Oltiin kaupungilla päivällä käymässä kun nähtiin ystävää opiskeluajoilta ja käytiin tämän kanssa kahvilla. Oli ihana taas nähdä ja hetkinen rupatella, kun viime kerrasta jo ehtinyt vierähtämään tovi. Opiskeluaikoina kun asuttiin kaikki Kotkassa niin nähtiin melkeinpä päivittän mutta nyt kun me ollaan Stadissa ja ystävämme muutti Tukholmaan niin enää ei päästä näkemään niin usein. Mutta vaikka harvoin nähdäänkin niin silti juttu luistaa aina nähdessä samalla tavalla kuin ennenkin, huippua.
Kahvittelun jälkeen suunnattiin siis sinne Hard Rock Cafe:hen syömään. L nukahti sopivasti rattaisiin siinä kun viimeisiä juttuja rupateltiin Tukholman ystävämme kanssa ja saatiin J:n kanssa ruokailla ihan rauhassa.
Otettiin J:n kanssa molemmat hampurilaisannokset ja annokset oli tyypillisesti aivan älyttömän kokoiset. Itse otin legendaarisen kanapihvillä ja annos oli niin iso, ettei siihen yksinkertaisesti vain pystynyt venymään vaan oli pakko lopettaa kesken.
Nyt pidetään peukkuja, että HRC pysyy Stadissa ja väkeä riittää jatkossakin. Sunnuntaina paikka ainakin oli aivan täynnä ja lisää väkeä tuli koko ajan. Itsellä vielä sen verran tuoreessa muistissa Seattlen, Hollywoodin ja San Diegon HRC:t, että tämä meidän paikka tuntui hieman valjulta. Mutta jos ei lähde noihin muihin vertaamaa niin olihan paikka ihan hieno, loistavalla paikalla ja tyylilleen uskollisesti hyvä musa soi koko ajan. Yksi hieman itseä vieroksuttanut asia oli, että ruokalistat oli muuten englanniksi ja osa henkilökunnasta oli englanninkielisiä. Eihän se mikään ongelma ole, en vain ole tottunut tähän Stadissa.
