tiistai 29. huhtikuuta 2014

Leikkipuistoilua ja jäätelökioski

Aurinkoiset ja lämpöiset ilmat houkuttaa heti ihan eritavalla lähtemään leikkipuistoilemaan. Talvisin tulee melko vähän käytyä leikkipuistoissa mutta kesällä meno on ihan eri ja siellä jaksaa myös vanhemmat istuskella leikkejä seuraillen. Itse oon sitä mieltä, että poika saa leikkipuistossa leikkiä itsekseen ja hakea muista lapsista leikkiseuraa ilman, että itse oltaisiin siinä vieressä koko ajan pitämässä seuraa. Tosin L on tehnyt kerran myös niin, että kun lapsista ei ole ollut leikkiseuraksi niin hän kävi hakemassa jonkun toisen mummia maistelemaan keitoksiaan tai ostamaan leikkikauppaansa. Oli hauska seurata vähän matkan päästä pojan puuhia ja miten hän jutteli tälle mummille. Tämä mummi tuli vielä myöhemmin kehumaan poikaa miten hurmaava hän osaa olla.


Ihan suosikki on Kaivari, aurinko, meri, kahvi ja leikkipuisto. Tänä keväänä on ehditty käydä Kaivarissa leikkipuistoilemassa muutaman kerran ja viime viikolla myös avattiin ns. jäätelökausi eli haettiin kevään ekat jäätelöt jäätelökioskista ja syötiin ne siinä ulkona merenrannalla.


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hyvä idea kostautui

Sain päivällä hyvän idean ja nyt olenkin sitten saanut kärsiä tuosta mahtavasta ideasta lopun päivää. Pojan kerhon ajaksi mulle järjestyi yllättäen omaa-aikaa ja päätin suunnata nauttimaan aurinkoisesta päivästä ulos aurinkoon.



Ensin reilu tunti happihyppelyä Munkkiniemen rannassa ja siltaa pitkin Laajalahden puolella ja sitten herkkulounassalaatti Cafe Torpanrannan terassilla. Siinä reilun tunnin aikana ehti matkaa kertyä reilu 4km. Pieniä polkuja pitkin metsikössä ja välillä rantakivikolla kävellen oli ihana päästä pitkästä aikaa menemään ja reitti oli ehdottomasti sellainen, että pitää pojan kanssa mennä yhdessä.


















Se yksi iso mutta päivässä oli siitepöly. Useampi päivä on mennyt jo melko tukkeessa mutta nyt ilta on mennyt ihan silmiä päästä kaivaessa ja aivastellessa. Ihan megapaha allergia. Lääkkeitä menee enemmän kuin on sallittu ja silmätippojakin saisi olla kokoajan laittamassa. Myös poika on valittanut allergiaoireita ja toivottavasti saadaankin viime vuoden resepti pian uusittuna takaisin ilman mitään ongelmia. On kaunista seurata miten koivu puhkeaa lehtiin mutta myös erittäin ärsyttävää. Ja ei, en suostu jäämään sisälle allergioiden takia...tai tietysti ainahan sitä voi shoppailemaan lähteä jos tilanne menee ihan todella pahaksi.



sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Niin raivostuttava mutta rakas

Yksi ehdoton kesän lähestymisen merkki on kun Lintsi avaa porttinsa ja eilenhän tämä suuri päivä taas oli. Meidän perhe kävi viikonloppuna molempina päivinä hupeilemassa Lintsillä ja mieli tekisi jo sanoa, että taitaa tämän kesän annos olla nyt täysi, mutta kun johan meillä on sovittuna treffejä Lintsille, niin ei sitten mitään.


Vielä kelpasi pojalle nuo ilmaiset laitteet mitä Lintsillä pienille löytyy ja poika onneksi ymmärtää, että jos ne ei kiinnosta niin sitten ei enää mennä Lintsille samalla tavalla, sillä en näe kauheasti järkeä ostaa tuon ikäiselle ja kokoiselle vielä ranneketta kun ei kokonsa puolesta kuitenkaan kauhean moneen muuhun laitteeseen pääse, varsinkaan yksin.

Mun eväät meni parempiin suihin

Pojalla on nyt sellainen vaihe käynnissä (tai ollut jo jonkun aikaa), että on kauhea esiintyminen päällä kun mennään julkisilla paikoilla missä on muita ihmisiä. Aivan älytöntä hyppimistä, uhoamista ja säheltämistä, eikä mikään sanominen tunnu menevän perille asti. Toinen on se, että kun keskenään puhutaan ja sovitaan jostain asioista, että vaikka ei saa juosta, niin sopimukset kyllä unohtuu melko hätäseen kun päästään sinne muiden ihmisten sekaan. Voin kertoa, että on todella raivostuttavaa. Toinen saattaa autossa ihan enkelin tavoin luvata ja vannoa, että käyttäytyy kunnolla ja tottelee mutta kun autosta pääsee ulos, niin jo on toinen ääni kellossa. Ja juuri tästä syystä meidän sunnuntain käynti Lintsillä jäi hieman suunniteltua lyhkäsemmäksi, oli sen verran älytöntä uhoamista ja isottelua. En tosin ihan vaan tajua, että jos kerran Lintsille pääsee ja vielä kaverin kanssa, niin miksi pitää kaikki pilata hölmöllä käytöksellä ja isottelemalla. En tosiaa tajua. Ei taida olla helppoa olla pieni uhmaikäinen. Mutta eipä sen äitinäkään aina helppoa ole, voin kertoa.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Paluu luontoon

Jostain syystä ollaan aina käyty luontopolulla vaan syksyisin ruskaa ihastelemassa. Pääsiäispyhinä aurinkoinen ilma kuitenkin houkutti lähtemään ulos luontoon ja niinpä pakattiin reppu ja houkuteltiin mummi ja vaari mukaan. Todella moni muukin oli saanut saman idean samaan aikaan, sillä ei olla koskaan aikasemmin nähty niin paljoa menijöitä tuolla Uutelan luontopolulla. Jonkun mielestä saattaa olla hieman kieroutunutta ja ilkeää lähteä raahaamaan J:tä toinen käsi lastassa tuonne luontopolulle mutta selvittiin hyvin, eikä varmasti oltu se eniten huomiota herättäneet. Törmättiin nimittäin jossain vaiheessa kierrosta isoon ryhmään turisteja, joilla oli matkalaukut (?!!) mukana. Ehkä vähän harvinaisempi näky metsässä, ainakin omalla kohdalla.


Vähän ehkä harmitti kun pysähdyttiin meren ääreen kalliolle kahvittelemaan, kun suurimmalla osalla muista oli grillit mukana ja kunnon eväät katettuna. Oma kahvikuppi ja kääretortunpalanen (itsetehtyä appelisiinituorejuusto-vanilja rahka kääretorttua, NAM!) tuntui hieman köyhältä siinä kun haisteli niitä ihania grilli(e)n tuoksuja mutta korjattiin vahinko sitten reippailun jälkeen mummilassa grillaamalla.

Ostin J:lle vähän pirtsakamman hupparin <3















































Mummilassa poika innostui testaamaan uutta pyöräänsä. Fillarin opettelu on pojalle ollut tähän asti tosi tahmeaa, eikä siihen ole oikein kiinnostus riittänyt. Aikasemmin pojalla oli ensimmäisenä fillarinaan kolmipyörä, missä oli työntötanko ja koska poika tajusi, että voi saada ilmaiset kyydit siinä toisten työntässä, niin ei koskaan oikein innostunut opettelemaan polkemista. No, nyt uuden fillarin myötä asenne on hieman erilainen, sanoisinko parempi ja poika oppi tuossa illan aikana polkemaan fillarilla. Ihan mahtavaa!! Voi, miten ylpeä sitä voi olla toisesta ja miten ihana on huomata pojan ilo ja ylpeys kun oppi pyörällä ajon ihan itsestään ja vieläpä nyt aika nopsaan tämän uuden menopelin kanssa. Tosin tänään kuulin mummilta, että kun oli käyttänyt poikaa pyöräilemässä niin yksi juttu on jäänyt vielä oppimatta, nimittäin jarrutus. No,eihän sitä nyt kaikkea voi kerralla.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Luomua pääsiäisfiilistä

Toinen pääsiäisperinne taitaa meillä olla Haltialassa käynti. Tokihan siellä on käyty myös muutenkin piipahtelemassa mutta nyt on kahtena peräkkäisenä pääsiäisenä myös siellä käyty. Viime vuonna Haltialassa käytiin paijaamassa lampaita ja sen jälkeen mentiin mummilaan lammaspadan ääreen mutta tänä vuonna ihan vain palattiin kotiin grillamaan makkaraa.


Tänäkin vuonna nähtiin ihan oikea pääsiäismuna, sekä pieniä karitsoja, otsikon mukaisesti luomua pääsiäisfiilistä. Ja oikeesti oliko ihan luksusta juoda kahvit siinä pihalla auringon paisteessa. Ihanaa, oon niin innoissani näistä aurinkoisista ja lämpöisistä päivistä. Tule kesä jo, tule aurinkoinen ja lämmin kesä.



Joku siinä on, että näin keväisin tekee ihan kauheasti mieli grillata makkaraa. Haltialassa sitä olisi myös voinut grillata jos vaan olisi ollut riittävän fiksu ja varautunut tähän omilla makkaroilla. No me koukkaistiin kaupan kautta kotimatkalla ja grillattiin sitten omat makkarat omalla partsilla. Eikä sekään ollut ollenkaan huonompi vaihtoehto, vaikka eihän se pieni rupunen sähkögrilli ole sama kuin tulella grillaaminen mutta kävi ihan hyvin. Ja oli muuten aika ihana raivata ensin partsille vähän lisää tilaa ja sitten kattaa siihen pientä syötävää ja siinä ilta-auringon lämmössä istuskella ja syödä. Yksi mikä tässä asunnonssa on ehdotonta plussaa on nämä upeat auringonlaskut mitä täältä näkee. Hauskasti parhaat näkymät on tietysti vielä pojan huoneesta.


Loppuun vielä vähän erilainen "asukuva". J:n mielestä pitäisi enemmän olla tilannekuvia ja näin ollen luontevia asukuvia, joten tässäpä yksi sellainen otos.


Ja epäilen suuresti, että näitä nähtäisiin jatkossa kauheasti sen enempää!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Perinteitä tekemässä

Tästä voisi kai jo jonkinlaisen pitkänperjantain perinteen muodostaa. Oltiin nimittäin eilen Korkeasaaressa, ihan niinkuin oltiin myös viime vuonna (Tuolla on eläimiä, let's go) ja vieläpä ihan samalla kokoonpanolla eli pojan kummitädin ja oman kummityttäreni kanssa.


Pojan mielestä päivässä parasta oli ehdottomasti kalliolla hyppely, mitä sai tehdä ennen ja jälkeen Korkeasaaren siinä lippukassojen luona, sekä leikkipaikka karhulinnalla ja eläimistä karhut. Pientä uhmaa ja tahtojen taistelua päivään tietysti mahtui mutta kaikenkaikkiaan aika mukava päivä. Ja miks ei olisi ollut kun aurinko paistoi ihanan lämpöisesti. Nää lämpöiset ja aurinkoiset päivät saa aikaan todella kovan kesän odotuksen. Tule kesä jo, tule hyvä kesä.


Noin kuuden tunnin ulkoilun, monien metrien kävelyn ja leikkien jälkeen kun päästiin pojan kanssa autoon ja lähdettiin ajelemaan kotia päin, ehdin vain kysyä että väsyttääkö ja samantien takapenkiltä jo kuuluikin tasainen tuhina. Tai no, ehti poika vastata ennen nukahtamista "EI".


Kauhukseni huomasin, että Korkeasaaressa alkaa sisäänpääsy maksamaan nelivuotiasta eli meidän pojasta pitää kuukauden päästä maksaa 6€ sisään. Joko meidän perheen käynnit Korkeasaaressa vähenee todella paljon tai sitten alan harkita vähän vakavammin noita vuosilippuja. Lapsen vuosilippu kun maksaa S-edulla 16€ eli jos siellä käy vuodessa enemmän kuin kolme kertaa niin tuo vuosilippu on kannattanut. Aikuisen vuosilippu maksaa S-edulla 40€ kun kertalippu maksaa 12€. Mielenkiintoista.