Meidän kodin joulu

Nyt kun joulu on jo siivottu kokonaan pois, on hyvä laittaa pieni kurkistus kuvina siihen millainen oli meidän kodin joulu vuonna 2015.

Jo useampana vuonna oon haaveillut pienestä huonekuusesta jouluksi ja nyt vihdoin oli se joulu kun sain sen hommattua. Huonekuuseen löytyi vielä sopivan sirot valot ja oon ollut ihan myyty tälle söpölle huonekuuselle. Huonekuusen lisäksi meiltä löytyi sisältä lopulta kolme tekokuusta, sekä parvekkeelta tietysti vielä lisäksi vähän kuusen oksia. Vanha valkoinen tekokuusi löysi tällä kertaa paikkansa pojan huoneesta ja olkkariin hankittiin uusi, poikien toiveesta vihreä vähän isompi tekokuusi. Vähän ehkä tää meidän kuusien määrä on aiheuttanut hilpeyttä muissa, mutta oikeesti en tätä edes itse ajatellut ennen kun muut sen ottivat puheeksi. Hups.

Mutta nyt tosiaan kaikki joulu on siivottu pois odottamaan ens joulua ja koti näyttää vähän autiolta taas ennen kun silmä tottuu. Tähdet tosin sai jäädä vielä muiden koristevalojen kanssa tuomaan valoa, iloa ja fiilistä, samoin kun pöllöt ja hirvi sai jäädä uudella talvikoristeet nimikkeellään. Vaikka oonkin sitä mieltä, että joulukoristeita ei vaan voi olla koskaan liikaa, niin silti kohta meillä tarvitaan toinen varasto ihan vaan näitä joulukoristeita varten. Hups.

Piipahdus Design Marketilla

Toissa viikonloppuna oli Stadissa Design Market Kaapelitehtaalla ja jostain syystä iski himo päästä käymään, vaikka mitään en ollut etsimässä. Ymmärrettävästi J ei mukaan lähtenyt kun oli just vasta kotiutunut sairaalasta, joten käytiin pojan kanssa kahdestaan. Sunnuntaina iltapäivästä oli vielä yllättävän paljon väkeä liikkeellä ihan markkinoiden loppuun asti.

Kuva by L

Markkinoilta löydettiin Print Market-osastolta Ainoa Graphic Design ja ne ihan loistavat postikortit. Poika löysi itselleen muutaman suosikin postikorteista ja itsekin innostuin näistä vähän erilaisista postikorteista, joten ostettiin niitä muutamia kotiinkin. Poika valitsi itselleen Nakki-kortin ja onnistui vielä puhumaan itselleen kaupanpäälliseksi yhden kortin, Salameloni-kortin.

Viime vuonna jo muistan, että yhdet julisteet jäi mieleen ja onnekseni tänä vuonna löysin vielä nuo samaiset julisteet. Onni oli vielä, että julisteessa oli fontti muuttunut viime vuodesta ja itse innostuin tästä vielä enemmän, joten nyt se oli jo hankittava kotiin. Enään puuttuu julisteelta kehykset, jotta sen saisi laitettua esille. Kiva siis, että markkinoilta löytyi jotain pientä kivaa kotiin tuomisiksi, ei siis ollenkaan hukkareissu.

Asuntomessut 2015

Viime vuonna käytiin Jyväskylässä asuntomessuilla niiden ensimmäisenä päivänä ja tänä vuonna käytiin tuolla Vantaan asuntomessuilla viimeisenä päivänä elikkäs nyt viime sunnuntaina. Jotenkin ajattelin, etten tänä vuonna ottaisi messuilla kuvia niin paljoa mutta kyllä niitä silti tuntui kertyvän taas. Joten satunnaista kuvasatoa asuntomessuilta olisi tässä luvassa.

Vaikka aikaa olisi ollut ihan riittävästi niin kaikki kohteita ei kierretty, ei vaan iskenyt. Löysin asunnoista paljon kivoja yksittäisiä juttuja, mutta kokonaisuudessaan ei oikein iskenyt. Yksi iso asia mikä itseäni eniten siellä ahdisti oli se yksityisyyden puute, kun yhdistetään ihan vierekkäin olevat talot sekä isot avonaiset ikkunat. Ajatus isoista ikkunoista on todella ihana mutta silloin se vaatii sen, ettei naapureita ole ihan vieressä, eikä tarvitse pelätä uteliaita ohikulkijoita kurkkimassa sisälle, kotona pitää saada olla rauhassa.

Tänä vuonna esteettömyys ei todellakaan ollut teemana asuntomessuilla. Viime vuonna Jyväskylässä päästiin moniin kohteisiin helposti pyörätuolin kanssa joko ramppeja tai liikuteltavia luiskia pitkin, tänä vuonna ne olivat todella harvassa. Useimpiin kohteisiin oli etuovella muutama rappunen, ilman mitään luiskia, ramppeja tai apuja. Muutamassa kohteessa nähtiin seinän vieressä liikuteltavat luiskat mutta kun ei niissä kukaan tullut auttamaan niin kävi nopeammin kiskoa pyörätuoli niistä parista rapusta kun lähteä niitä luiskia siirtelemään. J:llä messut meni siis osittain siinä ulkopuolella odotellessa ja useat messuvierailijat kävikin kyselemässä, että onko pyörätuolilla päässyt mihinkään kun niin huonosti on otettu huomioon. Koko alueelta löydettiin kaksi yksikerroksista kohdetta, sekä yksi kohde missä oli invahissi, mitä tosin ei saanut käyttää. Tämä invahissillinen kohde tosin osoitti, että ehkä se kaksikerroksinen ei sittenkään olisi meillä ihan täysin mahdoton ajatus, mikäli hissin saisi myös laitettua yhtä sulavasti sinne asuntoon.

Kohteissa oli paljon kaikkea kivaa, luksusta, paljon hienoa ja paljon avaruutta, mutta omaan makuun monesti käytännöllisyys puuttui, sekä asuntojen mittasuhteet oli jotenkin oudot. Messuilta löytyi myös hirsitaloja, mitkä olivat kyllä kauniita mutta mieleen tuli enemmän joku loma-asunto Pohjois-Suomesta kun koti Etelä-Suomesta (Stadilaisen ahdasmielisyyttä), ei siis toiminut. Kasarikoti oli ehdottomasti messujen positiivisia kohteita, vaikka ei suoranainen messukohde ollutkaan. Vaikka en 80-luvulta ihan hirveästi mitään muista niin melko tutulta tuolla kasarikodissa näytti, paljon muistin ja tunnistin, sekä paljon tuli muistoja mieleen. Tosi hauska.

Se, että käytiin asuntomessuilla myös tänä vuonna ei harmita yhtään, oli kiva käydä, mutta onneksi meillä oli vapaaliput tuonne, sillä jos tuosta olisi joutunut sen lipun maksamaan niin sitten olisi harmittanut.