Käytettiin tietysti tilaisuus hyväksemme ja suunnattiin syömään. Aah, kerrankin saisi syödä ruoan ilman katkoja ja kitinää, ihan rauhassa eikä kukaan huitoisi siinä ruoan ympärillä. Mitään ihmeellistä ei oikein tehnyt mieli ja päädyttiin Rosso Exprpressiin nopeiden pannupizzojen toivossa. Nyt jos ei halua kuunnella valitusta, niin ei varmaankaan kannata lukea enää eteenpäin, sillä kehuja paikalle ei ole jaossa.
Ensinnäkin typy kassalla oli ihan omissa maailmoissaan, kysyi mitä tulisi ja sitten keskittyi kuuntelemaan mitä takana puhuttiin, "niin siis mitä oli tulossa?". Reilu puol tuntia saatiin venailla pizzoja, se siitä nopeasta siis. Ehdittiin siis puolisen tuntia seurata sitä touhua siellä tiskin takana ja pakko sanoa, että aika onnetonta. Keittiössä tuntui kiirettä riittävän, mutta silti avoimessa keittiössä ei luottamusta herätä kun lastoja ja pihtejä viskellään miten sattuu, pizzoja revitään väkipakolla irti paistoalustoista, niin että osa pizzoista oli melko repaleisia. Ja yksi pahin mitä näin oli, että pizzoja siirreltiin ja koskettiin paljain käsin. Sama tyttö joka kassalla käsitteli rahaa koski jonkun toisen pizzaan paljain käsin. Yäk.
En tosiaankaan ole mikään hienohelma noin muuten näissä asioissa, mutta tuo oli jo törkeää. Tämä kaikki kun vielä kruunattiin sillä, että kaikilla työntekijöillä oli naama väärin päin ja niin happamana, niin mikäs sen mukavampaa nautiskella sitä ei-minkään-makuista pizzaa. No, eipä tarvitse mennä enää uudestaan tuonne, ainakaan niin pitkään aikaan kun tämän käynnin muistaa. Yäk!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti