Dublin, part 1

Dublinin matkan matkapostaukset ovat antaneet odottaa itseään jo jonkun aikaan mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäydyin asian kanssa. Dublinin matkahan tuli alkukesälle vähän yllättäen kun J voitti keväällä aikaisemmin Aeropressin suomenmestaruuden ja sen myötä tuli matka Dubliniin ja MM-kisoihin. Samantien oli päivänselvää, että matkaan lähdetään koko perheen voimin ja reissussa ollaan pidempään kuin vaan ne kisat.

Dublin ja Irlanti oli ihan uusi kaupunki ja uusi maa meille matkustaa. Tosin niin monesti on puhuttu vuosien varrella, että Dubliniin olisi kiva lähteä mutta aina se on jotenkin jäänyt, kun ei kuitenkaan mikään ihan edullinen kohde ole, eikä se sää houkuttele juuri sen enempää kun tämä meidän oma sää täällä. Silti Dublinissa on aina ollut sitä jotain mikä on kiehtonut ja vetänyt puoleensa, siksi myös odotukset oli melko korkealla reissuun lähdettäessä.

Nykyaikana lapsen kanssa matkustaminen on huomattavasti helpompaa kun enää ei tarvitse pakata laukkua täyteen erillaisia leluja ja viihdykkeitä, vaan riittää kun käteen antaa tabletin missä on erilaisia tehtäviä, pelejä ja mahdollisesti myös leffoja. Yleisesti en innostu, että lapselle lykätään tabletti kouraan ja vaiennetaan lapsi sillä, mutta lentokoneessa se ihan loistava juttu. Poika on aina vihannut näitä ns. lyhyitä lentoja kun edessä olevan penkin selkänojasta ei löydy sitä kosketusnäyttöä mistä saa valita pelejä, piirrustuksia tai leffoja mutta nyt ei kuulunut mitään valituksia kun sai J:ltä tabletin käteen. Ja näin ainakin meidän lapsen osalta on saavutettu matkustusrauha kaikille.

Vaikka jonkun verran on ehditty jo reissata ja erillaisissa paikoissa käydä ja kiertää, niin Dublin oli ensimmäinen kohde missä hommattiin liput Hop-On Hop-Off bussiin ja vedettiin kunnon turistikierrosta. Tuohon kolmen päivän lippuun kuului myös paikallisbussit ja myös bussi lentokentältä keskustaan, mikä oli oikein kiva vaihtoehto taksille. Noissa Hop-On Hop-Off busseissa ei alle 7-vuotias tarvinnut lippua mutta paikallisbusseihin piti pojalle sitten ostaa aina oma lippu. Tosin lentokentältä lähdettäessä kuski vain nauroi meille kun kysyttiin pojalle lippua ja toivotti tervetulleeksi, sekä huitoi menemään bussiin peremmälle.

Ite en oo koskaan tykännyt oluesta, enkä siis lukeudu mitenkään päin oluen ystäviin mutta silti Dublinissa kuului mennä käymään Guinnesin tehtaalla, kun kerran sellainen mahdollisuus oli. Ja kyllä, meillä oli lapsi siellä mukana. Kierros oli ihan mieluisa, vaikka ihan hirveästi ei jaksettu lukea niitä kaikkia kylttejä tai seurata kaikkia esittelyvideoita. Päästiin käymään myös maisteluhuoneessa, missä neuvottiin, miten tulisi oikeaoppisesti Guinnesia maistella (me pojan kanssa osallistuttiin vain siihen haisteluun ja kuunteluun), sekä päästiin harjoittelemaan itse Guinnesin oikeaoppista valuttamista tuoppiin. Tosin jätin itse tämän kokemuksen kokonaa välistä ja seurasin kun J harjoitteli innoissaan. Sisäänpääsylippuun kuului yksi Guinnes tai yksi limu, mitkä sitten käytiin koko kierroksen päätteeksi nauttimassa ylimmässä kerroksessa, missä oli todella upeat näkymät ympäri kaupunkia. Ehdottomasti käymisen ja kokemisen arvoinen paikka, jopa näin, vaikkei oluesta tykkää yhtään. Ja tuonne muuten pääsi näppärästi sillä Hop-On Hop-Off bussilla, tai niinkuin poika sitä kutsui hoppshopps-bussi.