perjantai 30. syyskuuta 2011

Kaivarista vyöhyketerapiaan

Tiistaina suunnattiin kaivariin, tarkoituksena nauttia ulkoilmasta ja auringosta kahvitellen ja leikkipuistossa. Suunnitelma oli hyvä mutta toteutuksessa oli vähän vielä hiomista. Kotona odoteltiin josko pieni mies tekisi merkkejä päikkäreille menosta mutta ei pienentäkään silmien hieromista tai haukottelua. Ulkovaatteet sitten vaan päälle ja autolle ja suunnaksi kaivari. Oltaiskohan autossa oltu paria minuuttia kun takapenkiltä alkoi kuulumaan tasaisen tuhina, pieni mies nukahti. Toisaalta olin tyytyväinen tähän, ettei päivä taas menisi ilman päikkäreitä ja nyt vois olla mahdollisuus, että saatais J:n kanssa juoda kahvit rauhassa.

Carusellin terassilla tuulelta suojassa latte maistui taivaalliselta, kuten myös se rahkapiirakka, mikä herkuteltiin J:n kanssa puoliksi. Pieni mies ei tehnyt vieläkään pienintäkään elettä heräämisestä, vaikka oltiin jo pidempi tovi siinä istuskeltu, joten päätettiin lähteä liikkeelle. J halusi juoda toisen cappuccinon Mattolaiturilla, joten suunta sinne ja pieni paussi siinä.


Pyörittiin siinä rannan tuntumassa jonkin aikaa ennen kuin suunnattiin kohti leikkipuistoa, jos vaikka pienokainen olisi herännyt. Leikkipuisto oli täynnä leikkiviä ja kirkuvia lapsia mutta meidän veti tyytyväisenä sikeitä rattaissa.

Kylmää vettä!!!


Autolla vasta alkoi poika raottelemaan silmiä. Ja näinhän se oli juuri suunniteltu. Mutta siinä vaiheessa oli pakko jo suunnata kotiin ruoan laittoon ja odottelemaan tätiä joka osti meiltä yhden maton Huuto.netin kautta.

Keskiviikkona kävin sitten ensimmäistä kertaa vyöhyketerapiassa. Oli kiva mennä kun ei ollut oikein mitään tietoa, että mitä siellä tehdään, mutta aikaa oli varattuna puolitoista tuntia. Noh, kelpasi kyllä, puolitoista tuntia omaa aikaa ja joku vielä hieroo, ei huono. Vaikka en suoranaisesti huomannut mitään suurempaa vaikutusta tämän ensimmäinen käynnin jälkeen niin silti varasin heti uuden ajan. Olihan se kuitenkin rentouttava kokemus ja aina on nautinto olla hierottavana. Oli käsittämätöntä miten jaloista (lähinnä jalkapohjista) ja korvista voi toinen nähdä mitä vaivoja tai vikoja kehossa on. Tämä hierojani huomasi mm. kämmenestäni, että alaselän kanssa on ongelmia. Niin, onhan se leikattukin. Hurjaa. Sellaiset heijastepisteet kyllä reagoivat mitkä oireilevat oikeastikin mutta oli myös muutamia muita mitkä herättivät hierojani kiinnostuksen. Nämä jäivät hieman askarruttamaan mieltäni ja näitä sitten tarkkaillaan ensi käynnilla. Mietin jo itsekseni, että tarvitseeko tässä lääkäriaikaa soitella ja mennä tarkistamaan, että onko kaikki kunnossa vai onko jotain piileviä ikävyyksiä. ;)

Tänään muuten posti toi kissalle uuden kiipeilytelineen, mikä tilattiin. Mutta palataan siihen kunhan olen saanut sen kasattua ja laitettua paikoilleen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti