Pieni (pilattu) kahvihetki

Tänään jäi pieni hetki aikaa istahtaa kahville ja voi ärsytys, miten voi mennä kiva kahvitauko pilalle pahan kahvin takia. Oltiin J:n kanssa hoitamassa asioita Jumbossa, sillä välin kun poika oli kerhossa ja meillä jäi kivasti hetki aikaa istahtaa kahville, joten päätettiin istahtaa ensimmäistä kertaa Jumbon Ciao Caffeen.

Kaksi cappuccinoa ja tomaatti-mozzarella panini puoliksi, kaksi pahaa cappuccinoa ja kaksi kylmäksi jäähtynyttä paninia. Vaikka kahvilassa ei juuri muita asiakkaita näkynyt, niin silti pöydät oli melko sottaisia ja tyttö tiskin takana sai sähellettyä niin, että cappuccinot maistui pahalle, ei näyttäneet hyvälle ja leivätkin vielä tosiaan ehti jäähtyä sen lämmityksen jälkeen, palvelu oli hidasta ja melko olematonta. Jos jotain positiivista niin leivät maistui sentään hyvälle, vaikka kylmiä olivatkin. Itiksen Ciao Caffessa on joskus käyty muutamaankin otteeseen ja muistot sieltä on olleet hyviä mutta tämän yhden kokemuksen jälkeen en kyllä enää uudestaan Jumbossa mene Ciao Caffeen. Tää päivä ei tosiaan tainnut olla sen tytön paras päivä.

Neulemekot on sitä ehdotonta parhautta syksyssä ja viikonloppuna H&M:ltä kotiutui uusi neulemekko. Ja oon taas ihan ihastunut, tykkään niin paljon. Viikonloppuna oli Jumbon H&M:llä tarjous, että jos ostat 40€, niin sai 10€ alennusta ja siinä samalla kun uusittiin pojan vaatevarastoa niin tuli tilaisuus vihdoin kotiuttaa tämä neulemekko.

Kauralastuja ja leffaa maanantai-iltaan

Lauantai-iltana alkoi kurkkukipu ja paleleminen, sunnuntai meni niissä samoissa vaihtelevissa fiiliksissä ja tänään on kurkkukipu vaihtunut vuotavaan nenään ja aivasteluun ja olo pysyy melko vetämättömänä. Tylsää. Poika myös köhii ja rohisee jonkun verran, sekä satunnaisesti valittaa korvakipua, joten rauhallinen koti-ilta sopii paremmin kun hyvin.

Ajatuksena oli vain pitää sohvaa paikallaan ja katsoa elokuva, päivällä kaupasta tarttui mukaan Helinä-keiju ja Kadonnut Aarre, juuri sopivaa viihdettä maanantai-iltaan. Jostain keksittiin vielä ennen leffaa kauralastut ja niinpä tehtiin nopeasti muutama pellillinen niitä. Sovittiin pojan kanssa, että leivotaan yhdessä mutta jotenkin se meni niin, että äiti teki ja poika leikki autoilla.

Kauralastut on itseasiassa itelle melko uus juttu, niitä ei oo tullu vielä kovin montaa kertaa tehtyä, mutta niin hyviä, sekä helppo ja nopea tehdä. Leffa tosin oli pojalle paikoitellen sen verran jännä, ettei sit kuitenkaan pystyny leffan aikana niitä kauheasti herkuttelemaan.

Toisenlainen torstai

Jotenkin ne asiat vaan lipsuu ja unohtuu kun lapsi ei ole kotona, esimerkiksi nimittäin syöminen. Poika meni keskiviikkona uimakoulun jälkeen suoraan mummilaan yökylään, koska meillä oli torstaina heti aamusta käynti Töölön sairaalassa. Mielessään suunnittelee, että käydään nopeasti polilla näyttämässä J:n leikkaushaavaa mikä aikaisemmin märki ja sitten mennään kaikessa rauhassa johonkin syömään ja kahville ennen salille menoa. Tai sitten nukutaan aamulla pommiin ja mennään kauhealla kiireellä ruuhkassa Töölöön. Nähtävästi muut eivät olleet ennakoineet tätä talvirenkaiden vaihdolla ja niinpä jonot mateli eteenpäin, mikä lievässä kiireessä on hieman häiritsevää. Töölössä sen haavan näyttäminen meni nopeasti ennen kun päädyttiin siihen, että odotetaan käsikirurgia. Samantien mielestä katosi se kaunis haavekuva siitä maukkaasta lounaasta jossain ihanassa kahvilassa tai ravintolassa ja ne kunnon treenit salilla ja edessä oli noin kolmen tunnin odottaminen sairaalaan kanttiinissa. Samalla tuli nautittua se aamulla unohtunut aamiainen yhdistettynä lounaaseen, eli pari kuppia kahvia ja viineri. Iltapäivällä kun päästiin sairaalasta vihdoin lähtemään, niin kiire kotiin oli jo niin kova, eikä montaakaan sekunttia armonaikaa ollut, joten haettiin maittava ja terveellinen päivällinen mäkkäristä. Onneksi sitä sentää ymmärtää ihan oikeasti viedä sen lapsen hoitoon tällaisina päivinä, ettei myös lapsi joudu kokemaan näitä oikeaoppisia kulinaristipäiviä, joita kaikissa kasvatusoppaissa suositellaan lämmöllä.

Suurinpiirtein sekuntti sen jälkeen kun J:n fyssari lähti kotikäynniltä hypättiin mekin takaisin autoon, haettiin mummi ja poika, ja ihan vaan vaihteeksi pienellä hopulla Kaisaniemeen Sirkus Finlandiaan. Onneksi ilta oli sitten jo vähän mukavampi ja rennompi. Sirkus Finlandia oli tänä vuonna tosi viihdyttävä ja parempi kuin viime vuonna, vaikka sillonkin oli hyvä. Mutta voin sanoa, että huomattavasti mukavapi ilta kuin mitä päivä noin muuten oli. Eikä se päivän sairaalassa käynti nyt turha ollut ollenkaan, vaan oikein hyödyllinen, joten jos ei sitä tylsää odottelua nyt oteta huomioon ja jatkuvaa kiirettä sitten aina muuten  niin ihan onnistunut päivä, ainakin erilainen. Ilta hyvin, kaikki hyvin.

Kulttuurihoitoa rauhattomuuteen

Meillä kun ei poika suostunut keväällä neuvolassa jäädä tekemään niitä 4-vuotisneuvolan testejä, joten nyt käytiin uudella yrityksellä. Tällä kertaa menikin paremmalla menestyksellä ja poika meni reippaasti neuvolatädin huoneeseen ja samantien alkoi se taukoamaton höpötys. Noin tunti odoteltiin J:n kanssa jännityksellä käytävässä ennen kuin iloinen poika tuli hakemaan meitä huoneeseen. Testit oli kuulemma menneet huomattavasti nopeammin, mutta kun juttua oli riittänyt niin paljon, niin pääsi se kellokin vierähtämäään. Viimeksi keväällä poika ei oikein suostunut edes pituuden ja painon ottamiseen, mutta nyt oli kuulemma ihan itse ehdottanut näitä. Oli aika hurjaa huomata, että pituutta oli kesän aikana tullut pojalle viitisen senttiä lisää, eli en tosiaan vaan kuvittele, että ne pojan vaatteet on jääny pieniksi.

Yksi asia mikä nousi esille oli tuo pojan vilkas luonne ja rauhoittuminen. Saatiin neuvolasta vinkkiä, että pojan kanssa olisi hyvä harjoitella eri tavoilla ja erilaisissa tilanteissa, sekä paikoissa rauhoittumista, kotona kirjanlukemista, museoita, konsertteja jne. Tätä ollaankin jo tietoisesti sekä tiedostamatta harjoitettu ja yksi onnistunut kokemus oli kesältä käynti Kiasmassa.

Pojan kanssa on yritetty alusta asti liikkua ja mennä mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa tapahtumissa, että poika oppii käyttäytymään erilaisissa paikoissa ja tilaisuuksissa, välillä on tylsää ja sitä on opittava kestämään. Kiasmaan lähdettiin kesällä melko epäilevin fiiliksin mutta lopputulos oli todella positiivinen. Alkujaan ajatus Kiasmasta lähti, kun vähän leikiteltiin ajatuksella, että Pariisissa käytäisiin kiertämässä Louvressa ja Kiasma olisi nyt harjoituskierros. Vaikka Kiasma menikin hyvin, niin se Louvre silti jäi, ainakin toistaiseksi.

Yhdellä päivälle on tietysti aina vähän huono järjestää useampaa juttua ja tapahtumaa, mutta rohkeasti Kiasman jälkeen jatkettiin päivää vielä futismatsiin. Futismatsissa ei enää mielenkiinto jaksanut säilyä ja poika alkoi olemaan melko levoton, eikä malttanut oikein olla paikallaan. Mutta toisaalta kyllä ymmärrän täysin, sillä Suomi-futis on melko tylsää seurattavaa.

Pariisi: Ilta tivolissa

Vieläkin olisi jäljellä kuvia kesän Pariisin reissulta, vaikka itse matkasta alkaa olla kulunut jo pieni iäisyys. Ei enää montaa postausta mutta muutama kuitenkin olisi vielä tulossa, jos nyt vaikka ennen joulua saisi ne kaikki julkaistua.

Ite tykkään nykyään ottaa paljon kuvia. Kuvat ei aina laadultaan ole niitä parhaita, useat napsittu puhelimella mutta kun se puhelin on vaan niin useasti siinä lähempänä käden ulottuvilla ja kuvat saa nopeasti napsastua. Unelmahan olisi kuvata aina kunnon kameralla ja oppia ylipäätään kuvaamaan kunnolla. Tästä asiasta on itseasiassa niin useasti puhuttu J:n kanssa mut ei silti saada tehtyä asialle mitään. Toivottavasti jossain vaiheessa ryhdistäydyttäisiin ja alettaisiin panostamaan enemmän valokuvaamiseen.

Sen lisäksi, että tykkään ottaa valokuvia niin niitä on kiva katsella. Sen takia tykkään mm. Instagrammista, koska siellä voi vapaasti katsella erilaisten ihmisten ottamia erilaisia valokuvia. Saatan myös välillä selailla eri blogeja ja lähinnä vain katsella siellä olevia kuvia ja vain vilkuilla itse tekstejä.

Facebookissa ollaan selkeästi jo kyllästytty valokuvien katseluun, joten tämä blogi on se paikka mihin sitten on kiva niitä kuvia laittaa esille. Sen lisäksi, että kuvat on täällä esillä muille, myös itse on kiva välillä käydä vilkuilemassa vanhoja kuvia täältä. Se on kuitenkin ihan eri fiilis käydä blogista katselemassa vanhoja kuvia kun selata niitä kansioittain omalta koneelta.

Tän postauksen kuvat on yhdeltä illalta Pariisista kun kuljettiin Louvren pihan läpi ja mentiin viettämään iltaa Tuileriesin puistossa olevaan tivoliin. Poika oli innoissaan kun pääsi koko illan juoksemaan laitteissa ja koko perhe käytiin yhdessä myös Rue de Pariisi -pyörässä. Laitteita ei ihan hirveästi ollut pojalle mutta ei se tuntunut menoa haittaavan. Suosikiksi taisi nousta melko kirkkaasti törmäilyautoilla ajo, mitkä kulki huomattavasti kovempaa kuin Lintsillä ja tuolla poika oppikin niitä pyörittelemään melko näppärästi. Tivolissa ei ollut mitään yhtenäistä ranneketta tai yhteisiä lippuja, vaan jokaiseen laitteeseen piti ostaa omat liput. Poika kävi aina itse ostamassa itselleen laiteliput ja törmäilyautoihin käytiin useampanakin päivänä ostamassa suoraan kolmen kerran lippupaketti, kun ei se yksi kerta tuntunut koskaan riittävän.