Dublin: Päiväretki Howthiin

Yhtenä päivänä hypättiin Dublinissa paikallisbussiin ja lähdettiin käymään kaupungin ulkopuolella pienessä kalastajakylässä Howthissa. Matkaa Dublinista Howthiin on noin 11 kilometriä ja bussilla siihen meni noin puolisen tuntia. Bussimatka oli sinänsä kiva, että se oli tosiaan paikallisbussi ja sieltä pääsi näkemään maisemia vähän enemmän kun vain sitä Dublinin keskustaa ja turistinähtävyyksiä.

Howth oli aivan ihastuttava paikka, tosi pieni ja jotenkin tosi söpö. Maisemat oli ihan mielettömän upeat. Tuolla poika pääsi näkemään ekaa kertaa elämässään majakan ihan vierestä, sekä nähtiin kaikki ensimmäistä kertaa ikinä livenä hylje uiskentelemassa luonnossa. Se oli aika mahtava kokemus.

Ajateltiin, että kun kerran ollaan kalastajakylässä käymässä niin pitäähän meidän silloin sen mukaisesti myös ruokailla. Otettiin paikallisilta mallia ja käytiin yhdestä pienestä take-away ravintolasta hakemassa annokset ja mentiin puiston reunalle syömään. Nimittäin fish and chips. Oli hyvää ja vieläkään en ihan täysin varma ole mitä kalaa siellä oli. Tilattiin muutamaa eri kalaa, mistä ei ollut mitään tietoa mitä ovat mutta ihan hyvää ne oli. Ja vaikka tosiaan syötiin monien muiden tavoin kalaa siinä ulkona puiston reunalla, mikä oli vielä ihan täynnä kaikenlaisia lintuja ja lokkeja, niin silti lokit eivät hyökkäilly kimppuun, vaikka olivatkin ihan jättikokoisia. Se oli oikeesti aika jännää, vähän jopa pelottavaa.

The last day of spring

Välillä vaan huomaa miten sitä oikein tulee tavoiteltua sitä "vuoden vanhemmat"-palkintoa. Harvoin mitään kovin vakavaa ja isoa mutta silti. Kevään vika päivä eli sama asia kun toukokuun vika päivä, pojalla oli kerhoa vielä ja ulkona lämmin ja aurinkoa, mietittiin J:n kanssa jos mentäisiin fillaroimaan siksi aikaa kun poika on kerhossa. Kuntoilua. Tai sitten silmiin osui, että Lintsillä oli vikaa päivää burgeri-ateria tarjous Sporttiravintolassa. Tarjous loppui niin, ettei oltaisi ehditty enää pojan kerhon jälkeen, joten jokainen voi päätellä miten siinä kävi. Pyöräilemään ehtii joskus toistekin ja kun poika oli viety kerhoon eväsrasiansa kanssa niin me ihanimmat vanhemmat ikinä, suunnattiin Lintsille hampparille.

 Ja jollei siinä olisi ollut jo riittävästi, että karattiin Linnanmäelle syömään ilman lasta, niin tottahan syötiin vielä jälkkäriksi pehmikset siinä auringon mukavasti kuumottaessa. Niin hyvää. Pojalla oli kuitenkin kerhossa mukana eväsrasiassa ruisleipää, kurkkua, porkkanaa ja juotava jugurtti. Aika sama asia ja niin reilua, tiedän. Mutta on pakko myöntää, että ei se hampurilainen itseasiassa ollut edes kauhean hyvää, oli tosi kuiva ja vähän mauton.

Kerhon jälkeen suunnattiin sitten yhdessä koko perheen voimin nauttimaan helteisestä päivästä vielä uimarannalle. Pitkään poika hyppi vedessä ja juoksenteli siinä ennen kun uskalsi vihdoin käydä kunnolla uimassa ja heittämässä talviturkin. Kävin itsekin testaamassa vettä ja se oli aivan jäätävää, ihan hullua, miten toiset viihtyi siellä niin pitkään.

Kevään vika päivä ja kesän eka kunnon rantsupäivä, kelpaa!

Äitienpäivä

Mökiltä oli kiire kotiin, koska äitinepäivä oli seuraava päivä, muutenhan mökille olisi voinut jäädä vielä pariksi päivää. Äitienpäivälle ei meillä ollut mitään suunnitelmia eikä valmistautumisia, sillä ei ehditty edes kauppaan edellisenä päivänä. Pojat joutui loihtimaan siis aamupalan kaapeista löytyvistä jutuista mutta ihan hyvän aamupalan saivat aikaan. Vähän vesimelonia ja tuoreita sämpylöitä, mehua ja kahvia, siinähän on oikein riittävästi. Varsinkin kun itse ei tarvitse kun istua valmiiksi katettuun pöytään ja nauttia.

Kun ilma oli äitienpäivälle sopivasti ihanan aurinkoinen ja lämmin niin oli selvää, että ulos pitää päästä. Mummin kanssa suunniteltiin päivää ja lopulta lähdettiin porukalla Munkan rantaan vähän haukkaamaan happea ja sen perään lounasta jälkkärillä. Aika luksusta syödä ulkona terassilla auringon lämmittäessä ja vielä kun lounas ja jälkkäri oli niin hyvää.

Vihdoin sain myös avata kerhossa tehdyn äitienpäivälahjan. Oon yleensäkin melko kärsimätön noiden lahjojen kanssa ja tuo äitienpäivälahja poltteli kotona jo monta päivää ennen kun sen sai vihdoin avata. Voin kertoa, kyllä houkutti. Ja aivan ihana lahja olikin. Poika tietää, etten pidä kauheasti liilasta mutta hänelle oli kuitenkin valmiina selitys, miksi oli silti valinnut tämän värin äitienpäivälahjaan, "Äiti, tiedän ettet tykkää liilasta mutta jos sä tän avulla alkaisit edes vähän tykkäämään. Ja kun mummikin tykkää." Eikai tuon selityksen jälkeen voi enää olla tykkäämättä, ainakaan tässä tapauksessa. Ja onhan se taas todettava, että ei mikään voita näitä lapsen itsetekemiä lahjoja. Ihan parasta. Varsinkin kun siihen päälle vielä tuo täysin tyhjentävä haastattelu ja vastaukset. Ihan ehdottoman parhautta.

Visiting Stockholm

Huhtikuun lopulla käytiin risteilemässä Tukholmassa ja tällä kertaa reissattiin Siljalla. Alunperin meidän piti lähteä jo kuukautta aikaisemmin laivalle kun siellä olisi esiintynyt Hevisaurus, se oli se alkupeäinen idea koko risteilylle, mutta J oli sillon sairaalassa niin se reissu piti perua mutta saatiin risteilyä onneksi siirrettyä noin kuukaudella eteenpäin.

Hevisaurusta ei enää laivalla ollut mutta Grease-musikaali oli ja sinne varattiin myös heti pöytä, uhmaten jopa sitä 12-vuoden suositusikärajaa. Ihan nappiin ei tosin se meidän pöytävaraus ollut mennyt, vaikka mielestäni hyvin selkeästi sähköpostiviestiin kirjoitin, että mitä halutaan, mutta meidän pöytävaraus oli Siljan puolelta tehty viiniravintolaan, mikä oli mun mielestä melko eksoottinen idea pienen lapsen kanssa ja kun tätä varten vielä buffettia siirrettiin myöhäisempään kattaukseen. No mutta saatiin kuitenkin onneksi pöytä musikaalin seuraamista varten ihan oikeasta paikasta ja oli muuten ihan loistava esitys. Musikaali esitettiin englanniksi, joten poika ei siitä mitään sen puolesta ymmärtänyt mutta tykkäsi ja viihtyi aivan loistavasti aina kun lavalla laulettiin ja tanssittiin, ja varsinkin kun oli vauhtia vähän enemmän. Pojalle oli varmuudeksi laukussa mukana tabletti, mikäli esitys ei kiinnostaisi niin voisi pelata, mutta oli kiva huomata, ettei poika sitä kaivannut koko esityksen aikana. Väliajalla poika pelasi hetken mutta laittoi tabletin pois kun esitys jatkui, ilman kehoitusta. Ja niin oli äidin sydän taas sulaa vahaa, ihana.

Oli kivaa vaihtelua olla pitkästä aikaa taas Siljalla, kun kaikki oli vähän uutta ja erilaista viikkariin verrattuna. Buffetti, kaupat, leikkipaikka ja tietysti myös hytti, vähän jotain uutta ja erilaista, sitä kivaa vaihtelua. Leikkipaikka tuolla Siljalla oli tosi jees, paljon kivaa riehumisesta pallomerestä myös rauhallisempaan leikkimiseen legoilla, ja mikä ehkä meidän pätkästä siisteintä niin pleikkarit. Jos ei poikaa meinannut muuten heti löytää niin yleensä riitti kun vilkaisi sinne pleikkareiden luo ja poika löytyi. Huomaa, että kotona pelaamista on rajattu melko tiukasti kun muualla tilaisuus pitää heti käyttää hyväkseen jos vaan pienikin mahdollisuus on, sekin jo riittää jos pääsee edes seuraamaan muiden pelaamista.

Tukholmaan suunniteltiin päivän ohjelmaksi vain käynti Livrutskammarenissa. Paikka on Ruotsin vanhin museo ja löytyy helposti kuninkaanlinnasta. Isot plussat paikalle on sen helpon sijainnin lisäksi ilmainen sisäänpääsy ja se, että lapset on otettu museossa kivasti huomioon. Muutenkin itse näyttely tuntui kiinnostavan ainakin meidän poikaa, joten uskallan suositella myös muille tuota paikkaa lasten kanssa. Muuten päivän aikana ihasteltiin vanhassa kaupungissa, käytiin syömässä todella herkullinen lounas T.G.I Fridays´ssä ja tietysti käytiin ihastelemassa kauniisti kukkivia kirsikkapuita. Vähän tuo lounas tuolla T.G.I Friday´ssä arvelutti, kun edellisellä kerralla se oli aivan täyssi floppi mutta onneksi nyt järkyttävä nälkä vei epäilyksistä voiton ja uskallettiin mennä, sillä ruoka oli todella herkullista ja onnistunutta.

Shoppailemaan ei tällä reissulla lähdetty ja maista ainoat ostokset taisikin olla Dunkin' Donutsin sixpacki laivalle ravitsevaksi iltapalaksi. En sanoisi, että olisi ollut yhtään huonompi idea, ainakin erittäin makea se oli! Monesti risteilyn jälkeen on fiilis, että olipahan reissu, eikä vähään aikaan tarvita toista mutta tän reissun jälkeen jäi vaan fiilis, että pääsispä pian uudestaan, niin kivaa oli.