@ Huimala

Välillä sadepäivinä on pakko kehitellä jotain energianpurkua pojalle, ettei toisen tarvitse kotona hyppiä seinille ja äidin repiä sen seurauksena hiuksia päästään. Kesäkuun alkupuolella yhtenä sateisena perjantaina osui enemmän kun sopivasti naamakirjassa silmiin Huimalan mainos, että liput ja rannekkeet puoleen hintaan lohdutuksena sateisesta ilmasta. Päätös oli silloin aika samantien tehty, me lähdetään Huimalaan riehumaan. Jos multa kysytään niin mun mielestä noi kaikki lasten riehumispaikat on aika kovan hintasia, joten tällaiset tarjoukset on enemmän kun tervetulleita.

Kokemus oli Huimalasta ensimmäinen ja hyvin poika viihtyi, vaikka tällä kertaa ei ehditty ketään kaveria kysellä mukaan. Koska liput oli tosiaan puoleen hintaan otettiin pojalle samantien kiipeilyranneke, millä pääsi muun riehumisen lisäksi siis vielä kiipeilyseinälle ja köysiseikkailuun. Kaikkeen kivan ei pojan pituus vielä riittänyt, kuten vaijeriliukuun mutta olihan tuossa jo jännitystä ihan riittävästi. Kiipeilyseinä ei oo koskaan oikein innostanut meidän poikaa, eikä se innostanut nytkään. Poika suostui kokeilemaan kiipeilyä vähän aikaa ja vaikka ihan hyvin meni, niin ei se vaan innostanut. Köysirata oli taas ihan superjännä, jopa vähän liian jännä. Ekaa kertaa testaamassa köysirataa ja heti tuolla katonrajassa ihan hurjan korkealla, niin ei ihme, että jännitti. Köysirata oli näin ensikertalaiselle skidisti liian jännä, joten seikkailu siellä päättyi melko lyhkäsen pyörähdyksen jälkeen.

Vaikka kiipeilyseinä ei innostanut ja köysirata siellä korkeuksissa oli vähän turhan jännä, niin oli kiva kun poika pääsi kokeilemaan. Eikä muuten edes harmittanut niin paljoa, että kokemukset jäi niin lyhkäsiksi, kun sen lipun sain siihen puoleen hintaan. Ja löytyihän paikalta kaikkia muita kivoja juttuja missä purkaa energiaa ja kuluttaa sateista päivää. Tuo kiipeilyranneke tuo siis lapsilla femman lisää hintaa siihen perus reippailulippuun ja nyt kun sen sai vielä puoleen hintaan, joten 2,5€ tuosta kokeilusta ei tosiaankaan ollut paha hinta.

Cycling in the sun

Kesäkuun alussa fillarointi tuntui olevan se meidän juttu, ei nyt ihan joka päivä käyty pyöräilemässä mutta melkein. Varsinkin kun poika sai uuden isomman fillarin (kiitos mummille ja vaarille), niin into fillarilenkeille kasvoi ja poikakin jaksoi paljon paremmin ja pidempiä lenkkejä.

Poika kun on lähes aina kaikkea muutosta ja uutta vastaan, joten alkuun vähän arvelutti, että millaisen vastaanoton uusi pyörä saa aikaan ja miten se liikkuminen sillä lähtee sujumaan. Onneksi uusi pyörä sai kuitenkin hyväksynnän samantien, eikä vaihto isompaan pyörään tuottanut tuskaa. Ja onhan se nyt jo aika isojen poikien juttu kun uudessa fillarissa on vielä kolme vaihdetta, aika hurjaa.

Meiltä on aika kiva matka fillaroida Haltialan maatilalle ja takaisin, ja siellä on nyt myös tullut käytyä. Matkaa fillarilenkille tulee aina vähän reitistä riippuen noin 10-15 kilsaa, mikä on aika kiva fillarilenkki. Sitä voisi herkempi luulla, että tollainen fillarilenkki veisi pojasta energiat, varsinkin kun siihen lisätään vielä vaikka uimarannan tai Haltialan leikkipaikka ja tietysti päivän muut askareet, mutta ei. Se on ihan mahtavaa miten hyvin poika jaksaa fillaroida ja liikkua, mutta ihan oikeasti, välillä se olisi ihan kiva kun saisi toisen väsytettyä ihan kunnolla ilman, että itsekin väsähtää ihan täysin.

Matkalla meiltä Haltialaan on kiva pieni uimaranta, missä on myös lapsille kiipeilytelineet ja keinut, sekä aikuisille kuntoilulaitteet. Ihan loistava mesta, on kiva kun kaupunki on viitsinyt panostaa tällaisiin. Käytiin laitteita testailemassa useampaankin kertaan fillarilenkeillä ja hyväksi todettiin. Huomattavasti mukavampi siellä oli rautaa heilutella raikkaassa ulkoilmassa kun jossain pimeässä ja hikisessä kuntosalin nurkassa.

Mutta ettei fillarilenkit ihan liian terveellisiksi menisi, niin onhan me Haltialan pullakahvien lisäksi myös pyöräilty milloin mäkkäriin hamppareille ja myös Flamingoon leffaan. Ihan ehdottomasti kesän parhaita herkkuja on tuo perheen kanssa fillarointi, tosi kivaa puuhaa ja varsinkin kun saa mennä ilman mitään kiirettä ja hätäilyä. Nyt kun ilmat vaan paranisi taas niin, että vois lähteä suunnittelemaan uusia fillariretkiä.

Museum tour

Kesäkuun alussa, itseasiassa kesäkuun eka maanantai eli 6.päivä oli Suomenlinnassa museopäivä. Suomenlinnan kuusi museota, Lelumuseo, Sotamuseo Maneesi, Ehrensvärd-museo, Tullimuseo, sukellusvene Vesikko ja Suomenlinna-museo oli kaikki ilmaisia koko päivän.

En oo koskaan oikein kokenut, että museot olis mun juttu mutta jotenkin lapsen myötä on myös museot alkanut kiinnostamaan ja ne on alkanut tuntumaan ihan luontevilta paikoilta käydä. Nyt kun vielä tarjoutui mahdollisuus käydä kiertämässä kuusi erilaista museota ilmaiseksi niin en halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä.

Kahdentoista lautalla lähdettiin pojan kanssa kohti Suomenlinnaa, kierrettiin kaikki kuusi museota, pidettiin välillä evästauko luolan ikkuna-aukolla, kierrettiin katsomassa tykkejä, käytiin kahvilla ja viiden lautalla takaisin Kauppatoria kohti, missä J meitä odotti. En olisi ikinä uskonut, että poika jaksaa kiertää kaikki nuo museot saatikka jaksaa oikeasti niissä kaikissa olla kiinnostunut. Olihan siinä nimittäin aika paljon kaikkea yhdelle kertaa mutta päivä meni ihan käsittämättömän hyvin. On hieno huomata miten meidän vilkas ja energinen poika jaksaa kun jaksaakin kiinnostua ja innostua museoissa, ja osaa vielä tehdä sen rauhallisesti.

Päivän ehkä kruunasi, kun poika paluu lauttamatkalla vielä kysyi, että voidaanko tehdä sama uudestaan seuraavana museopäivänä? Ehdottomasti, ihan ehdottomasti!