Ystävänpäivän HopLop

Viime perjantaina oltiin ensimmäistä kertaa Hoplopissa. Kerrankin ajatus toimi ajoissa ja saatiin sovittua kivat treffit ystäväperheen kanssa ja näin järjestettyä mukavaa ohjelmaa ystävänpäivälle. Oikeastaan voisi sanoa, että illassa ainut miinus oli kun kello juoksi liian nopeasti.

Treffit alotettiin ruokailemalla ja pojat osasi nauttia tilanteesta kun saivat aikuisten vierestä oman pöydän ja ihan siinä edessä oli vielä telkkari ja sopivasti Pikku Kakkonen. Chico´s oli siis oikein toimiva paikka täyttää vatsat ennen hurjaa leikkimistä ja ihan hyvin ne minihampparit myös katosi poikien lautaselta.

Meillä tosiaan eka kerta Hoplopissa mutta poika viiletti siellä heti ympäriinsä kuin vanha kävijä. Pari tuntia ehdittiin olla ennen sulkemisaikaa ja koko tämän ajan meidän jätkä otti kyllä ilon irti viipottamalla menemään. Hoplopin sivuilla mainittiinkin sopivasti, että kaksi tuntia Hoploppia vastaa lapsen päivän liikuntatarvetta. Vaikka uni sitten kotona tulikin pojalle melko nopeasti, niin silti jäi sellainen fiilis, että kyllä siellä Hoplopissa olisi jaksanut vielä kauemminkin riehua. Hoplop oli siis oikein toimiva paikka meidän pojan energianpurkuun, mutta silti oli se 14€ hinta mielestäni vähän turhan kova.

Ehdittiin hyvin juoda ystiskahvit, sillä aikaa kun lapset viipotti leikkimässä

Kotona pojan mentyä nukkumaan päätettiin vielä katsoa leffa. Viasatin leffavalikoimasta löytyi päivään sopiva romanttinen "I hate Valentine's Day. Ehkä surkein leffa taas vähään aikaan mutta onneksi leffaeväät oli kuitenkin ihan kohdillaan..

Maanantai

Ennen kun haettiin poika tänään kotiin käytiin myöhäisellä lounaalla Torpanrannassa. Alkuun oli ajatus, että kävelen Torpanrantaan sillä aikaa kun J on fyssarin luona mutta jotenkin tänään oli niin kovin vaikea sisäistää kelloa ja sitä, että jos toisen aika on puoli kaks ja kestää puoltoista tuntia, niin se ei sillon lopu neljältä, kuten saatoin iltapäivällä kuvitella. Puol kolme jo havahduin tuijottamaan kelloa ja totesin, että mullahan on aivan tosittositosi kova kiire. No mun suunniteltu lenkki lyheni ehkä noin puoleen kun kävelin puolravilla J:n luokse ja loppumatka mentiin yhdessä autolla. Mut joo, kello ei oo ehkä koskaan ollutkaan se mun vahvuus.

Kiireessä ei kauheasti ehtinyt jäädä miettimään pukeutumista, vaan harmaaseen päivään lähdettiin todella omaperäisesti mustaan ja valkoiseen pukeutuneena. Pientä piristystä asuun toi kuitenkin Espritin oranssi tuubihuivi. Tuo tuubihuivi toimii mielestäni tosi kivasti tämän hiusvärin kanssa ja tuntuu, että tällanen sumuinen harmaa päivä oikein korostaa niiden väriä.

On muuten kiva kun poika on kotona taas, kyllä se muutaman päivän hengähdystauko tekee vaan ihmeitä <3

Hyvää yötä!

Harmaissa harmaaseen päivään

Tämän sunnuntai väri on ehdottomasti ollut harmaa, hyvässä ja pahassa. Ulkona ilma on ollut harmaa koko päivän ja myös päivän vaatetuksessa harmaa pääsi esille. 

Pitkästä aikaa päälle valikoitui neulemekko ja koska halusin päästä käyttämään ystävänpäivälahjaksi saatua uutta harmata tuubihuivia, niin helppo valinta oli musta neulemekko. Väljä neulemekko on myös mitä loistavin vaihtoehto brunssille mentäessä, on tilaa hengittää, eikä kiristä tai purista jos sattuu syömään itsensä ähkyyn. Muutenkin neulemekko päällä on mukava lähteä kaupoille pyörimään, kun vaatteet ei kiristä vaan on rennon väljät ja myös sopivan lämpimät. Tänään asuun haettiin vielä pientä ilmettä ja piristystä hopeanharmaista sukkiksista. Kivaa vaihtelua niihin melko tyypillisiin mustiin leggareihin/sukkiksiin

Ystävänpäivänä sain tosiaan J:ltä uuden huivin. Vielä reilun 11 vuoden yhdessäolon jälkeen on aika kiva saada ystävänpäivälahjoja, hih. Huivit on ehdottomasti se mun juttu pukeutumisessa ja tämä uutukainen, superpehmeä Design House Stockholmin tuubihuivi pääsee ehdottomasti suosikkien joukkoon, niin ihanan tuntuinen ja lämmin se on.

Rakkautta on uusi huivi <3

Mukavaa alkavaa viikkoa ja kivaa hiihtolomaa kaikille lomalaisille. Meilläkin ollaan osittain pakotetusti hiihtolomalla , koska pojalle ei ole kerhoa alkuviikosta.

Lapsivapaat herkutellen

Täällä vietetään pientä vapaata, nimittäin lapsivapaata. Poika jäi eilen illalla mummilaan yökylään ja nyt siis ensimmäistä kertaa kaksi yötä putkeen yökyläilemässä. Koti on ihanan hiljainen ja rauhallinen, vaikka tosin nyt on kissa jatkuvasti vieressä komentamassa, milloin leikittämään ja milloin haluaa lisää ruokaa. On kuitenkin aika kiva päästä kokemaan sekin tunne, kun ikävöi omaa lasta, pieni välimatka tekee kaikille hyvää.

Jotenkin kummasti heti kun lapsi on poissa, niin vanhemmilla menee ihan herkutteluksi. Ah, niin hyvää ja ah, niin nopeasti huono olo.

Tänään nautittiin lapsivapaasta päivästä ensin myöhäisellä brunssilla. Brunssille lähtö itseasiassa venyi todella myöhäiseksi, kun jumituttiin kotiin seuraamaan miesten viestihiihtoa. Onneks Jumbossa Fazerilla brunssi on kuitenkin neljään asti niin ehdittiin syödä ihan rauhassa. Ja voiko sitä tarpeeksi hehkuttaa miten nautinnollista on päästä syömään ihan rauhassa, ilman ylimääräistä häsläystä ja niin, että voi keskittyä ihan vaan siihen omaan syömiseen ja omaan oloon. Sanoisinko rauhallista.

Vatsat täynnä (ja ehkä pienen makea yliannostuksen jälkeen) suunnattiin Ikeaan illaksi mittailemaan ja suunnittelemaan. Suunnitelmissa on uusia sisustusta ja Ikeasta saatiinkin kivasti uusia toimivia ideoita. Oli Ikeaan löytänyt muutama muukin viettämään sunnuntai-iltaa ja nähtävästi muillakin on samansuuntaisia ideoita keväälle, sen verran täysiä oli ostoskärryt siellä kassajonoissa. Toistaiseksi itse lähdettiin Ikeasta vielä tyhjin käsin ulos, eikä tarvinnut jäädä sinne pitkiin kassajonoihin odottelemaan. Mutta tosiaan paljon uusia ideoita ja toivoa kuitenkin saatiin tuolta reissulta

Apassionata

Tykkään tosi paljon käydä erilaisissa tapahtumissa. On mahtava tutustua erilaisiin ja erityylisiin juttuihin, varsinkin jos niihin liittyy eläimiä. Monena vuotena oon jo haaveillut Apassionataan menosta mutta aina vastaus on ollut yhtä jäätävä J:n puolelta. Tänä vuonna tapahtui jonkin sortin ihme, sille J oli myöntyväinen tuonne lähtemään ja niinpä liput oli hommattava heti kun ajatus sai myönteisen vastaanoton.

Viime sunnuntaina koukkaistiin poika hoitoon, mummi kyytiin ja käytiin kaikessa rauhassa ulkona syömässä ennen kuin mentiin Areenalla seuraamaan Apassionataa. On se vaan niin luksusta välillä päästä ilman lasta hieman tuulettumaan. Meillä tosiaan oli mummi mukana ja mikäs J:lle sen ihanampaa kun päästä oman puolison ja anopin kanssa seuraamaan hevosia Areenalla, kun kärsii vielä melko kovasta heppa-allergiasta. Mutta mitäpä ei mies tekisi anopin synttäreiden ja oman puolison toiveiden eteen.

Tosiaan Apassionata oli kaikille ihan uusi kokemus ja käsittääkseni myös kaikki meistä tykkäsi kokemuksesta. Itse ainakin ihastuin kovasti ja oli huikea nähdä miten taitavia ne hevoset siellä oli. Yllätyin muutenkin positiivisesti siitä miten esitykseen oli saatu myös niitä vauhdikkaampia osioita, koska jotenkin olin kuvitellut esityksen hyvin rauhalliseksi ja herkäksi.

Aivan ihana kokemus, kaunista ja viihdyttävää. Niinpä aloitin jo J:n ympäripuhumisen ensi vuoden esitystä varten.

Vielä viimeset muistot Bahamalta

Vielä yksi postaus Bahamalta ja niistä viimeisistä päivistä siellä. Joulun jälkeen oltiin vielä muutama päivä Bahamalla ennen paluuta Miamiin viikonlopun viettoon ja sitten lopullista kotimatkaa Suomeen.

Bahamalla shoppailtiin melko vähän, mutta kuvassa näkyvä reppu on yksi siellä tehdyistä ihanista löydöistä. 

Vikat päivät rentoiltiin ihan urakalla ja vain nautittiin. Lainattiin hotellialueelta uimapatja ja sen kanssa poika tykkäsi kovasti kellua aalloilla samalla kun J oli snorklailemassa. Tarkoitus oli koko perheen voimin lähteä snorklaamaan mutta aallot olivat melko kovia siinä meidän rannalla ja varsinkin kun J:ltä kuultiin ettei siellä mitään nähtävää ollut niin jätettiin pojan kanssa snorklaus tällä kertaa kokonaan väliin.

Mutta eiköhän kuvat kerro riittävästi, joten tästä niitä viimeisiä kuvia Bahamalta.

Ja kuten arvata saattaa, kaipuu noihin maisemiin ja tunnelmiin on jo melkoinen. Poika kyseleekin aina silloin tällöin, että milloin lähdetään uudestaan...toivottavasti vielä joskus!