The last day of spring

Välillä vaan huomaa miten sitä oikein tulee tavoiteltua sitä "vuoden vanhemmat"-palkintoa. Harvoin mitään kovin vakavaa ja isoa mutta silti. Kevään vika päivä eli sama asia kun toukokuun vika päivä, pojalla oli kerhoa vielä ja ulkona lämmin ja aurinkoa, mietittiin J:n kanssa jos mentäisiin fillaroimaan siksi aikaa kun poika on kerhossa. Kuntoilua. Tai sitten silmiin osui, että Lintsillä oli vikaa päivää burgeri-ateria tarjous Sporttiravintolassa. Tarjous loppui niin, ettei oltaisi ehditty enää pojan kerhon jälkeen, joten jokainen voi päätellä miten siinä kävi. Pyöräilemään ehtii joskus toistekin ja kun poika oli viety kerhoon eväsrasiansa kanssa niin me ihanimmat vanhemmat ikinä, suunnattiin Lintsille hampparille.

 Ja jollei siinä olisi ollut jo riittävästi, että karattiin Linnanmäelle syömään ilman lasta, niin tottahan syötiin vielä jälkkäriksi pehmikset siinä auringon mukavasti kuumottaessa. Niin hyvää. Pojalla oli kuitenkin kerhossa mukana eväsrasiassa ruisleipää, kurkkua, porkkanaa ja juotava jugurtti. Aika sama asia ja niin reilua, tiedän. Mutta on pakko myöntää, että ei se hampurilainen itseasiassa ollut edes kauhean hyvää, oli tosi kuiva ja vähän mauton.

Kerhon jälkeen suunnattiin sitten yhdessä koko perheen voimin nauttimaan helteisestä päivästä vielä uimarannalle. Pitkään poika hyppi vedessä ja juoksenteli siinä ennen kun uskalsi vihdoin käydä kunnolla uimassa ja heittämässä talviturkin. Kävin itsekin testaamassa vettä ja se oli aivan jäätävää, ihan hullua, miten toiset viihtyi siellä niin pitkään.

Kevään vika päivä ja kesän eka kunnon rantsupäivä, kelpaa!