The last day of spring

Välillä vaan huomaa miten sitä oikein tulee tavoiteltua sitä "vuoden vanhemmat"-palkintoa. Harvoin mitään kovin vakavaa ja isoa mutta silti. Kevään vika päivä eli sama asia kun toukokuun vika päivä, pojalla oli kerhoa vielä ja ulkona lämmin ja aurinkoa, mietittiin J:n kanssa jos mentäisiin fillaroimaan siksi aikaa kun poika on kerhossa. Kuntoilua. Tai sitten silmiin osui, että Lintsillä oli vikaa päivää burgeri-ateria tarjous Sporttiravintolassa. Tarjous loppui niin, ettei oltaisi ehditty enää pojan kerhon jälkeen, joten jokainen voi päätellä miten siinä kävi. Pyöräilemään ehtii joskus toistekin ja kun poika oli viety kerhoon eväsrasiansa kanssa niin me ihanimmat vanhemmat ikinä, suunnattiin Lintsille hampparille.

 Ja jollei siinä olisi ollut jo riittävästi, että karattiin Linnanmäelle syömään ilman lasta, niin tottahan syötiin vielä jälkkäriksi pehmikset siinä auringon mukavasti kuumottaessa. Niin hyvää. Pojalla oli kuitenkin kerhossa mukana eväsrasiassa ruisleipää, kurkkua, porkkanaa ja juotava jugurtti. Aika sama asia ja niin reilua, tiedän. Mutta on pakko myöntää, että ei se hampurilainen itseasiassa ollut edes kauhean hyvää, oli tosi kuiva ja vähän mauton.

Kerhon jälkeen suunnattiin sitten yhdessä koko perheen voimin nauttimaan helteisestä päivästä vielä uimarannalle. Pitkään poika hyppi vedessä ja juoksenteli siinä ennen kun uskalsi vihdoin käydä kunnolla uimassa ja heittämässä talviturkin. Kävin itsekin testaamassa vettä ja se oli aivan jäätävää, ihan hullua, miten toiset viihtyi siellä niin pitkään.

Kevään vika päivä ja kesän eka kunnon rantsupäivä, kelpaa!

Weekend full of fun

Tykkään aina, että on tekemistä ja menemistä, oon liian levoton olemaan pitkään paikallani tai vailla ohjelmaa. Silti ei oo luontevaa, että kalenteri olisi buukattu täyteen, se taas ahdistaa. Parasta on jos kalenterin buukausten välillä on hyvin tilaa mennä ja tehdä fiiliksen mukaan, varsinkin näin keväällä ja kesällä kun kaikenlaisia tapahtumia on vaikka kuinka paljon. Toukokuun vika viikonloppu oli melko hyvin täytetty, vaikka hyvin siellä mahtui vielä menemään fiiliksen mukaan. Viikonlopulle oli kalenteriin merkitty perjantaille ukin uurnan lasku, lauantai-illalle Sami Hedbergin keikka ja sunnuntaille sovitut treffit Porvoon Hoploppiin.

Kävin paitavarkaissa J:n vaatekaapilla, kun iski vaatekriisi. Tää vois olla täysin mun paita, eikö?

Perjantaina oli kiva saada iltapäivälle ja illalle jotain ihan muuta ajateltavaa, jotain kevyttä ja hauskaa. Skattalla oli tapahtuma, missä oli lapsille suunnattua ohjelmaa ja kivaa, sinne siis. Ehdittiin paikalle hyvin kun Aarne Alligaattori oli esiintymässä. Aarne Alligaattorin jälkeen oli vielä Kengurumeininki, minkä tahdissa myös poika innostui vähän pomppimaan. Vaikka poika ei oo ihan kauheasti päässyt nauttimaan näistä lastenbändeistä ja yleensäkään lastenmusasta niin nämä kaksi tuntui miellyttävän, varsinkin Aarne Alligaattori. Kengurumeinigin nimmareiden kanssa kävi tosin vähän samalla tavalla kun aikaisemmin vappuna Lintsillä Rokki-kokki duon kanssa. Katsoin kun Kenguru jakoi nimmareita ja huomio aina jokaisen pienen kenelle kortin antoi. En tiedä miten se voi osua taas meidän pojan kohdalle, että just sillon huomio kiinnittyy jonnekin ihan muualle ja kortti vaan lätkäistään käteen ilman edes katsekontaktia saati muuta huomiota. Poika oli alkuun meinannut kysyä myös yhteiskuvaa mutta se ajatus haihtui samantien ja lopulta tuo nimmarilla varustettu kortti sai just yhtä paljon kiinnostusta ja huomiota kun poika sai bändin jäseneltä. Hei, mikä siinä on niin pirun vaikeaa, kyse on kuitenkin pienistä fanittajista, kenellä nämä on isoja juttuja. Ärsyttävää.

Skattalta suunnattiin vielä Lintsille pyörähtämään. Lintsillä oli synttärit ja sen johdosta yksi uusi laite ilmainen, ja siinähän on jo riittävästi syytä mennä käymään. Uusi laite Poppis, oli aika hurja pettymys, en innostunut yhtään mutta muuten oli kiva käydä Lintsillä. Poika tykkäsi jälleen kerran ravata ilmaisissa laitteissa ja tällä kertaa myös huomattiin Lintsille tulleita muutoksia, esimerkiksi uutta kahvikioskia ja leikkipaikkaa, sekä yksi kadonnut ilmainen laite. Kahvikiska ja leikkipaikka oli kivoja juttuja, oikein positiivisia mutta kadonnut ilmainen laite oli iso pettymys.

Lauantaille oli illalle pojalle yllätys, kun mentiin porukalla Sami Hedbergin stand-up keikalle Nordikselle. Poika on tosi iso Hedbergin fani ja sen sijaan, että oltaisiin pojalle kysytty hoitopaikkaa ja nautittu vapaaillasta päätettiin ottaa poika mukaan. Ei kuitenkaan kerrottu tästä mitään, koska muuten lataus olisi voinut räjähtää ihan käsille, vaan yllätys pidettiin ihan loppuun asti. Matkalla Nordikselle haettiin vielä mummi ja vaari kyytin, ja kiusattiin poikaa, että mennään katsomaan oopperaa, vähän uusia kokemuksia, mihin pitää suhtautua avoimin ja iloisin mielin. Vasta Nordiksella kun poika älysi katsoa niitä screeneillä pyörineitä mainoksia Hedbegistä alkoi pojalla sytyttää, että mitä oli tiedossa ja sen jälkeen oli hymy aika herkässä. Eikä ollut pojan onnella rajaa kun hän illan aikana pääsi näkemään kaksi suurinta suosikkiaan livenä, Sami Hedbegin ja Elastisen. Keikan lopulla Elastinen tuli nimittäin lavalle esittämään Hedbergin kanssa heidän yhteisen biisinsä ja sehän on luonnollisesti yksi pojan suosikkeja. Vähän oli pojalla ehkä vaikeuksia pystyä hillitsemään onneaan siinä keikan aikana ja vähän meinasi olla sellaista pientä ylilyöntiä ja mennä esiintymisen puolella se oleminen, mutta niinkuin poikakin sitä selitteli, oli hän vaan niin onnessaan.

Uusi farkkutakki tositoimissa. Ja kengät on muuten tuomisia Kuala Lumpurista DKNY:n alesta.

Sunnuntaille taas oli sovittu treffit Porvooseen ja Hoploppiin. Kaverit tuli Kotkasta ja me Stadista, joten tossa puolessa välissä on hyvä nähdä. Vedettiin ravitseva lounas Raxin buffetista ja sitten lapset irti Hoploppiin. Kuutisen tuntia lapsukaiset juoksi ja touhusi päämärkänä ennen kun oli pakko lähteä, kun paikka rupesi sammuttelemaan valoja ja laittamaan ovia lukkoon. Välillä vaan noi Hoplop-päivät tulee tarpeeseen, että poika saa juosta, hyppiä ja riehua ihan kunnolla. Nyt kun vielä mukana oli mukavaa seuraa tähän kaikkeen niin mikä sen mukavampi.

Aika nasta viikonloppu ja vaikka melko paljon mentiin pojan juttujen mukana, niin kivaa oli. Paras yllätys vielä tähän viikonloppuun liittyen oli kun sain Instassa noin viikko sitten kommentin yhteen kuvaan. Tein Intsaan kuvakollaasin tuolta Skattan tapahtumasta ja vähän kurkin muilta, että millaisia hashtage muilla oli tapahtumasta ja poimin sieltä niitä myös itselle. Nähtävästi hashtagilla #nokkakohtikesää, mikä oli myös tapahtuman nimi, oli osallistunut johonkin kisaan ja nyt sain kommentin, että olin vielä voittanut tuossa kisassa. Nyt jännityksellä odottelen palkinnon saapumista, sillä ei mitään tietoa mitä sieltä on tulossa. On ihan mahtavaa jos voittaa jostain kilpailusta jotain, mutta ehdottomasti parasta on voittaa kilpailusta, mistä ei ole ollut edes tietoinen. Aika hauskaa.

New Maxi Dress

Aurinkoisista ja lämpöisistä illoista on kiva käydä välillä nautiskelemassa kaupungilla meren äärellä. Kaivopuisto on aina hyvä idea siihen ja jäätelöt Helsingin jäätelötehtaalta vielä parempi. Toukokuun lopulla vietettiin yhtä lämpöistä ja aurinkoista iltaa pojan kerhon jälkeen juuri näin. Jäätelöiden jälkeen lähdettiin kävelemään rantaa pitkin pikku hiljaa kohti Eiran rantaa ja siitä Hernesaareen. Eiran rannassa kallioilla on kiva istuskella ja nauttia niistä ihanista maisemista, samalla kun poika tykkää siinä kallioilla hyppiä ja juoksennella.

Hernesaaressa käytiin pyörähtämässä nyt ekaa kertaa. Tehtiin nopea pyörähdys mutta ei jääty sinne. En oikein tiedä mitä olisin ollut mieltä paikasta, ehkä siellä voisi mennä käymään uudestaan joku toinen kerta. Vaikka paikalla oli muitakin lapsia niin jostain syystä tuli fiilis, että sinne voisi ehkä mielummin melkein mennä ilman lasta.

Asuna oli aivan uusi olkaimeton maksimekko, minkä löysin myös New Yorkersista. Oon tuollaisesta(kin) haaveillut jo jonkin aikaa mutta sopivaa ei vaan ole osunut eteen. Muutama maksimekko kaapista löytyy jo ennestään mutta ei olkaimetonta. Tykästyin myös tuohon mekon kuviointiin ja väriin. Tosin se on pakko myöntää, että vaatii aina pientä totuttelua tuo pitkän mekon käyttäminen kun kuitenkin oon aika vannoutunut farkkujen käyttäjä. Välillä on kuitenkin ihan kiva kokeilla olla vähän naisellisempi.

Casual child free

En tiedä mikä siinä on, että niin monesti jos tarjolla on lapsivapaa, eikä siis mitään suunniteltua menoa, niin vaihtoehdot on joko kotona siivoamista tai leffaan lähtö. Elastinen feat.:n jälkeen meille tarjoutui vielä lapsivapaa päivä, poika haettiin kotiin vasta illalla. Kotona siivoaminen ei innostanut, joten mentiin leffaan. Hyvä leffa, herkkuja ja vähän shoppailua, ei ollenkaan huonompi lapsivapaa.

Leffassa käytiin katsomassa hetken mielijohteesta The Nice Guys. Leffan pääosissa Russell Crowe ja Ryan Gosling, ei huono ollenkaan. Leffa oli hyvä, tosi hyvä ja se huumori upposi ihan täysin siihen vähän väsyneeseen mielentilaan. Leffassa sai siis ihan todella nauraa, eikä kesken leffan tarvinnut kelloa vilkuilla. Leffan voisi ehdottomasti katsoa vielä uudestaan myös kotisohvalta.

Ennen leffaa ehdittiin käydä vähän shoppailemassa. Oli kiva mutta hiukan outo fiilis olla J:n kanssa kahdestaan shoppailemassa, mutta en missään nimessä valita, oli oikein nastaa ja varsinkin kun molemmat löysi itselleen jotain kivaa. Reissuissa on käyty muutamia kertoja shoppailemassa New Yorkersissa ja nyt oli kiva päästä katsomaan Jumboon avatun liikkeen tarjontaa.

Farkkutakki on jo jonkun aikaa houkuttanut mutta silti vasta nyt lähdin sitä ihan sovittamaan. Enhän vaan voinut vastustaa valkoista vintage-tyylistä farkkutakkia. Vaikka rotsi ei ihan heti täysin omalta vielä tuntunut, niin en silti voinut jättää sitä enää kaupan hyllylle roikkumaan, vaan nyt täytyy opetella tuota käyttämään.

Illalla haettiin poika kotiin niin, että ehdittiin tehdä hyvät eväät illan lätkäfinaalia varten. Eväät oli hyvät mutta harmi, ettei peli ollut ihan yhtä hyvää. Vapulta jäänyt Helinä-kuohuva siirrettiin vieläkin avaamattomana takaisin kaappiin odottamaan oikeaa hetkeä sen korkkaamiselle, leijonien finaalitappio ei ollut se. Kevään 2016 lätkän väri oli nähtävästi hopea, kun myös Hifk sen tänä keväänä kaulaansa sai. Leijonien tappiosta huolimatta oikein nasta päivä, sellanen sopivan rento chillauspäivä.

Elastinen feat.

Elastinen feat. -konsertti osui enemmän kuin sopivasti just hyvään väliin, nimittäin hautajaisten jälkeen heti seuraavalle päivälle. Tuli tosi hyvään väliin pieni tauko pojan kanssa erillään ja itselle tuollainen eräänlainen irtiotto perusarjesta. Toisinaan tekee todella hyvää pieni ero pojan kanssa, tollanen pojan yökyläily mummin ja vaarin luona on välillä todella tärkeä oman mielenterveyden ja hyvinvoinin kannalta.

Sen lisäksi, että keikka tarjosi pienen eronhetken lapsesta, se tarjosi pienen irtaantumisen ja tuulettumisen hetken. Oli ihan mahtava kun sai parisen tuntia vaan olla, nauttia loistavasta musasta, tanssia ja taputtaa, nollata kaikki ajatukset, aivan ihanaa. Keikkaa ei itsessään tarvitse varmaan lähteä tässä ylistämään, sehän oli nimittäin tosi hieno ja meno ihan mahtava, eikai sitä mitään muuta voi edes odottaa kun noin upeat artistit kyseessä. Sen verran hyvä meno oli ja kuuma tunnelma, että paita oli aivan hiestä märkä, samoin hiukset, olkapäät ja käsivarret aivan hapoilla ja kämmenet aivan rikki kaikesta siitä taputtamisesta. Ehdottomasti kaiken sen arvoista.

Keikan jälkeen meillä olisi ollut mahdollisuudet lähteä minne vain jatkaamaan iltaa. Elastinen mainosti myös keikan aikana jatkoista ja kyseli, ketkä kaikki lähtee. Ihan oikeasti, hetken kävi mielessä, että pitäiskö lähteä, sehän vois olla tosi siistiä. Toisaalta, olishan se ollut ihan liian villiä ja hurjaa, joten sen sijaan ajettiin turvallisesti mäkkärin kautta kotiin, sohvalle katsomaan jotain hömppää pitkälle aamuyöhön. En voi kieltää, ihan parasta.