Casual child free

En tiedä mikä siinä on, että niin monesti jos tarjolla on lapsivapaa, eikä siis mitään suunniteltua menoa, niin vaihtoehdot on joko kotona siivoamista tai leffaan lähtö. Elastinen feat.:n jälkeen meille tarjoutui vielä lapsivapaa päivä, poika haettiin kotiin vasta illalla. Kotona siivoaminen ei innostanut, joten mentiin leffaan. Hyvä leffa, herkkuja ja vähän shoppailua, ei ollenkaan huonompi lapsivapaa.

Leffassa käytiin katsomassa hetken mielijohteesta The Nice Guys. Leffan pääosissa Russell Crowe ja Ryan Gosling, ei huono ollenkaan. Leffa oli hyvä, tosi hyvä ja se huumori upposi ihan täysin siihen vähän väsyneeseen mielentilaan. Leffassa sai siis ihan todella nauraa, eikä kesken leffan tarvinnut kelloa vilkuilla. Leffan voisi ehdottomasti katsoa vielä uudestaan myös kotisohvalta.

Ennen leffaa ehdittiin käydä vähän shoppailemassa. Oli kiva mutta hiukan outo fiilis olla J:n kanssa kahdestaan shoppailemassa, mutta en missään nimessä valita, oli oikein nastaa ja varsinkin kun molemmat löysi itselleen jotain kivaa. Reissuissa on käyty muutamia kertoja shoppailemassa New Yorkersissa ja nyt oli kiva päästä katsomaan Jumboon avatun liikkeen tarjontaa.

Farkkutakki on jo jonkun aikaa houkuttanut mutta silti vasta nyt lähdin sitä ihan sovittamaan. Enhän vaan voinut vastustaa valkoista vintage-tyylistä farkkutakkia. Vaikka rotsi ei ihan heti täysin omalta vielä tuntunut, niin en silti voinut jättää sitä enää kaupan hyllylle roikkumaan, vaan nyt täytyy opetella tuota käyttämään.

Illalla haettiin poika kotiin niin, että ehdittiin tehdä hyvät eväät illan lätkäfinaalia varten. Eväät oli hyvät mutta harmi, ettei peli ollut ihan yhtä hyvää. Vapulta jäänyt Helinä-kuohuva siirrettiin vieläkin avaamattomana takaisin kaappiin odottamaan oikeaa hetkeä sen korkkaamiselle, leijonien finaalitappio ei ollut se. Kevään 2016 lätkän väri oli nähtävästi hopea, kun myös Hifk sen tänä keväänä kaulaansa sai. Leijonien tappiosta huolimatta oikein nasta päivä, sellanen sopivan rento chillauspäivä.

Hiihtoloman viides päivä

Perjantai, teoriassa hiihtoloman vika päivä, otettiin chillisti ja varattiin liput leffaan. J oli sopinut kavereiden kanssa menevänsä katsomaan jotain mitä mä en halua edes nähdä, eikä pojalla ikä riitä, niinpä me valittiin pojan kanssa jotain mikä meni suurinpiirtein samoihin aikoihin. Käytiin katsomassa Alvin ja pikkuoravat reissussa. Oli jännä mennä pitkästä aikaa pojan kanssa kahdestaan leffaa kun voitiin valita paikat jostain ylemmiltä riveiltä ja valittiinkin heti paikat ylimmältä riviltä ja keskeltä.

Siitä on aikaa kun oon viimeksi leffateatterissa istunut muualla kuin eturivissä ja olin jo ihan unohtanut miten paljon jalkatilaa nykyään noissa saleissa onkaan. Ite muistan sen ajan kun piti nousta seisomaan aina jos joku halusi mennä ohi, nyt ei tarvinnut. Vieressä istuneet varmaan ihmetteli kun pyörittelin ja heiluttelin jalkoja ihan innoissani ennen leffan alkua. Oon muutenkin vähän huono istumaan täysin paikallani pitkiä aikoja ja lähes aina jossain vaiheessa alkaa se penkissä pyöriminen ja asennon vaihtaminen, joten se leveämpi jalkatila oli todella mieluisa juttu.

Leffan jälkeen otettiin vielä porukalla suunnaksi Nordis ja HIFK:n matsi. Poika on nyt tehnyt melko selväksi, ettei niin tykkää lätkämatseista mutta suostuu silti lähtemään mukaan. Tätä helpottaa vielä lisää se jos mukana on pojalle tabletti millä saa pelata kun me seurataan matsia. Ja nyt kun oli vielä leffasta jäänyt karkkeja jäljelle niin 3 kertaa 20 minuuttia meni melko kivuttomasti. Vaikka itse matsia poika ei niin kauheasti jaksa seurata, niin silti tykkää käydä hakemassa nimmareita ja välillä ottamassa vähän yhteiskuvia. Ja fanituotteet on myös se juttu.

Perjantai oli oikein kiva vähän rennompi päivä ja kunnon herkuttelupäivä. Leffa oli hyvä, myös pojat oli tykänny siitä omastaan ja HIFK:n matsi oli hyvä, vauhdikas ja viihdyttävä ilta, ja onhan se aina kiva käydä katsomassa matsia kun oma jengi voittaa.

Just another Tuesday

Syyslomalle osui meillä melko kivat ilmat ulkoiluun. Meillähän syysloma tarkoitti käytännössä sitä, että pojalla ei ollut kerhoa, eikä puolia harrastuksista. Tiistaille jotenkin osui kuitenkin niin pojalle kuin isälle lääkärikäynnit, ensin pojan aika ja sitten isän aika leikatun jalan kontrolliin. Poika hoiti oman osuutensa todella reippaasti ja niinpä kun aikaa riitti, niin odotellessa ehdittiin Töölön sairaalassa juoda päiväkahvit pullien kanssa. Me ei kuitenkaan jääty Töölöön odottamaan J:n lääkärillä käyntiä, koska riski todella pitkälle odotukselle ei pojan kanssa houkuttanut. Sen sijaan me otettiin pojalle potkulauta alle ja suunnattiin Munkkaan Cafe Torpanrantaan lounaalle.

Matka taittui muuten tosi hyvin ja reippaasti, paitsi kun mulla oli varsinkin toinen kantapää ihan täysin auki ja joka askeleella teki mieli huutaa ja parkua. Selvittiin kuitenkin koko matkan hengissä perille, poika aina odotellen ja hoputellen linkuttavaa äitiä. Vaikka matkaa ei kertynyt kun vajaat neljä kilometriä, niin perillä salaatti maistui todella ansaitulle ja herkulliselle. Myös sinä aikana kun oltiin päästy perille ja ehditty istua pöydän ääreen niin ehti J myös saapua lääkärin luota paikalle. Lääkäri oli onneksi ollut ajallaan ja kaikki mennyt hyvin, niin ehti J mukaan lounaalle.

Ajatus oli lähteä loppu päiväksi kotiin viettämään rentoa koti-iltaa ja vain olla. Ajatus oli kaunis, mutta jo parin tunnin kotona lötköttelyn jälkeen se todettiin mahdottomaksi. Vaatteet niskaan ja suunnattiin Nordikselle lätkämatsiin, IFK-Ilves. Ja onneksi mentiin, sillä ekalla erätauolla nimmareita oli jakamassa legendat Ville Peltonen ja Kimmo Kuhta. Pojalle nimmarit ei merkinnyt ehkä ihan niin paljoa kuin äidille, pojalle ei nämä herrat niin tuttuja olleet. Poika sai nimmarit paperille ja itse hihkuin kuin pikkutyttö kun sain näiden herrojen nimmarit Hifk:n huiviini. Huivin arvo muuten pomppasi tuona iltana taivaisiin.

Huikea ilta ja muutenkin oikein onnistunut päivä. Tällasista päivistä mä tykkään, menossa aamusta iltaan mutta silti rento meno koko päivän ja päikkäritkin ehti ottaa.

Aivopesua vai yhteinen juttu?

Tän alkusyksyn juttu on meijän perheellä ollu lätkä. Ei nyt mitenkään ihan älyttömästi olla käyty lätkämatseissa mutta kuitenkin muutamia pelejä niin Hifk:ltä ja Jokereilta käyty katsomassa. Ja koko perheen voimin. Nyt on joku kipinä, että tekis mieli käydä ihan jatkuvasti seuraamassa pelejä, aina vaan kotipeleihin kun sopii aikatauluihin.

Nyt kun Jokerit ei pelaa enää kotimaan liigassa niin on sovittu, että poika voi kannustaa molempia Stadin jengejä, Hifk:n pelissä Hifk:ta ja Jokereiden pelissä Jokereita, on meille vanhemmillekin helpompi näin, eikä perheriitoja tarvitse tästä kehittää.

Pojalla onkin kovasti intoa kannustaa mutta into ei kuitenkaan ihan riitä seuraamaan sitä lätkää koko pelin ajan.Viime kaudella annettiin pojalle monesti tabletti millä sai pelata kun mielenkiinto lätkämatsia kohtaan loppui, enää ei olla annettu. Sen sijaan nyt on yritetty käydä pojan kanssa enemmän läpi pelin sääntöjä ja yritetty auttaa poikaa ymmärtämään peliä enemmän. Ja kyllä, on lähdetty ihan perusteista eli kumpaa jengiä kentällä kannatetaan ja mihin päätyyn tehdyistä maaleista juhlitaan.

Friday night fun

En oo koskaan...
...käynyt kesällä lätkämatsissa
...käyny lätkämatsissa shortseissa
...käyny lätkämatsissa hellepäivänä
...käyny seuraamassa CHL-peliä
...käyny koskaan Barona areenalla asiakkaana (ja siellä töissä ollessa se oli vielä LänsiAuto areena)
...katsonut lätkämatsia ihan siitä jääntasolta kaukalon vierestä
...pukenut paksua kaulahuivia ja shortseja yhtä aikaa

Ja nyt oon tehnyt ja kokenut kaiken tuon!

Perjantai-iltaa tosiaan vietettiin kovasti edellisistä poiketen ja käytiin pitkästä aikaa lätkämatsissa. Oli tosi kiva päästä pitkästä aikaa lätkämatsiin ja matsissa huomasi hyvin, miten jo oli vähän ikävä sitä fiilistä. Hifk:lla oli eka CHL-peli Sc Berniä vastaan Barona areenalla, niin nyt tuli myös hyvä syy lähteä käymään tuolla Barona areenalla. Oon joskus ollut tuolla hallilla töissä mutta silloin halli vielä kulki LänsiAuto areenan nimellä, eikä sillon tullut juurikaan niihin katsomoihin perehdyttyä, joten käynti oli aikalailla uusi kokemus. Ihan uutta oli myös kun päästiin seuraamaan matsia ihan siitä jääntasolta kaukalon reunan vierestä melkein maalivahdin takaa. Pelin näki ihan eritavalla tuosta kulmasta ja kun vieressä oli vielä IFK:n fanikatsomo niin fiiliskin oli ihan mukana. Ottaen huomioon, että peli pelattiin näin aurinkoisena ja helteisenä kesäperjantai-iltana niin oli väkeäkin ihan kivasti, reilut 2900. Samantien tuli myös kova polte päästä pian uudestaan lätkämatsiin, onneksi kausi on vasta käynnistymässä ja pelejä edessä vaikka kuinka paljon.

Ihan törkeän kiva perjantai-ilta! Ja oli muuten vielä lapsivapaa (sen matsin ajan), jei!

Toimintatorstai

Vaikka fiilikset on jo ihan keväässä niin täytyy silti yrittää vielä hyödyntää viimeiset mahdollisuudet talviurheiluihin. Viime torstaina kun oltiin käyty siellä ystiksissä niin mentiin Jääpuistoon luistelemaan, tai oikeastaan vaan poika meistä oli luistimilla. Käytiin niin sanotusti hakemassa Jääpuiston jäiltä alkulämmöt kun illalla mentiin kattomaan Jäähallille Hifk:n peliä.

Pojan luistelussa on tänä talvena tapahtunut ihan hurjasti edistymistä, vaikka talven aikana ei nyt ihan niin kauhean paljoa ole kuitenkaan ehditty harjoittelemaan. Poika tykkää Jääpuistossa mennä sen telineen kanssa, koska sillon pääsee menemään paljon kovempaan, mutta tällä kertaa uskalsi myös kiertää kenttää ilman tukea ja hienosti meni. Vauhtikierrosten väliin aina välillä kierros ilman tukea ja luistelu alkoi luonnistua jo aika kivasti, tasapaino ja potku löytyi jo tosi kivasti. Ja siitähän poika vasta innostui kun huomasi, että jäällä oli jonkun verran ulkomaalaisia turisteja, ketkä selvästi oli ihan ensimmäisiä kertoja elämässään jäällä luistimilla harjoittelemassa ja menivät aika varovasti haparoiden, kun poika sitten pääsi reiluna jätkänä esittelemään omia taitojaan toisten edessä.

Ennen Jääpuistoa käytiin jo Stockan palvelupisteellä kysymässä pt-lippua Hifk:n peliin mutta täti tiskin takana väitti kiven kovaan, että kaikki pt-paikat on loppuunmyyty. Ei ihan jaksettua uskoa sitä väitöstä ja niinpä J soitti vielä Lippupalveluun. Lippuja oli vielä jäljellä viisi, mutta koska pelin alkuun oli niin vähän aikaa jäljellä niin lippua ei saanut enää varattua, vaan ainut vaihtoehto oli mennä ostamaan lippu ovelta. Lippupalvelusta ihmettelivät myös aika paljon, miksi Stockan palvelupisteellä oli väitetty lippujen loppuneen. No, mutta onneksi ei siis uskottu sitä tätiä ja saatiinkin lippu ovelta ja päästiin katsomaan peliä. Lätkämatsi ei jaksanut pätkää kiinnostaa kun sen kymmenisen minuuttia ja sen jälkeen poika viihtyi tabletilla pelaten vähän sivummassa. Ite taas tykkäsin, että oli hyvä peli ja ainahan on kiva käydä katsomassa kun oma jengi voittaa.