelu paljoa kiinnostanut. Hauskaa sinänsä vielä oli, että kun yritettiin Korkeasaareen soittaa ja puhelimitse asiaa selvittää, niin puhelimeen ei saatu koskaan ketään kuka olisi voinut tähän jotain sanoa, mutta silti langan toisessa päässä henkilö joka ei ollut valtuutettu tekemään näitä päätöksiä oli meidän kanssa samaa mieltä, että nämä meidän liput kävisivät tähän kampanjaan ja voitaisiin päivittää.


Mutta siis näin. Lopputulos harmittaa todella paljon mutta näillä mennään. Postauksen kuvat on tän syksyn kissojen yöstä missä piipahdettiin jälkimmäisenä perjantaina. Vähän sitä fiilistä tuolla kissojen yössä vei se kun meillä oli just kesken Korkeasaaren kanssa tämä sähköpostittelu, eikä lopulta kauaa edes viihdytty tuolla. Pojan temppukoulun takia päästiin vasta seitsemän paikkeilla Korkeasaareen, jolloin tuntui niin monet muutkin sinne saapuvan. Väkeä oli paljon liikkeellä, mikä on tietysti tapahtuman kannalta tosi hieno juttu mutta pienen lapsen ja pyörätuolin kannalta ei niin hyvä juttu, sillä liikkuminen ja näkeminen hankaloituu huomattavasti. Kissalaaksossa oli koko ajan niin paljon tungosta, ettei päästy oikeestaan mitään näkemään, niin lähdettiin jo parin tunnin pyörähdyksen jälkeen pois. Naureskeltiin, että mentiin kissojen yöhön ja nähtiin lähinnä vain karhu, joka sekin oli työntänyt päänsä piiloon. Ymmärrän karhun fiilikset täysin. Katoin muuten vuoden takaista postausta kissojen yöstä ja huvituin kun huomasin, että silloinkin olin liikkeellä mielensäpahoittajana.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Roadtrip 2015: Legoland


Legoland oli se alkuperäinen syy koko meidän kesäiselle roadtripille. Ja kun kerran sinne nyt lähdettiin, niin päätettiin että varataan sitten kaksi päivää ihan täysin Legolandiin. Ja kaks päivää olikin ihan hyvä, sai mennä ihan rauhassa ja tosiaan ehti kiertää riittävästi, eikä tarvinnut ravata verenmaku suussa ympäriinsä. Mulle ja pojalle Legoland oli ihan uus kokemus, mutta J on tuolla joskus vuonna yks ja nakki käynyt, joten siis vois kai sanoa, että oli meille kaikille aika uus juttu.


Aika paljon oli Legolandista kuullut ennakkoon, lähinnä pelkkää hyvää ja vähän varotuksia hintatasosta mutta ennakkoon ei silti oikein ollut käsitystä ja odotuksia paikasta. Jotenkin kuitenkin yllätyin, ettei paikka ollutkaan sen isompi, jotenkin muiden puheista olin saanut käsityksen, että tuo olisi ihan mielettömän iso, vaikka ei sitten, ainakaan mun mielestä, sitä ollut. Ihan riittävästi kuitenkin, en valita.

Vaikka oltiin heti juhannuksen jälkeen reisussa, mikä on ehkä sitä vilkkainta lomakautta, niin silti jonoja ei ihan kauheasti ollut. Joihinkin tosi suosittuihin laitteisiin jonotettiin jonkun verran mutta välillä poika pääsi myös juoksemaan suoraan uudestaan uudelle kierrokselle. Poika pääsi menemään melko paljon itsekseen laitteissa, jonkunverran mentiin yhdessä ja muutamiin päästiin myös koko perheen voimin. Vähän harmitti kun ihan kaikkiin ei pojan pituus vielä riittänyt, esimerkiksi Polar Explorer-vuoristorataan, mikä houkutti todella paljon. Ehkä ensi kesänä?


Ekalle päivälle sääennusteet lupaili sadekuuroja ja pilvistä, niinpä pakattiin lämpimästi päälle ja sadekamat J:n selkään reppuun. Oli lähes pilvetön taivas ja lähestulkoon hellepäivä, kiva. Eka päivä meni nopeasti paikkaan tutustuessa ja kierrellessä, ja ekana päivänä saikin jo hyvän kuvan koko paikasta ja niistä laitteista mitkä oli pojan mieleen. Minimaata oli myös kiva käydä aina ohimennen ihastelemassa, mikä oli ihan mielettömän upea. Omiksi suosikeiksi nousi kyllä Köpiksen Uusisatama ja Amsterdam, mikä rupesi houkuttelemaan tulevaisuuden matkakohteeksi.


Ekana päivänä myös syötiin tuolla, mentiin buffettiin. Mikään kauhean halpa ei tuo buffetti ollut, mutta eikai tuolla koko paikassa mikään ollut halpaa ja toisaalta ei kai sitä kovinkaan usein pääse syömään nakkipizzaa ja legoranskiksia. Buffetti oli ihan jees, jotenkin se lastenpöytä houkutti siellä eniten ja sitten se jälkkäripuoli. Jälkkäriks sai modata pehmistä oman maun mukaan. Siinä oli makeaöverit taattu melko nopeesti mut olihan se hyvää. Ja kyllä niillä buffan eväillä pärjättiinkin koko päivä, ei tarvinnut enää illalla lähteä etsimään ruokapaikkaa.


Toka päivä oli vähän viileämpi, niin et aamupäivällä pojalle laitettiin kevyttoppaliivi ja pipo päähän, mutta päivän edetessä onneks lämpeni vähän. Loppulomasta ei toppaliiviä ja pipoa enään onneks tarvinnut, positiivista noin kesäreissulla. Tokana päivänä käytiin myös laitteiden lisäksi piipahtamassa Legolandin SeaLifessä ja 4D-leffassa.


Majottuminen meillä oli varattuna noin puolen tunnin ajomatkan päästä Legolandista, Vejenistä. Matka ei ollut ollenkaan paha ajaa, vaan oli kiva nähdä lähettyviltä vähän muutakin kuin pelkkää legoa. Mutta siis tuo meidän majoituspaikka oli aivan kamala, kunnon sellainen kolkko laitos. Se aamupalakin oli melko onneton. Toisaalta ei haluttu majoituksesta niin kauheasti maksaa, niin menihän nuo pari yötä tuossakin. Mutta ei enää ikinä uudestaan sinne, se on varma.


Kaikenkaikkiaan Legoland oli kiva, se oli todella paratiisi legojen fanittajalle. Kaikkea mahdollista legoista ja huvipuisto, mikä sekin legoista. Hintataso oli tuolla kova ja siksi esim. pääsylipuissa kannattaa hyödyntää kaikkia alennuskuponkeja ja jos toisena päivänä aikoo mennä paikkaan uudestaan niin seuraavan päivän liput saa hommattua huomattavasti halvemmalla puistosta ennen poislähtöä. Meillä oli myös ennen matkaa kertynyt ilmaisia lastenlippuja tuonne, mikä teki sisäänpääsymaksusta huomattavasti siedettävämmän. Toinen juttu mikä ei ehkä ihan niin mieleen ollut oli suomalaisten määrä. Paikka tuntui olevan täynnä suomalaisia ja suomea kuuli luonnollisesti puhuttavan koko ajan joka puolella. Se varmaan paljon tietysti johtui meidän matkana ajankohdasta, mutta oli silti pienoinen yllätys, järkytys. Mutta näitä kahta Legolandissa vietettyä päivää kuvastaa ehkä parhaiten kuitenkin se, että poika on siitä lähtien suunnitellut uutta reissua ensi kesälle tuonne.