Kaivarista vyöhyketerapiaan

Tiistaina suunnattiin kaivariin, tarkoituksena nauttia ulkoilmasta ja auringosta kahvitellen ja leikkipuistossa. Suunnitelma oli hyvä mutta toteutuksessa oli vähän vielä hiomista. Kotona odoteltiin josko pieni mies tekisi merkkejä päikkäreille menosta mutta ei pienentäkään silmien hieromista tai haukottelua. Ulkovaatteet sitten vaan päälle ja autolle ja suunnaksi kaivari. Oltaiskohan autossa oltu paria minuuttia kun takapenkiltä alkoi kuulumaan tasaisen tuhina, pieni mies nukahti. Toisaalta olin tyytyväinen tähän, ettei päivä taas menisi ilman päikkäreitä ja nyt vois olla mahdollisuus, että saatais J:n kanssa juoda kahvit rauhassa.

Carusellin terassilla tuulelta suojassa latte maistui taivaalliselta, kuten myös se rahkapiirakka, mikä herkuteltiin J:n kanssa puoliksi. Pieni mies ei tehnyt vieläkään pienintäkään elettä heräämisestä, vaikka oltiin jo pidempi tovi siinä istuskeltu, joten päätettiin lähteä liikkeelle. J halusi juoda toisen cappuccinon Mattolaiturilla, joten suunta sinne ja pieni paussi siinä.

Pyörittiin siinä rannan tuntumassa jonkin aikaa ennen kuin suunnattiin kohti leikkipuistoa, jos vaikka pienokainen olisi herännyt. Leikkipuisto oli täynnä leikkiviä ja kirkuvia lapsia mutta meidän veti tyytyväisenä sikeitä rattaissa.

Kylmää vettä!!!

Autolla vasta alkoi poika raottelemaan silmiä. Ja näinhän se oli juuri suunniteltu. Mutta siinä vaiheessa oli pakko jo suunnata kotiin ruoan laittoon ja odottelemaan tätiä joka osti meiltä yhden maton Huuto.netin kautta.

Keskiviikkona kävin sitten ensimmäistä kertaa vyöhyketerapiassa. Oli kiva mennä kun ei ollut oikein mitään tietoa, että mitä siellä tehdään, mutta aikaa oli varattuna puolitoista tuntia. Noh, kelpasi kyllä, puolitoista tuntia omaa aikaa ja joku vielä hieroo, ei huono. Vaikka en suoranaisesti huomannut mitään suurempaa vaikutusta tämän ensimmäinen käynnin jälkeen niin silti varasin heti uuden ajan. Olihan se kuitenkin rentouttava kokemus ja aina on nautinto olla hierottavana. Oli käsittämätöntä miten jaloista (lähinnä jalkapohjista) ja korvista voi toinen nähdä mitä vaivoja tai vikoja kehossa on. Tämä hierojani huomasi mm. kämmenestäni, että alaselän kanssa on ongelmia. Niin, onhan se leikattukin. Hurjaa. Sellaiset heijastepisteet kyllä reagoivat mitkä oireilevat oikeastikin mutta oli myös muutamia muita mitkä herättivät hierojani kiinnostuksen. Nämä jäivät hieman askarruttamaan mieltäni ja näitä sitten tarkkaillaan ensi käynnilla. Mietin jo itsekseni, että tarvitseeko tässä lääkäriaikaa soitella ja mennä tarkistamaan, että onko kaikki kunnossa vai onko jotain piileviä ikävyyksiä. ;)

Tänään muuten posti toi kissalle uuden kiipeilytelineen, mikä tilattiin. Mutta palataan siihen kunhan olen saanut sen kasattua ja laitettua paikoilleen. :)

Maanantai, se tulee joka viikko

Viikko lähti käyntiin aikaisella herätyksellä kun pienellä miehellä oli lastenklinikalla varattu aika. Ja niinhän se lääkäri päätti, kuten äiti oli ehtinyt jo hieman pelätä, leikkaus tulee. Operaatio on onneksi pieni ja ihan päiväkirurgisena onnistuu, tosin nukutuksessa. Ja tässä se pahin paikka, eli vanhemmat saavat tulla, ja odotetusti tulevat lapsen viereen kun nukutetaan. En yhtään epäile, etteikö meidän pieni reippaana ja rohkeana selviydy hyvin tästä kaikesta, eikä osaa pelätä/jännittää, kysymys kuuluukin miten äiti selviää tästä?

Sain jo lauantaina purra huulta ja kokea kauheaa syyllisyyttä ja omantunnon tuskia, kun poika kaatuessaan teloi huulensa. Olinhan aikuisena siinä vieressä, olisihan minun pitänyt varmistaa ettei poika juokse, kun siinä se kaivon kansikin on ja kun kumpparit jalassa on hieman vaikeampi liikkua. Miten ihmeessä selviän hengissä ja yhtenä kappaleena siitä kun joudun pitämään lastani sylissäni kun hänet nukutetaan ja laitetaan tippaan. Niinpä, katsoa nyt vierestä kun omaan poikaan pistetään neulaa, kun en kestä edes tipan laittoa omaan käteen. Miten ihmeessä saan pidettyä pojan aloillaan jos hän itkien rimpuilee sylissäni ja huutaa äitiä? APUA! Saan jo nyt kyyneleet silmiini kun ajattelen asiaa. No, onneksi tässä on vielä jokunen kuukausi aikaa, sillä lääkäri epäili toimenpiteen ajoittuvan alkuvuodelle. Toivottavasti keksin tässä välillä muuta ajateltavaa, että pysyn edes jotenkin järjissäni.

Lääkärin jälkeen suunnattiin taas Jumboon, ihan vaan kahvittelemaan ja leikkipaikalle. J:n piti käydä myös puhelimen SIM-korttia huollattamassa, joten me ehdittiin pojan kanssa koluta vaatekauppoja sen aikaa. Löysin taas vaikka ja mitä ihanaa. On yllättävää miten useat tuotteet osaavat sieltä hyllyiltä huutaa nimeäni. Ainakin yksi laukku ja lompakko ja toppaliivi ja huivi ja villapaita ja...Mutta oikeasti, olin katsomassa alustavasti jotain sopivaa niihin edessä oleviin hautajaisiin. Jonkinlainen idea olisi mutta saa nyt nähdä millaisissa sitten mennään, riippuu tietysti myös säästä jonkin verran.

Noh, sitten kun J:n kanssa törmättiin ja oltiin käyty pojalle vähän vaatteita ostamassa (kun alesta löytyi), niin suunnattiin sinne kahville. Siinä matkalla ehdin J:lle puhua miten voisin tykätä Kalevalan eräästä käsikorusta, siitä My Saagasta. J kyseli, ettenkö tykkäisi Nomination käsikorusta ja sen enempää pohtimatta totesin, ettei taida olla mun juttu. Noh, arvatahan saattaa, että hetken päästä istuin kahvilla Nomination käsikoru kädessäni. J oli käynyt salaa minulle sellaisen ostamassa ja ajatteli, että lähtisi palauttamaan korua kun en siitä innostunut. Niin, innostunut ennen kun sain sen omani ranteeseen. Ja okei, onhan se ihana. J oli ostanut siihen myös ihania paloja, joten enhän voinut sitä vastustaa. Olipa ihana yllätys rakkaaltani, hih! :)

Loppuun vielä muutama kuva partsin syyskukista, mitä puuhastelin tuossa viikonloppuna. Mitäs mieltä olette?

Viikon huiput ja hudit

Tämä viikko on mennyt tosi nopeasti, päivät ovat vain hujahtaneet. Toisaalta, onhan sitä kaikenlaista myös tehty ja tapahtunut. Maanataina kävin taas hierojalla. Hieman epäilytti nuhaisena sinne mennä mutta niskat ja yläselkä oli sen verran kipeät ja jumissa, että päätin lähteä. Ja taisi kannattaa tuo käynti, tiistaina flunssa tuntui jo poistuneen ja olo oli taas elävien kirjoissa. Hassua, miten se hieronta tuntui auttavan siihen flunssaan, vaikka pelkäsin siinä käyvän aivan päinvastoin. Toisaalta, ei siinä nyt niin kauheasti ollut hurraamista, että itsellä oli olo hyvä, kun molemmilla pojilla tuntui nuha vaivaava. Pojan yskä kuulosti välillä aika hurjaltakin mutta onneks on nyt jo helpottanut. Nenät tosin vuotaa vieläkin niin että äiti ja isi saa vuorotellen jahdata poikaa nenäliinan kanssa.

Jumbossa on käyty viikon aikana jopa kahteen kertaan. Ekalla kerralla käytiin etsimässä pojalle purulelua helpottamaan tuohon hampaiden tuloon ja kun ei sitä tuttia enää ole lutkutettavana. Samalla poikettiin Robert´s coffeessa kahvilla ja pojalle vähän välipalaa antamassa. Tilattiin molemmat J:n kanssa myös paninit kun aamupalasta oli ehtinyt vierähtämään jo useampi tunti. Kysyin kassalla erikseen, että tuleeko kanapaniniin muuta väliin kuin se kana. No, kassalla ollut harjoittelija kysyi toiselta työntekijältä ja sieltä tuli hyvin selkeä "ei". Okei, luotin vastaukseen vaikka epäilin ja tilasin sen paninin. Hetken päästä kun nuo paninit sitten tuotiin pöytään, katsoin että paninin välistä pursusi reippaasti muutakin kuin se kana. Avasin ja katsoin ja kyllä, siellä oli jotain currymajoneesin/tuorejuuston tapaista ja sitten jotain punaista ja vihreää, paprikaa. J meni sitten herrasmiehenä kassalle selvittämään ja sai kassaneideiltä tokaisun, että "taisin käsittää kysymyksen väärin". Toinen työntekijä sivummalta tuli siihen vielä selvittämään tilannetta ja ymmärsi asian ja että juuri tämän takia oli etukäteen kysytty, että tuleeko väliin jotain muuta. Olen nimittäin aika monelle allerginen ja esim. paprikaa en pysty juurikaan syömään. Paprikasta saa myös aika hurjat närästykset. Loppupeleissä, en sitten saanut mitään syötävää, kun en sitä paprikatäytteistä paninia syönyt ja kun olisin juuri sen kanatäytteisen halunnut. Saatiin kuitenkin rahat takaisin kaikista sen hetken ostoksista eli kahdesta paninista ja kahdesta cappuccinosta ja saatiin vielä neljä viiden euron lahjakorttia. Okei, tyttö hoiti sitten tilanteen hyvin ja hyvitti hienosti ja tämä oli siis se kolmas tyttö joka ei ollut kassalla vaan hieman sivummalla. Mutta jos kysytään, että tuleeko sinne paninin väliin muuta kuin kana, niin miten sen voi käsittää väärin? Sitä en tajua. Toisekseen, olen ihan onnellinen etten sitä paninia syönyt, sillä myöhemmin selvisi, että niitä ei valmisteta siinä pisteessä vaan paninit tulevat sinne valmiiksi pusseissa, lämmitetään vain paikanpäällä. YÄK! Enkä edes tajunnut silloin ottaa kuvaa näistä panineista, kun samalla autoin poikaa toisella kädellä pillimehun kanssa, niin ei kädet eikä ajatus riittänyt niin moneen asiaan.

Toisella kertaa oltiin hakemassa Jumbosta mulle takkia ja kenkiä, jeih! Varustautuminen talveen on siis alkanut. Samalla poika pääsi myös hetkeksi leikkimään muiden lasten kanssa Robert´s coffeen vieressä olleelle leikkipaikalle. Paikka on aivan loistava, pehmustetuin reunoin ja palikoin, sekä maahan heijastettujen kuvioiden kanssa. Siellä lapsi saa hieman edes purkaa energioitaan ja ottaa hieman kontaktia muihin lapsiin.

Perjantai oli muutenkin jotenkin tosi ahkera päivä. Sain pestyä useamman koneellisen pyykkiä, siivottua ihan kunnolla, vaihdettua lakanat ja Jumbossa käynnin jälkeen käytiin vielä hiekkalaatikolla riehumassa pojan kanssa, ennen kun saatiin ihanaa pizzaperjantai-seuraa eräästä ihanasta ystävästäni.

Tänään sitten päätettiin aamupäivällä lähteä vähän ulkoilemaan ja lähdettiin käymään tuossa Iittalan outletin remonttilaessa. Sinne olisi ihan sopiva matka, että ehtisi saada edes vähän raitista ilmaa ja poika voisi nukkua päikkärit vaunuissa raittiissa ilmassa. Remonttialesta ei ollut tarkoitus mitään hankkia, katsella vain josko jotain pientä kivaa löytyisi. Noh, saatiin uusi paistinpannu ja kasvatettua muumilautasten kokoelmaa. Myös yksi aivan ihana ruskanvärinen pieni Aalto-maljakko tarttui matkaan. Ja sittenhän saatiinkin jo melkein juosta kotiin, kun oli tulossa kahvivieraita, huoh!

Illalla oltiin vielä pojan kanssa pihalla keräämässä vähän syksyisiä lehtiä. Poika sitten niin innoissaan lehtien seassa juoksenteli, että kaksi kertaa onnistui kaatumaan peräkkäin, sillä seurauksin, että hampaat etuhuuleen ja puoli naamaa veressä, ja kauhea huuto tietysti. Äidin sydän kurkussa ja poika kainalossa äkkiä kotiin katsomaan vahinkoja. Onnkesi ei nyt mitään sen pahempaa, huuli vain hurjasti turvonnut ja poika ihan reppanana. Nyt kun huulta on jäätelöllä ja ylimääräisillä päikkäreillä hoidettu, niin juoksu jatkuu taas ihan päättömänä.

Lepää rauhassa ukki

Aloin aamulla jo valmistella postausta ja ajattelin sen julkaista tässä illan aikana, kunhan ehdin kirjoittaa valmiiksi. Kun olin lopettanut kirjoittamisen ja oltiin lähdössä kaupoille, huomasin puhelimeen tullen viestin "Ukki nukkui tänään pois". Vaikka tiesin tämän päivän koittavan, ei se silti vähennä kyyneleiden eikä ikävän määrää.

Ukki teki lähtöä jo kauan, joten jossain määrin olin jo tähän kai hieman valmistautunut, silti uutinen tuli kuin isku vasten kasvoja. Mutta myönnettävä silti on, että olen helpottunut ukin puolesta, hän vihdoinkin pääsi pitkän taistelun jälkeen lepoon ja rauhaan, ja se hänelle suotakoon.

<3 Lepää rauhassa ukki, vielä me tavataan <3

Sulle aukes autuaitten saari, meille muistojen jäi kaunis kaari.

Murtuu elon siteet, kaikki häviää, muiston kauniit kiteet vain pysyviksi jää.

Let´s play hockey...HIFK!

En muista millon ollaan viimeks oltu lätkämatsissa, siis ennen eilistä, siitä on aikaa. Viime kausi meni ihan täysin ohi ja sitä edellinenkin kausi taisi jäädä väliin eli jo nyt oli aikakin. Ja mikäs sen parempi kerta mennä katsomaan lätkää kun kauden eka kotipeli ja mestaruusviirin nostaminen kattoon, hiphip hurraa hurraa hurraa. ;)

Ja pakko myöntää heti alkuun, jos kyseessä olisi ollut joku ihan normi kotipeli, olisi se jäänyt meiltä väliin tällä kertaa, sillä olo on sen verran huono mutta kun kerran mestaruusviiriä nostettiin kattoon ni olihan se mentävä. Tosin tänään se tuntuu kostautuvan!

Koko hallin kattava TIFO

Aikas mahtava fiilis oli olla matsissa, täysi tupa ja jengi hyvin messissä. Ensi kerralla täytyy muistaa itse jättää sormukset pois, koska nyt sattuu sormiin kun on sormukset kädessä taputtanut. En tosin kyllä tiedä että johtuiko se tästä flunssasta vaiko vain siitä ettei ole aikoihin ollut hallilla katsomassa peliä, tuntui ettei silmä aina pysynyt tilanteissa mukana. Osa jäähyistä, taklauksista ja jopa maaleista meni ihan ohi. Onneksi maaleja kuitenkin tuli paljon niin suurimman osan näki. Ja on se pakko sanoa, että Bluesille ainakin tuli ihan liikaa maaleja, mutta ei tuloksesta sen enempää. Voitto ja pisteet kuitenkin kotiin eli kaikki hyvin. :D

Mutta kaiken kaikkiaan hyvä peli ja ottaen huomioon että oli lauantain matsi niin jengi oli hyvässä hapessä ja tuntui käyttäytyvän hyvin. Ensi kerralla mennäänkin varmaan Jaffalaan katsomaan narrien peliä, kun J niitä tykkää kannattaa.

Ja pahoittelut muuten tosi huonolaatuisista kuvista, toivottavasti niistä nyt jotain selvää kuitenkin saa!

Flunssan kanssa Habitaressa

Ja kyllähän se flunssa sieltä taas iski. Vastustuskyky taitaa nykyään olla aika heikko (jos sitä on ollenkaan), kun tuntuu että vähän väliä oon kipeenä ja flunssassa. Onhan viime flunssasta jo reilu kuukaus aikaa!

Eilen lähdettiin kurjasta olosta huolimatta Habitareen, kun en halua heti luovuttaa flunssalle ja jäädä kotiin makaamaan. Ei oltu etsimässä mitään tiettyä, lähdettiin vain katselemaan ja ihastelemaan ja uusia ideoita keräämään. Ja vaikka käteen messuilta ei kauheasti mitään jäänyt niin oli kiva käydä katselemassa ja ihastelemassa. Hieman kyllä harmittaa kun nähtiin kivan näköiset kahvikupit, jotka oltaisiin voitu kotiin haluta niin niitähän ei sitten tietenkään ollut myynnissä vaan olivat vasta tulossa Suomeen, mutta minne ja milloin, on kuulemma auki vielä, toivottavasti ennen joulua. PYH.

Kotiin, ulko-oveen saatiin kuitenkin uusi ovikranssi ja pojalle aivan ihana Snooztimen nalletyyny. Ovikranssia täytyy tosin vielä vähän tuunailla, mutta kelpaa nyt alkuun tuollaisenaan.

Nalletyynyn hankinta oli ainut mikä oli jo etukäteen suunniteltua, koska olen jo pitkään sellaista halunnut. Snooztimeltä meillä on jo ennestään kaksi original snooz-tyynyä, mitkä ovat aivan ihania pään alla esim. sohvalla makoillessa. Tyynyistä lisää tietoa täältä.

Viime hetkellä matkaan tarttui vielä ihania tuoksukynttilöitä peltisissä rasioissaan. Olihan niitä otettava kun tuoksuivat niin hyvälle ja näyttivät aika söpöiltä. Vai mitä?

Syksyinen olo ja tuomisia Ikeasta

Villasukat jalkaan, kynttilöitä palamaan. Yhteen kynttilään laitan vähän flunssaöljyä tuomaan ihanan tuoksun, iso kuppi teetä, viltti päälle ja sohvalle. Olo on ollut tosi väsynyt jo muutaman päivän, viime yöt on nukuttu huonosti ja yöunet jääneet lyhyiksi. Tänään illalla, vauvauinnin jälkeen, alkoi kurkku tuntumaan karhealta ja joka paikkaa kolottaa. On selvästikin syksy. Ulos kun katsoo niin on pimeää, tuuli viskoo puun oksia ja sade hakkaa parvekkeen laseihin. Syksy <3.

Moccamasteri on vihdoin ja viimein löytänyt tiensä kotiin ja sitähän on myös odotettu. Nyt muutamat kupit sillä keitelty ja kyllä on tullu hyvät kahvit. Ja onhan se nättikin.

Toissapäivänä käytiin pyörähtämässä Ikeassa. Lähdettiin alunperin ihan vain äitini ja tämän siskon seuraksi, kun meitä mukaan pyysivät. Päätettiin Ikeasta sitten katsella keittiöön lisäkaappia, kun kaappitilasta on aina pulaa. Ja niin vaikea kun sitä ehkä on kuvitella niin kassan jälkeen huomattiin, että meillä on se kaappi ja aikas paljon kaikkea muutakin. Matkaan tarttui kaikkea pientä kivaa, kuten keittiöön purnukoita ja muutamat valokuvakehykset. Ja tietysti, pitihän pienen miehen saada reissulta jotain. En nyt tarkkaan tiedä miksi tätä kutsuisi, kai se joku hiiren kaltainen on, isolla punaisella nenällä varustettuna (ja huomaa myös selän puolella kurkkiva kaveri). :D

Elämää ilman tuttia ja muotia

Hip hip hurraa! Nyt on mennyt yli kaksi vuorokautta kun meidän pieni urhea poika on ollut ilman tuttia!!! Sunnuntaina tutti napattiin pojan suusta kun oli herätty ja sen jälkeen tuttia ei ole takaisin annettu. Eikä sitä nyt niin kauheasti ole kaivattu.

Tätä kirjoittaessani laitoin välillä pojan päikkäreille ja tänään sitä tuttia olisi todellakin kaivattu. Poika oli ihan rättiväsynyt mutta huusi sängyssä yli puoli tuntia ennen kun taipui unelle. Myös herätessä tutti olisi ollut kiva, kun poika heräsi omaan itkuunsa. Tulisikohan sieltä taas hammasta kun itku oli hieman sen oloista, hmm. Muuten siis tutista vierottautuminen on mennyt aikas kivasti ja varsinkin yöunille on menty ilman mitään itkukohtauksia, päikkärit ovat olleet vähän vaikeampia mutta silti helpompia kun olisin kuvitellut. Sunnuntaina tosin hieman testattiin vanhempien sietokykyä, kun Kotkaan ajettaessa poika yritti käydä päikkäreille ja silloin reilun tunnin ajomatkasta mentiin huutoitkulla noin puolet. Mutta mikä tärkeintä, silloinkin poika vaipui uneen ilman tuttia.

Eilen tuli myös Elle Accessories. Enkä nyt tiedä mistä aloittaisin. Selasin lehden tänään nopeasti läpi, ihan vain silmäillen sivuja ja samalla huomasin haluavani sieltä yhtä jos toistakin. Aivan ihania kenkiä, eikä edes pahanhintaisia ja niitä huiveja, ihan pakko saada! Ei siis tosiaankaan pitäisi edes silmäillä tuollaisia lehtiä, sillä nyt haluaisin uusia koko vaatekaappini. Uusia ihania muhkeita villatakkeja ja paksuja sukkahousuja/legginsejä, talvitakkeja ja laukkuja, voi kyllä kiitos. Uuden kellonkin voisin haluata tai siis se pitäis vissiin ilmaista että tarttisin uuden kellon, huomasin sen juuri. ;)

Mutta noista kengistä. Siivoilin eteistä viime viikolla ja laitoin kesäkenkiä jo kaappiin talviunille ja silloin huomasin, että minulla jäi vain lenkkareita ja talvisaappaat esille. Eli ei yhtään naisellisia korkokenkiä tai saappaita tai edes kävelykenkiä. Pääsääntöisesti vain valkoisia lenkkareita rivissä. Pitäisiköhän nyt syksyllä repäistä ja hankkia jonkinlaiset saappaat ja vaikkapa jonkinlaiset korolliset kengät. Toisaalta taas vaunujen ja pyörätuolin avustamisen kanssa on huomattavasti helpompi kun jalassa on tukevat tasapohjaiset lenkkarit. Ehkä jätän tämän asian vielä harkintaan ja tarkkailen kauppojen valikoimia, että löytyisikö sieltä mitään lenkkareita naisellisempaa minulle jalkaan (tai ainakin koristamaan meidän eteistä!). Eilen kyllä näin K-kengän ikkunassa yhdet ihanat talvisaappaat, joiden uskon ilmestyvän myös minun eteiseeni tämän tulevan syksyn tai talven aikana, tosin nekin olivat tasapohjaiset.

Hyvä teko, parempi mieli

Perjantaina käytiin perheen voimin harrastamassa hyväntekeväisyyttä ja käytiin Korkeasaaren Kissojen yössä. Tosin meillä ei ollut ennakkoon ostettua lippua, mistä olisi automaattisesti mennyt kahden euron lahjoitus, vaan oma lippu ostettiin portilta. Odotukset olivat korkealla kissojen yötä kohtaan, sillä olen jo monena vuotena sinne halunnut ja paljon tapahtumasta lukenut. Tapahtumalla siis kerätään varoja AMUR- hankkeeseen, joka toimii amurinleopardien ja amurintiikereiden pelastamiseksi. Näin siis lyhyesti kerrottuna.

Korkeasaaressa oli nähty vaivaa reitin valaistuksen kanssa, kun erilaisia kynttilöitä, lyhtyjä ja valoja oli aseteltu kävelyreitin varrelle ja viheralueille. Pimeän tullen oli todella upean näköistä kun eriväriset valot ja lyhdyt valaisivat maisemaa.

Eläinten osalta olin ehkä hieman pettynyt iltaan, sillä kauheasti ei eläimiä näkynyt, eikä ne kovinkaan virkeitä olleet. Olin salaa nimittäin kuvitellut, että kissapedot olisivat virkeitä ja liikkusivat näin hämärän tullen ja illan viiletessä, ovathan kissat (ainakin puheiden mukaan) yöeläimiä. Nämä kisulit eivät taida olla, sillä kovin tuntui uni maistuvan tai ainakin pötköttely jossain vähän sivummalla (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).

 

Ja täytyy muuten näin stadilaisena sanoa, että kyllä stadi näytti
kauniilta kun saarelta katseli stadin valoja.



Lauantaina sitten käytiin ystävien kanssa päivällä kaupungilla ja vähän tuossa lähellä leikkipuistossa. Ystäväperheen rouvalta sain vinkin hyvästä käsivoiteesta, kun kädet ovat todella kuivat. Hän suositteli käyttämäänsä Body Shopin hamppu käsivoidetta eli ei muuta kuin sellaista hankkimaan. Kaupassa silmiini osui, siinä hyllyjä nopeasti silmäillessä, toinenkin käsivoide, "Soft Hands Kind Heart"-käsivoide. Tässä voiteessa oli se erikoisuus, että kaikki käsivoiteen myyntitulot lahjoitetaan Naisten Pankille. Naisten Pankkihan tukee naisten yrittäjyyttä ja toimeentuloa kehitysmaissa. Purkki oli vielä sopivan pieni, että kulkee mukavasti laukussa mukana, joten purkki lähti kassalle mukaan ja samalla tuli hyvä mieli tästä pienestä hyvästä teosta.

Leffaa ja leikkipuistoa

Eilen tuli taas vuosi lisää yhteiselle tiellemme puolisoni kanssa. Tätä
päätimme villisti juhlistaa menemällä leffaan, eli poika mummilaan
hoitoon ja vanhemmat leffaan. Noh, millasen leffan sitten vanhemmat
valitsevat kun kahdestaan lähtevät liikkeelle? No, animaation tietysti!
Meinasi jopa olla ongelmia päättää, että Smurffit vai Autot 2, mutta
päädyttiin Smurffeihin. Eli siis Smurffit 3D:nä ja kaupasta iso
pussillinen irtokarkkeja. Ja täytyy nyt ihan sanoa että smurffitin kyllä ihan smurffina! :)

Viime päivinä ollaan myös pyritty käymään leikkipuistossa mahdollisimman
paljon, kun vielä ilmat sen sallivat. Maanantaina kun käytiin vähän
isommassa leikkipuistossa, meni pojulla hetki aikaa ihmetellessä ja
totutellessa paikkaan ennenkun keksittiin, että puistoa voidaan juosta
edes takaisin. Noh, saihan äitikin siinä vähän liikuntaa kun kipitti pojan
perässä. Hiekkalaatikko ei enää tunnu olevan pop mutta voihan niillä
hiekkaleluilla leikkiä myös siinä hiekkakentällä, missä hiekka on tosin
enemmänkin pientä kiveä. Siinähän me myös sitten kykittiin ja lapioitiin
innolla, niin ja siis tietysti keskellä kulkuväylää! Mutta onneksi poika
sai myös välillä ikäistään leikkiseuraa. On muuten uskomatonta, miten
hyvin kommunikointi tuon ikäisillä sujuu vaikka puhetta ei vielä
tulekaan, katse kertoo kaiken ja sitten yleensä mennään ja lujaa.

Eilen taas käytiin päiväkävelyllä tuossa lähellä pienemmässä
leikkipaikassa. Poika kun on vielä sen verran pieni, ettei osaa yksin
laskea liukumäkeä ylhäältä asti, niin olihan se äidinkin kivuttava ylös
ja laskettava pojan kanssa. Ja joo olihan se kivaa sen pari kertaa mutta
kun se tehtiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Leikkipuistokäynti
jäi kuitenkin melko lyhyeksi, kun vieressä ollut koirapuisto herätti pienen miehen kiinnostuksen ja pienet jalat kipittikin sinne heti kun
silmä vältti. Siitä sitten pienien itkupotkuraivareiden saattelemana
kotiin päin. Ja kyllä, meillä osataan ottaa jo näitä raivareita, että
heittäydytään veltoksi sylissä ja mennään maahan makaamaan ja raivotaan,
hiphip!

Mutta vielä on sen verran mainittava tuosta ihmeellisestä pienestä
miehestä, kun äiti on niiiiiiiiiiiin ylpeä!!! Meillä on aloiteltu
pottaharjoituksia silleen epäsäännöllisen säännöllisesti ja jo muutaman
istumiskokeilun jälkeen on pieni mies osannut tehdä tarpeensa pottaan,
jeih! :D Ja eilen kun tuolta kävely/leikkipuistoreissulta unohtui tutti
kotiin ja vaikka ne raivaritkin matkalla otettiin, niin melko helpolla
poika jo luovutti ja antoi unen tulla. Yleensä siis tutti on ihan must
kun käydään unille mutta nyt noin n.10-15min epämääräistä itkuhuutoa ja
vaikertamista vaunuissa ja sitten uni vei voiton. Hyvä hyvä, tästä se
lähtee! Eiks joo??

Tänään on taas uintipäivä, mikä tarkoittaa että nyt kiireellä kauppaan ja
ruokaa laittamaan, että ehditään syödä ja nukkua ennen uintia. Tänään on
vielä jännä päivä kun mummikin tulee seuraamaan pienen miehen
polskimista. Nyt en siis ehdi (taaskaan) lisäämään kuvia tekstin
joukkoon. Mutta voisin vaikka seuraavan postauksen tehdä ihan pelkillä
kuvilla. En lupaa mitään mutta pistetään harkintaan! :)

Joulua odotellessa

Jos nyt istahtaisi hetkeksi koneelle ja joisi loput aamukahvista päiväkahvina, nam. Siihen asti kunnes poika herää päikkäreiltä ja suunnataan leikkipuistoon, ehdin muutaman sanan kirjoitella.

Eilen tein jotain mistä olen ehtinyt jo hetken haaveilla. Varasin nimittäin lentoliput, jeih! Liput ovat tosin vasta joulukuulle mutta silti, jeih! Joulukuun alussa olisi siis tarkoitus lähteä katselemaan ja ihmettelemään Lontoon joulufiilistä ja Lontoota ihan itsessään, sillä kukaan meistä ei ole siellä vielä aikaisemmin ehtinyt käymään.

Nyt olisinkin kysynyt vinkkejä majoittumiseen Lontoossa. Eli mistä löytää hyvä ja halpa majoitus, mikä olisi mahdollisimman keskeisellä paikalla? Muttana tässä on seurueeseen kuuluva pyörätuoli ja lastenvaunut. Tämä tarkoittaa, että ei rappusia, ei mielellään suuria kynnyksiä ja ovet ovat riittävän leveitä. Ja huomioon pitää tietysti ottaa julkisten käyttö eli onnistuuko?

Nyt siis kaikkia ehdotuksia/ideoita/vinkkejä otetaan vastaan. Itse en ole nimittäin vielä ehtinyt vilkuilemaan noita majoituksia, enkä edes kauheasti Lontoon karttaa. Onneksi siis tässä on vielä aikaa jäljellä. Ja niin, toki muitakin vinkkejä koskien Lontoota otetaan vastaan, missä kannattaa ehdottomasti käydä. Parhaat kahvilat, ruokapaikat, joulumarkkinat, shoppailupaikat...?

Virallisesti syksy

Ja niin alkoi virallisesti taas syksy. En tosin voi sanoa valittavani
tästä, sillä aloin jo kyllästymään kesään ja helteisiin, nyt on jo syksyn
vuoro. Ja kyllä, olen ehtinyt jo miettiä myös joulua, mutta nautitaan
syksystä nyt ensin.

Tänä syksynä päätin kokeilla jotain uutta, nimittäin blogin pitämistä.
Olen pitkään jo seuraillut että blogit ovat kasvattaneet kovasti
suosiotaan ja tuntuu että kaikilla on bloginsa, joten miksi ei siis
minullakin.

Vielä en osaa luvata mitään tiettyjä aiheita mitä käsittelisin
blogissani. Eiköhän aiheet kuitenkin pyöri arkisissa asioissa ja varmasti
paljon pienen poikani (1v3kk) ympärillä.

Mutta takaisin syksyyn. Tänä vuonna syksy mielestäni alkoi jo kun
heinäkuu vaihtui elokuuksi. Jotenkin siitä lähtien ilma on tuntunut
syksyiseltä ja mielikin on ollut jo jollain tavalla syksyssä. Ja silloin 
sain myös sen ensimmäisen syysflunssan, mikä onneksi helpotti myös
nopeasti.

Mutta tämä virallinen syksy alkoi tänään mielestäni oikein mukavasti,
vaikka ei ihan täysin suunnitelmien mukaan kuitenkaan. Päivään kuului mm.
kävelylenkki pojan kanssa aurinkoisessa säässä Iittalan tehtaanmyymälän
remonttialeen ja samalla tuli myös pyörähdettyä Pentikin
tehtaanmyymälässä. Ja tähän reissuun kuului myös ihanan rauhallinen
iltapäivän kahvihetki päivän lehden kanssa, sillä poika nukkui sikeästi
vaunuissa, enkä jaksanut ihan heti lähteä kävelemään takaisin kotiin.
Siitä päivä jatkui vielä vauvauinnilla, missä äiti ja poika viettivät
riemukkaan puolituntisen altaassa polskien ja pärskien. Välillä tuntuu
että äiti on uinnin jälkeen väsyneempi kun poika, vaikka kaiken järjen
mukaan poika siellä enemmän töitä joutuu tekemään.