sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Harmaissa harmaaseen päivään

Tämän sunnuntai väri on ehdottomasti ollut harmaa, hyvässä ja pahassa. Ulkona ilma on ollut harmaa koko päivän ja myös päivän vaatetuksessa harmaa pääsi esille. 


Pitkästä aikaa päälle valikoitui neulemekko ja koska halusin päästä käyttämään ystävänpäivälahjaksi saatua uutta harmata tuubihuivia, niin helppo valinta oli musta neulemekko. Väljä neulemekko on myös mitä loistavin vaihtoehto brunssille mentäessä, on tilaa hengittää, eikä kiristä tai purista jos sattuu syömään itsensä ähkyyn. Muutenkin neulemekko päällä on mukava lähteä kaupoille pyörimään, kun vaatteet ei kiristä vaan on rennon väljät ja myös sopivan lämpimät. Tänään asuun haettiin vielä pientä ilmettä ja piristystä hopeanharmaista sukkiksista. Kivaa vaihtelua niihin melko tyypillisiin mustiin leggareihin/sukkiksiin


Ystävänpäivänä sain tosiaan J:ltä uuden huivin. Vielä reilun 11 vuoden yhdessäolon jälkeen on aika kiva saada ystävänpäivälahjoja, hih. Huivit on ehdottomasti se mun juttu pukeutumisessa ja tämä uutukainen, superpehmeä Design House Stockholmin tuubihuivi pääsee ehdottomasti suosikkien joukkoon, niin ihanan tuntuinen ja lämmin se on.

Rakkautta on uusi huivi <3
Mukavaa alkavaa viikkoa ja kivaa hiihtolomaa kaikille lomalaisille. Meilläkin ollaan osittain pakotetusti hiihtolomalla , koska pojalle ei ole kerhoa alkuviikosta.

Lapsivapaat herkutellen

Täällä vietetään pientä vapaata, nimittäin lapsivapaata. Poika jäi eilen illalla mummilaan yökylään ja nyt siis ensimmäistä kertaa kaksi yötä putkeen yökyläilemässä. Koti on ihanan hiljainen ja rauhallinen, vaikka tosin nyt on kissa jatkuvasti vieressä komentamassa, milloin leikittämään ja milloin haluaa lisää ruokaa. On kuitenkin aika kiva päästä kokemaan sekin tunne, kun ikävöi omaa lasta, pieni välimatka tekee kaikille hyvää.

Jotenkin kummasti heti kun lapsi on poissa, niin vanhemmilla menee ihan herkutteluksi. Ah, niin hyvää ja ah, niin nopeasti huono olo.


























Tänään nautittiin lapsivapaasta päivästä ensin myöhäisellä brunssilla. Brunssille lähtö itseasiassa venyi todella myöhäiseksi, kun jumituttiin kotiin seuraamaan miesten viestihiihtoa. Onneks Jumbossa Fazerilla brunssi on kuitenkin neljään asti niin ehdittiin syödä ihan rauhassa. Ja voiko sitä tarpeeksi hehkuttaa miten nautinnollista on päästä syömään ihan rauhassa, ilman ylimääräistä häsläystä ja niin, että voi keskittyä ihan vaan siihen omaan syömiseen ja omaan oloon. Sanoisinko rauhallista.


Vatsat täynnä (ja ehkä pienen makea yliannostuksen jälkeen) suunnattiin Ikeaan illaksi mittailemaan ja suunnittelemaan. Suunnitelmissa on uusia sisustusta ja Ikeasta saatiinkin kivasti uusia toimivia ideoita. Oli Ikeaan löytänyt muutama muukin viettämään sunnuntai-iltaa ja nähtävästi muillakin on samansuuntaisia ideoita keväälle, sen verran täysiä oli ostoskärryt siellä kassajonoissa. Toistaiseksi itse lähdettiin Ikeasta vielä tyhjin käsin ulos, eikä tarvinnut jäädä sinne pitkiin kassajonoihin odottelemaan. Mutta tosiaan paljon uusia ideoita ja toivoa kuitenkin saatiin tuolta reissulta


torstai 13. helmikuuta 2014

Apassionata

Tykkään tosi paljon käydä erilaisissa tapahtumissa. On mahtava tutustua erilaisiin ja erityylisiin juttuihin, varsinkin jos niihin liittyy eläimiä. Monena vuotena oon jo haaveillut Apassionataan menosta mutta aina vastaus on ollut yhtä jäätävä J:n puolelta. Tänä vuonna tapahtui jonkin sortin ihme, sille J oli myöntyväinen tuonne lähtemään ja niinpä liput oli hommattava heti kun ajatus sai myönteisen vastaanoton.


Viime sunnuntaina koukkaistiin poika hoitoon, mummi kyytiin ja käytiin kaikessa rauhassa ulkona syömässä ennen kuin mentiin Areenalla seuraamaan Apassionataa. On se vaan niin luksusta välillä päästä ilman lasta hieman tuulettumaan. Meillä tosiaan oli mummi mukana ja mikäs J:lle sen ihanampaa kun päästä oman puolison ja anopin kanssa seuraamaan hevosia Areenalla, kun kärsii vielä melko kovasta heppa-allergiasta. Mutta mitäpä ei mies tekisi anopin synttäreiden ja oman puolison toiveiden eteen.


Tosiaan Apassionata oli kaikille ihan uusi kokemus ja käsittääkseni myös kaikki meistä tykkäsi kokemuksesta. Itse ainakin ihastuin kovasti ja oli huikea nähdä miten taitavia ne hevoset siellä oli. Yllätyin muutenkin positiivisesti siitä miten esitykseen oli saatu myös niitä vauhdikkaampia osioita, koska jotenkin olin kuvitellut esityksen hyvin rauhalliseksi ja herkäksi.


Aivan ihana kokemus, kaunista ja viihdyttävää. Niinpä aloitin jo J:n ympäripuhumisen ensi vuoden esitystä varten.



tiistai 11. helmikuuta 2014

Vielä viimeset muistot Bahamalta

Vielä yksi postaus Bahamalta ja niistä viimeisistä päivistä siellä. Joulun jälkeen oltiin vielä muutama päivä Bahamalla ennen paluuta Miamiin viikonlopun viettoon ja sitten lopullista kotimatkaa Suomeen.

Bahamalla shoppailtiin melko vähän, mutta kuvassa näkyvä reppu on yksi siellä tehdyistä ihanista löydöistä. 

























Vikat päivät rentoiltiin ihan urakalla ja vain nautittiin. Lainattiin hotellialueelta uimapatja ja sen kanssa poika tykkäsi kovasti kellua aalloilla samalla kun J oli snorklailemassa. Tarkoitus oli koko perheen voimin lähteä snorklaamaan mutta aallot olivat melko kovia siinä meidän rannalla ja varsinkin kun J:ltä kuultiin ettei siellä mitään nähtävää ollut niin jätettiin pojan kanssa snorklaus tällä kertaa kokonaan väliin.

Mutta eiköhän kuvat kerro riittävästi, joten tästä niitä viimeisiä kuvia Bahamalta.


Ja kuten arvata saattaa, kaipuu noihin maisemiin ja tunnelmiin on jo melkoinen. Poika kyseleekin aina silloin tällöin, että milloin lähdetään uudestaan...toivottavasti vielä joskus! 

Kalenteri päivittyi tähän vuoteen

Voi apua, miten tänään on ollu huono päivä. Mitään katastrofaalista ei onneks ole sattunut mutta kaikkea pientä tuntuu kasaantuvan yhdelle päivälle. Kaiken lisäks mulla taitaa taas viisurit elää tuolla ikenissä ja se kiristää hieman niskaan aiheuttaen päänsärkyä ja samaten kiristäen hermoa ja lyhentäen pinnaa minimiin. Mullahan oli sillon vuos sitten keväällä aika viisureiden leikkaukseen mutta peruin sen.

Pientä piristystä päivään toi posti, kun vihdoin tipahti odotettu kirje Mulberryltä. Kävin tammikuun puolivälissä Mulberryn liikkeessä kyselemässä Agendaan tämän vuoden kalenterisivuja, mutta ne oli jo myyty loppuun. Myyjä vielä sanoi, ettei usko niitä olevan enää edes tulossa, vaan kannattaa tilata nettisivujen kautta. Häkellyin niin tuosta vastauksesta, etten tajunnut kaupassa mitään sanoa tuohon. Onhan se nyt kumma jos liikkeellä ei ole tammikuun puolivälin jälkeen enää tarjota alkaneen vuoden kalentereita, eikä niitä edes olisi tulossa. Mielessä ehti jo käydä, että myyn Agendan kuoret ja hankin jonkun toisen kalenterin.


Aikaa ehti kuitenkin kulua, enkä saanut tilattua kalenteria netin kautta ja niinpä J päätti soittaa vielä liikkeeseen ja kysyä kalenterisivujen tilasta. Nyt noin kuukausi myöhemmin liikkeessä olikin näitä kalentereita taas saatavilla ja muutamassa (arki)päivässä posti ne kiikutti kotiin asti. Kiva saada kalenteri käyttöön jo nyt helmikuun puolen välin tienoilla.


<3 Kalenteri

perjantai 7. helmikuuta 2014

Perjantain pelastajat

Ihan ei päivä mennyt suunnitelmien mukaan (kiitos uhma!), mutta toisaalta perjantai-ilta on myös ihan kiva viettää kotisohvalla irtareiden ja leffan parissa. Ja tietysti tuoreita kukkia ja vähän kynttilöitä. 



Vihdoin sain katsoa Vicky Cristina Barcelonan ja olihan se hyvä. Ei turhaan kannessa lue "Kohuttu! Kehuttu! Haluttu!". Loistava leffa, aika ihana Javier, ihanat naiset ja vielä ihanammat maisemat. Ja kaikkein parasta oli leffaseura, erittäin rentoa.


Hyvää viikonloppua! <3

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Jouluaatto Bahamalla

Palataan taas välillä vähän taaksepäin ja vuorossa olisi  matkapostausta. Keräilin kuvia meidän jouluaatolta Bahamalta, joka oli kovastikin erilainen kun aikaisempina vuosina.


Harvoin on tullut aloitettua jouluaattoa nauttien auringon säteistä ja kuunnellen aaltojen kohinaa. Saatika, että jouluaattona aamupalaksi pannukakkuja. Joten luonnollisena jatkumona lähdettiin viettämään helteistä päivää eläintarhaan.


Pitkän päivän jälkeen vielä rentouduttiin rannalla iltakahvin merkeissä ihastellen auringonlaskua. Vaikka päivässä ei juurikaan mitään jouluista ollut, niin silti yksi elämäni parhaista jouluista, ikimuistoinen.


Ja mikä tärkeintä, myös Joulupukki löysi meidät maailmalta ja ehti tuoda pojalle muutaman paketin yllättämään joulupäivän aamua. <3