6v. party

Yksi toukokuun kohokohdista ja isoimmista stressin aiheuttajista on ehdottomasti pojan synttärit. Tänä vuonna poika halusi synttäreille teemaksi Hulk, ei muuten se ihan helpoin teema. Avengers-teemaa löytyy kyllä melko mukavasti, mutta kun poika halusi että pelkkä Hulk niin haastekerroin kasvoi, eikä tätä ihan pystytty toteuttamaan.

Pojan virallinen syntymäpäivä osui tänä vuonna perjantaille, perjantai 13.päivä, enteili hyvää. Viime vuonna käytiin pojan synttärilounaalla Hard Rock Cafessa ja poika tykkäsi, joten tänä vuonna otettiin se uusiksi ja otettiin vielä mummi ja vaari mukaan. Lounas meni hyvin, niinkuin meni itseasiassa koko päivä tai ei ainakaan mitään isompaa sähläystä, joten ehkä se 13.päivän kirous ei nyt osunut kohdalle.

Synttäreitä juhlittiin tuttuun tapaan taas koko viikonloppu. Ensin lauantaina tuli lapsivieraat vanhempineen ja kummit, ja sunnnuntaina ehkä asteen rauhallisemmin juhlittiin sukulaisten kanssa. Vaikka ei sillä, kyllä molempina päivinä tuntui tupa olevan melko täynnä, vaikka kaikki kutsutut ei edes päässeet paikalle.

Monet tykkää järjestää lapsille ihan puhtaasti lastensynttäreitä, ettei vanhemmat tule paikalle. Ite taas tykätään ehdottomasti, että vanhemmat tulee paikalle. Tosin meillä on myös niin, että pääsääntöisesti tunnetaan kaikki nämä vanhemmat ja ollaan kavereita muutenkin, joten heidän kutsuminen on luonnollista. On niin näppärää kun lapsilla on se oma vanhempi siinä vähän auttamassa ja valvomassa, ettei itse tarvitse jatkuvasti komentaa kaikkia lapsia. Se on myös aihe itsessään mistä voisin tehdä jossain vaiheessa ihan oman postauksen, oon nimittäin miettinyt sitä jo pitkään, muiden lasten komentamista.

Monet myös tuntuu järjestävän lastensynttäreille kauheasti ohjelmaa lapsille, ongintaa, diskoa, aarteen metsästystä ja vaikka mitä. Ei, ei meillä ole ollut mitään sellaista. Ei olla vielä kertaakaan järjestetty mitään ohjelmaa pojan synttäreille ja hyvin on silti tuntuneet viihtyvän, tai ei kukaan oo ainakaan valittanut tylsyyttä vaan hyvin on leikit ja touhut ollu käynnissä kaikkien lasten kesken, vaikkeivat ole kaikki entuudestaan toisiaan aina tunteneet.

Tarjottavien kanssa löi tänä vuonna pitkään tyhjää. Välillä tiedän tasantarkkaan mitä haluan tarjoilla ja miten, mutta tänä vuonna ei meinannut ajatusta syntyä ollenkaan. Jossain vaiheessa sitten keksittiin vartaat ja niistä tuli vähän niinkuin se tämän vuoden juttu. Muutamien erilaisten vartaiden lisäksi paistettiin vähän piirakoita, tehtiin poppareita ja leivottiin muffinsseja ja tietysti kakku. Karkkia ei ollut ollenkaan, enkä kuullut että kukaan olisi edes kysellyt karkkien perään. Leipomiset oli taas se haaste ja eihän ne nyt menny niinkuin piti. Ajatus tehdä mutakakku-muffinsseja oli ihan loistava mutta se toteutus ontui hieman, eikä niistä mitään kaunottaria tullut. Kaikki meni kuitenkin kaupaksi joten ei en ehkä ihan floppi olleet. Kakkukaan ei silmää hivellyt kauneudellaan, kun kuorrutuksessa ei kaikki mennyt ihan niinkuin piti mutta koska maku ratkaisee niin kakku oli ihan onnistunut.

Tänä vuonna kakku oli muuten ihan normaali, välissä melko perinteisiä banaania ja persikkasosetta kermavaahdon lisäksi, mutta se juttu tällä kertaa oli se kermavaahdon värjääminen. En oo koskaan ennen kermavaahtoa värjännyt, joten hiukan jännitti. Jännitys oli kyllä ihan turhaa sillä oli ihan helppo juttu ja ehdottomasti täytyy jatkossa pitää leipoessa mielessä. Lopulta juhlien yksi hauskuus oli just tosta värjätystä kermavaahdosta lähtöisin kun hihiteltiin toisillemme, kun huulet ja kielet oli ihan vihreäksi värjäytyneitä. Tiedän lapsellista. Just niinkun lastensynttäreillä pitää ollakin!

Skidisti landella

Toukokuun alussa oli aika paljon kaikkea, eikä se kurkkukipuilu yhtään auttanut siinä. Heti vapun jälkeisellä viikolla suunnattiin loppuviikosta Keski-Suomeen, kun siellä vietettiin J:n papan 90v. synttäreitä. Siinä on muuten juhlat joita ei todellakaan halua jättää välistä, jos ei jotain todella painavaa syytä ole, ei nimittäin kauhean usein pääse tuollaisiin synttärijuhliin. Alkuun pelkäsin, että itseltä juhlat jää välistä ja pojat saisi lähteä keskenään, mutta pahin kurkkukipu helpotti onneksi viikon edetessä sen verran, että pääsin mukaan. Hieman oli tietysti ristiriitaiset fiilikset mennä toisen papan 90v. synttärijuhlille, kun vain vähän aikaisemmin olin menettänyt oman ukkini ja tiesin, että hautajaiset olisi ihan kohta mutta toisaalta oli ihana päästä mukaan juhlistamaan toisen huikeaa ikää, varsinkin kun toinen sai viettää sellaista syntymäpäivää vielä melko hyväkuntoisena.

Synttärijuhlista ajettiin muutamaksi yöksi appiukon mökille. Jossain vaiheessa kun suunniteltiin tuota mökkeilyä niin sääennuste ei näyttänyt aina niin hyvältä mutta lopulta meillä kävi tosi hyvä tuuri sään puolesta, ihanan aurinkoista ja lämmintä. Poika nautti mökillä olemisesta todella paljon, enkä voi väittää, ettenkö olisi itsekin viihtynyt. Hieman jopa harmitti parin yön jälkeen lähteä ajamaan takasin kotiin kun mökille jäi aurinkoinen ja lämmin päivä, sekä täysin tyyni järvi.

Mutta se mikä ehkä tämän mökkireissun ehdottomasti tärkein asia oli, näin kevyen itsekkäästi, niin talviturkki tuli heitettyä. Virallinen päivämäärä tälle on nyt siis 6.5.2016. Kyllä, saunasta ja kyllä, todella nopeasti mutta kaksi kertaa tuli käytyä uimassa. Veden lämpötila näytti 15astetta ja se oli melko jäätävää. Pääsin myös käymän ihan itsekseen saunassa, ihan helmeä. Jos ei lätkämatsi olisi ollut alkamassa olisin voinut saunoa itsekseni vaikka koko illan, onhan se puusauna järven rannalla niin eri asia.

Poika tosiaan viihtyi mökillä todella hyvin. Päivisin oli sen verran lämmin, että hyppi järveen ihan ilman saunaa. Tosin kastautui ehkä noin puoleen reiteen mutta silti. Sen verran on poika kuitenkin hienohelma, ettei käynyt kunnolla uimassa edes saunasta, oli vesi ihan liian kylmää siihen. Ja kun yhteiseltä kalareissulta papan kanssa jäi matoja, niin poika rakensi madoille oman valtakunnan uima-altaineen ja muine viihdykkeineen. Pieni huoli kotiinlähtiessä jäi, että mitenköhän matojen valtakunta selviää ilman hänen hoivaamistaan ja nyt vähän pojalla polttelee, että pitäis päästä mökille uudestaan hoitamaan matoja.

 Ja kyllä, kotimatkalla oli ihan pakko koukata vielä Vaajakosken ja Pandan tehtaanmyymälän kautta. Eihän sitä nyt vaan voi jättää käymättä kun suunnalla on ja niin oli myös huono-olo taattu kotimatkalle.

Lokakuun vika

...Eli Halloween ja Halloween partyt. Viime vuodesta innostuneina pidettiin siis tänäkin vuonna naamiasbileet.

Tarjoilut hoidettiin tänä vuonna nyyttärityylillä ja se oli oikein toimiva tyyli. Itse tehtiin juhliin viime vuoden tyyliin kissan wc-kakkua, appelsiinituorejuustokakkua, poppareita ja iso kulhollinen mehua. Vieraat toivat juustokakkua, hienoimpia nakkimuumioita ikinä, joilla oli myös silmät, sekä pizzaa, karkkia ja lihapasteijoita. Syötävää siis riitti enemmänkin kuin tarpeeksi.

Tänä vuonna melko monet kutsutut pääsi paikalle ja vilskettä riittikin melkoisesti koko päivän. Ekat vieraat saapui siinä puol kahen aikaan ja viimeiset lähti vähän jälkeen kymmenen, joten pituutta pirskeille tuli ihan kiitettävästi. Pojalle päivä olikin melko rankka, kun toinen vielä ehti odottaa Halloweenin juhlintaa niin pitkään. Välillä vauhti vähän olikin karata käsistä ja sokeriöverit tekivät tehtävänsä.

Vaikka nyt juhlien jälkeen sanoin, että nää on vikat Halloween juhlat, mitkä järjestän niin voisin silti veikata, että eiköhän sitä ensi vuonna taas jotain keksitä.