Roadtrip 2015: Ruotsin halki

Nyt kun kotiintulosta on jo yli kuukausi aikaa on hyvä aloittaa pikkuhiljaa postausten tekeminen reissusta. Roadtripille lähdettiin sillon juhannuspäivänä kun ajettiin auto Viikkarin kyytiin. Ennen kun ehdittiin edes satamaan ajamaan, kuului jo takapenkiltä "Tästä tulee niin tylsä matka, että ei olis pitäny edes lähteä!" Positiivisuus kunniaan!

Ennen kun matka ehti edes kunnolla alkaa, meinasi se jo tyssätä heti Tukholmassa laivasta ulos ajettaessa poliisien puhalliusratsiaan. J hönkäisi poliisin mittarin samantien punaiseksi ja sotku oli valmis. Ajettiin laivasta ulos ihan ensimmäisten joukossa ja ehkä ihan vähän vaan hävetti kun se koko laiva tyhjeni siitä pikkuhiljaa, kaikki autot ajoi vierestä ohi ja tuijottivat. Rattijuoppo. J tosiaan puhalsi poliisin mittarin punaiselle, mittarin missä on kaksi vaihtoehtoa punainen tai vihreä. Meille sanottiin, että se on käynti kyttiksellä verikokeissa ja J joutui nousemaan autosta ulos omaan pyörätuoliinsa. Toista kertaa ei saanut puhaltaa, ennen kuin sitten hetken pähkäiltyään antoivat puhaltaa toiseen laitteeseen, mikä näytti samantien vihreää. Siinä vaiheessa kaikki olivat ihmeissään ja helpottuneita. Poliisit sanoivat, ettei heillä koskaan anneta puhaltaa uudestaan ja tämä oli nyt ihan outo ja spesiaali tapaus. Poliisit myös totesivat, ettei J näytä ollenkaan juopuneelta tai haise mitenkään päin viinalle. Tiedättekö kun samaan aikaan iski se häpeä, kiukku, ärsytys, ihmetys, ilo, helpotus ja vaikka mitä muita tunteita. Oltiin niin hämillään tapahtuneesta kun vihdoin päästiin jatkamaan, että ajettiin pieleen jo se heti eka risteys. Ja niin, olihan J edellisenä iltana ottanut yhden vajaan lasillisen punkkua ruoan kanssa.

Eka stoppi oli Kolmårdenin eläintarha, paikka minne oon jo pienen ikuisuuden halunnut päästä käymään. Tosin meinasin pyörtyä siinä lippuja ostaessa niihin hintoihin, kun vaikka meillä ei maksettu sisäänpääsystä kun yksi aikuinen ja yksi lapsi ja summa oli lähemmäs 90e. Noh, kerran se kirpasee. Kolmården oli hieno ja siellä olisi helposti kulunut aikaa paljon enemmänkin. Pieni yllätys itselle oli, ettei Kolmårdenissa enää ajeta autoilla safarilla ja sieltä löytyy myös huvipuisto sisältä, kunnon Bamse-maailma. Nähtiin eläimiä tosi hyvin, päästiin seuraamaan delfinaarioon hienoa esitystä, norsu-esitystä, ehdiittin koko perhe käydä vuoristoradassa muutama kierros, sekä vaijerin varassa käydä yläilmoista katselemassa safarin eläimiä leijonista kirahveihin ja hirviin. Bamse-maailma jätettiin ihan vikaks ja koska kello oli jo niin paljon, että paikka oli jo menossa kiinni, ehti poika käydä vain yhdessä laitteessa. Onneksi ehdittiin kuitenkin leikkipaikalla leikkiä ja kiipeillä myös pieni hetki. Kolmården oli ehdottomasti käymisen ja kokemisen arvoinen paikka ja jopa sen hintansa arvoinen. Ja haluan sinne ehdottomasti vielä uudestaankin!

Kolmårdenista ajettiin yöksi Jönköpingiin nukkumaan. Kolmårdenissa ei ehditty, eikä maltettu aikaa käyttää syömiseen, joten nälkä oli aika kova kun perille päästiin Jönköpingiin. Pieni kävelyretki kaupungilla ja ainut mikä oli enää auki oli mäkkäri. Se kelpasi paremmin kuin hyvin, nopeasti ja vaivattomasti vatsat täyteen.

Aamulla käytiin Scandicin täyttävällä ja ihanan monipuolisella aamupalalla syömässä vatsat niin täyteen, että varmasti pärjää pitkälle päivään (just niinkun opetetaan, että harvoin isoja annoksia). Jaloteltiin kaupungilla vielä muutama hetki kierrellen ja katsellen ennen kun oli aika aloittaa ajourakka ja suunnata Tanskan puolelle, missä oli seuraava majapaikka varattuna.

Ihan ilman taukoja ei kuitenkaan tykitetty menemään vaan pysähdyttiin Malmössä jalottelemaan ja kahville. Kaupunki oli kaikille uusi kokemus ja haluttiin nähdä vastasiko paikka niihin ennakkoluuloihin joita meillä molemmilla oli. Löydettiin ihana pieni kahvila ja sen suloinen takapiha missä istuttiin kaikessa rauhassa päiväkahvit. Malmö ei herättänyt suurempaa ihastusta, enemmänkin ne ennakkoluulot piti, ei ehkä enää ikinä uudestaan ja kaiken kruunasi vielä parkkisakko, mikä komeili auton tuulilasilla kun oltiin lähtemässä. Ei vielä tänä päivänäkään tiedetä, mikä siinä paikassa oli vikana, siinä kun kaksi ruutua oli tyhjänä, eikä ainakaan meidän silmiin osunut yhtään kieltoja tai kylttejä koskien näitä paikkoja. Ruotsalaiset. Nyt jännitetään löytääkö Malmön sakottaja meidät täältä kotimaasta ja periikö sakkoaan vielä täältä. Pitäkää tunkkinne, jos multa kysytään!

Hukkaan heitetty tunti

Tiedättekö kun välillä elämästä menee tunteja ihan hukkaan? Välillä niitä tulee hukattua ihan omasta toimesta johonkin todella tyhmään, mutta kun sitä luulee käyttävänsä ajan hyödyksi ja huomaa sen menevän ihan hukkaan niin se harmittaa. Silleen lievästi ilmaistuna.

Pojan 5-vuotis neuvolassa otettiin puheeksi meidän pätkän vilkkaus ja tuo loppumaton uhma. Puhuttiin miten poika ei tottele, vaan haastaa jatkuvasti ja arki on jatkuvaa tappelua ja vääntämistä, keksittyminen on alkanut kärsimään ja tuntuu, ettei poika ole koskaan hiljaa. Neuvolantäti ei osannut mitään siihen sanoa, vaikka ehti vähän sitä levottomuutta nähdä siinä, mutta tarjosi meille mahdollisuutta mennä juttelemaan asiasta psykologin kanssa. Ite en oo koskaan käynyt psykologin luona, joten ajatus tuntui vähän vieraalta, koska siis eihän meidän pojassa mitään vikaa ole (sehän oli heti se eka ajatus). Päätettiin kuitenkin kokeilla ja neuvolantäti laittoi lähetteen menemään, vaikka huomautti vielä että voi myös käydä niin, ettei psykologi ota meitä edes vastaan kun mitään radikaaleja oireita ole ja poika on kuitenkin vielä niin nuori.

Viime viikolla käytiin siellä psykologin vastaanotolla. Ensinnäkin me käytiin siellä J:n kanssa kahdestaan, siis ilman lasta. Ja se tunti oli niin ajan haaskausta. En tiedä mitä odotin siellä tapahtuvan ja mitä sieltä saavani, vähän jännitti se sinne meno, ihan kun olisi tuomiolla ollut menossa. En kuitenkaan niin tyhmä ollut, että olisin sieltä mitään valmiita vastauksia odottanut, ehkä jotain vinkkejä ja selityksiä enemmänkin. Sain sieltä nipun monisteita ja niitä tusinaoppaita, missä on niitä ympäripyöreitä perusohjeita. En tiedä, että oliko sitten kyse vain tästä kyseisestä psykologista, ettei hän ehkä ollut se sopivin henkilö meidän tapaukseen, vai onko oikeasti taso niin köyhää, eikä ihmiset osaa enää käyttää maalaisjärkeä? Ei saatu käytännössä mistään mitään negatiivista palautetta, pelkästään kehuja. Psykologin mielestä pojassa ei ole mitään vikaa, on vaan vilkas ja uhmakas ja meidän täytyy vaan jaksaa, olla kärsivällisiä ja pitää kuria, jatkaa samoilla millä on tähänkin asti menty. Otettiin puheeksi, että kun ollaan aina yhdessä ja sen vaikutus pojan käytökseen ja uhmaan, psykologilla ei ollut siihen oikein mitään sanottavaa, koska ei ollut kokemusta vastaavasta. Totesi, että varmasti vaikuttaa käytökseen. No aijaa, kiitos tiedosta! Tarjosi vastaukseksi pojan laittamista päiväkotiin. Kysyttiin, että millä todennäköisyydellä poika saisi päiväkotipaikkaa kun molemmat vanhemmat on kotona ja vuoden päästä alkaa kuitenkin eskari. Totesi, että niin joo, ei se ehkä ihan toimisi. Ainut mistä psykologi oli huolissaan, niin kysyi jatkuvasti että satuttaako poika itseään usein tai onko vaaraksi muille, ja koska vastaus molempiin oli ei, niin ei sitten mitään. Pyydettiin vinkkejä siihen miten jaksaisi paremmin ilman, että oma hermo menisi niin nopeasti, niin saatiin vaan kehotus yrittää jaksaa olla kärsivällinen. Daah. Jos oltaisiin vielä huolissaan pojan käytöksestä niin voitaisiin hakeutua ryhmätapaamisiin, missä samassa tilanteessa olevat vanhemmat kokoontuu, jakaa kokemuksiaan ja mistä saa kotitehtäviä aina tehtäväksi, tosin niissä ryhmissä ei välttämättä olisi muita vanhempia samasta tilasta kun meillä on, eli että ollaan yhdessä jatkuvasti. Ei koettu nyt tarvetta tähän.

No, enää ei kai ole sitä epäilystä siitä, että onko jokin vialla, poika kuulemma meidän kertomuksen mukaan kuulostaa ehkä vähän vanhemmalta kuin mitä oikeasti on, käytös on enemmänkin sellaisen 6-vuotiaan esimurkkuilua, mikä sekin on jokseenkin selitettävissä sillä kun poika on niin paljon aikuisten seurassa. Poika on silti vieläkin ihan yhtä vilkas ja uhmakas, sekä suu käy taukoamatta, eikä meillä ole yhtään sen enempää uusia keinoja pidentää omaa hermoa ja jaksamista. Siinä vaiheessa kun psykologi kysyi, että oliko tästä meidän reilun tunnin kestäneestä keskustelusta mitään hyötyä niin en oikeasti tiennyt että itkeäkö vai nauraa. Mutta enää en ollut yhtään huolissani pojasta, tai meidän taidoista kasvattaa poikaa, enemmän olin huolissani tästä psykologista ja hänen pätevyydestään työhönsä. Mun uskoni ja luottoni psykologeihihn horjui tästä ihan todella paljon.

P.S. Eikä nyt saa käsittää väärin, että poika olisi mitenkään läpeensä ilkeä ja mahdoton, vaan löytyy pojasta myös iso kasa niitä ihania puolia ja hetkittäin myös niitä ihan oikeita käytöstapoja! Niin raivostuttava vaikka niin rakas <3

Elastinen @Kotkan meripäivät

Eilen uhattiin sääennusteita ja lähettiin Kotkan meripäivillä. Lippu oli ostettu jo reilua viikkoa aikasemmin, eikä sillon mitään sääennusteita katseltu kun lippua käytiin ostamassa. Ja toisaalta samapa se, vaikka olisi katseltukin, eipä niihin voi yhtään luottaa. Lippua kun käytiin kyselemässä niin ei ollutkaan ihan selvää, että millaisen lipun 5v. tarvitsee, kun sunnuntai oli kuitenkin ikärajaton meripäiväareenalla. Hetken kun olivat soitelleet selvitelläkseen lippua saatiin iloksi kuulla, että kun on vain yksi lapsi ja hänkin noin nuori niin lippua ei tarvitse ollenkaan. Jos lapsia olisi ollut kaksi niin oltaisiin tarvittu jo perhelippu. Nyt siis mentiin koko perhe yhdellä lipulla kuuntelemaan Elastista. Jäätiin vaan miettimään, että kuinkakohan moni oli ostanut ns. turhaan lipun myös lapselleen, kun ei ollut viitsinyt kysellä lastenlipun perään. Nimittäin kun tuolta Jumbon palvelupisteeltä soittivat Tikettiin ja sieltä olivat järjestäjältä kyselleet, niin oli asia tullut vähän niinkuin yllätyksenä ja päätös tehty siinä. Paikalla oli kuitenkin paljon lapsia ja portilla oltiin myös hieman ihmeissään kun tultiin koko perhe yhdellä lipulla.

Sääennuste oli luvannut jo jonkun aikaan sunnuntaille pelkkää kaatosadetta ja meillä oli tietysti mukana kumpparit ja sadetakit pahimman varalle mutta eipäs satanut koko keikan aikana. Elastinen soitti tunnin ja sinä aikana ei taivaalta tullut pisaraakaan, vaan välillä jopa näytti vähän kun olisi ilma alkanut kirkastumaan.

Elastisen keikka oli hyvä, Elastinen oli tosi hyvä, menevä ja ihanan positiivinen. Mutta mites noi järjestelyt? Koko mesta oli ihan sivussa kaikesta, kenttä aivan mudassa ja yleisöä oli paikalla vain muutama kourallinen. Fiilis noin yleisesti siinä ympärillä oli todella flekmaattinen ja tympeä, eikä siinä ollut yhtään mitään ylimäärästä. Mun teki oikeesti jo vähän pahaa Elastisen ja bändin puolesta ja jotenkin tosi floppi meripäivien puolesta. Huh. Säällehän ei järjestäjä voi tietenkään mitään mut kaikesta muusta heräs vaan kysymys MIKSI?

Poikaa ujostutti keikalla olo vähän ja lisäjännitystä selvästi toi kun päästiin sen verran lähelle lavaa, vaikka jäätiinki siis taakse. Selkeästi tutut biisit, Naurava kulkuri ja viimeisenä tullut Anna sen soida, mikä muuten kuuluu pojan lemppareihin, sai kuitenkin pojankin jo kunnolla mukaan ja liikettä kehoon ja käsiin. Jei.

Synttäriretki Muumimaailmaan

Ja niin tuli taas vuosi lisää. Pyörittelin erilaisia ideoita, että mitä voitaisiin tehdä synttäripäivänä, ei välttämättä mitään kauhean erikoista mutta jotain pientä kivaa kuitenkin. Lopulta J sanoi, että hänellä on suunnitelmat päivälle jo tehtynä, joten huomaan sitten torstaina mitä tapahtuu. Suunnitelmat ei kuitenkaan mennyt niinkun piti kun sääennusteet lupasi vain pelkkää sadetta. Viime hetkellä peruttiin J:n suunnittelema retki Särkänniemeen ja vaihdettiin se rauhallisiin kakkukahveihin ja iltasaliin, sekä perjantaille päiväreissuksi Muumimaailmaan. Se sali ja Muumimaailma oli tosin mun ideat, kakku ja kahvittelijat sen mukana oli tosin pieni yllätys. Kivaa olla äiti 30+ 25++ ja lähteä juhlistamaan omia synttäreitä Muumimaailmaan, no näillä mennään ja itehän ehdotin.

Viime vuonna meillä jäi Muumimaailma kokonaan välistä ja tänä kesänä sitä mietittiin muutamaan kertaan, että kiinnostaako poikaa enää mitkään muumit. Poika kuitenkin halusi lähteä ja niinpä lähdettiin päiväreissulle Naantaliin. Tollasen parin tunnin ajomatkan suuntaansa kun jaksaa vielä ajella päiväreissuna, ettei tarvitse alkaa hotellia pähkäilemään. Tälle reissulle saatiin vielä mummi mukaan, mikä oli pojalle iso juttu kun sai takapenkille seuraa.

Edellisen kerran kun käytiin Muumimaailmassa oli juhannus ja sillon oli melko rauhallista, sitä edellisen kerran oli kesän loppua ja myös melko rauhallista. Nyt ei ollut rauhallista, oli tungosta. Aika ahistava kokemus. Kyllähän siellä pääsi ja mahtui menemään, ettei se koko saari nyt ihan tukkeessa ollut, mutta jotenkin ei meistä kukaan osannut ajatella, että monet muutkin olisivat saaneet idean Muumimaailmasta samalle päivälle.

Iltapäivä meni vauhdilla kun kierrettiin ympäri Muumimaailmaa ja muutamaan otteeseen poika pääsi myös moikkaamaan ja halailemaan muumeja. Ne muumihahmot ei tosin tainneet enää olla se juttu, vaan lähinnä ne leikkipaikat ja seikkaileminen saarella. Oli myös ihana nähdä miten poika malttoi rauhoittua kuuntelemaan Nuuskamuikkusen tarinoita, sekä huuliharpun soittoa, vaikka muuten ei paikkallaan juuri pysynyt. Ja eihän Muumimaailma ole mitään ilman herkuttelua pannukakuilla. Ne oikeesti näytti alkuun vähän epämääräisiltä mutta valehtelematta ehkä yksiä parhaita pannukakkuja ikinä. Niin tajuttoman hyviä.

Illaksi jäätiin vielä nauttimaan aurinkoisesta Naantalin satamasta ilman minkäänlaista kiirettä. Oli ihana istua ulkona ilta-auringossa pizzalle ja kylmälle cokikselle kun taustallo soi live-musiikki, mikä kerrankin ei ollut liian kovalla. Pizzan jälkeen siirryttiin vielä jätskille niin, että poika pääsi purkamaan jäljellä olevaa energiaa pomppulinnaan ennen kotimatkaa ja parin tunnin autossa istumista. Pomppulinnassa oli ehkä pientä ihastumista myös liikkeellä, kun naapuripöydän tytöt kävivät välillä kesken jäätelönsyönnin kyselemässä meidän pojalta nimeä ja juoksivat sitten kiireellä kertomaan vanhemmilleen, että sen kivan pojan nimi on L ja niillä on myös kissa. Eikä se meidänkään poika meinannut malttaa jäätelöään rauhassa syödä tai pois lähteä kun oli niin kivaa seuraa. Matkalla autolle poika totesikin kun vähän kyseltiin, että kyllä nättien tyttöjen kanssa on kiva pomppia. Just.

Poika muuten totesi Muumimaailman jälkeen tietävänsä, ettei ne Muumit ole oikeita vaan siellä on ihmiset sisällä. Ne on vaan satua, niinkun muutkin hahmot muissa puistoissa. Ne sadut, hahmot ja puistot on tehty vaan viihdyttämään lapsia, että lapsilla olisi kivaa. Just, ahaa, okei.