Kiipeilemässä

Seikkailupuisto Korkee oli niitä kesän nastoja kokemuksia. Jo vuosi sitten oli kovasti suunnitelmia mennä käymään mutta jostain syystä aina jäi ja nytkin viime kesänä ehdittiin vaan kaksi kertaa käydä.

Poika tykkäs Korkeesta tosi paljon ja kolmen tunnin kiipeilyaika meni aina ilman ylimääräisiä taukoja. Koska poika kiipeili yksin, meni hän niissä matalissa radoissa, joita on kolme erilaista ja hyvin kelpasi nämä pojalle, vaikka melko helpolta meno näytti.

Pojan pituus riittäisi kiipeilemään jo siellä korkeammilla radoilla (yli 120cm) aikuisen kanssa ja kyllähän ne radat houkutti itseäkin kun siitä vierestä seuraili mutta sulatellaan ajatusta nyt vielä ainakin ensi kesään. Radat siellä korkeammalla näytti nimittäin houkuttelevilta ja hauskoilta, mutta pakko myöntää että vähän myös pelottavilta. Onneksi vaari lupasi lähteä pojan kanssa ensi kesänä kiipeämään sinne korkealle, jos vaikka sattuu niin että alkaa itseä ajatus liikaa ahistamaan.

Itse tykkäsin Korkeesta, koska paikka ei ole liian iso ja näin lapsen voi päästää itse kiertämään radoilla, eikä välttämättä tarvitse kulkea vierellä jatkuvasti. Tosin se vaatii, että lapsi tietää paikan säännöt ja osaa noudattaa niitä. Nämä lapsille suunnatut matalammat radat ei tietenkään mitään kovin pitkiä ole mutta silti kolme rataa tarjoaa melko monipuolista liikkumista, mikä on hauskaa mutta silti vaatii keskittymistä ja kehonhallintaa. Kolme tuntia kun kiertää ratoja kontaten, tasapainoillen, liukuen ja kiipeillen niin kyllä se ne suurimmat energiat siinä polttaa. Tai niin voisi ainakin kuvitella.

Yksi kesän parhaita päiviä

Tosi usein ne parhaat ideat syntyy hetken mielijohteesta ja niin myös kesäkuun lopulla yhtenä päivänä tapahtui. Meillä oli edellisenä iltana tehty jo alustava suunnitelma päivälle mutta jotenkin se ei ihan iskenyt, vaikka siis suunnitelmissa oli ihan vaan fillarointia, rantsuilua ja illalle pyörähdys Korkeasaareen. Ilman sen suurempaa ajatusta vilkasin Google Mapsista fillarireittiä Korkeasaareen ja siinä samalla se idea syntyi ja lähti elämään. Kysyin molemmilta pojilta, että jaksaako ja molemmat nyökkäili. Kysyttiin vielä pojalta muutaman kerran ja hän vakuutti että jaksaa kyllä polkea edestakaisin. Meiltä matkaa Korkeasaareen on fillarin kanssa noin neljätoista kilometriä.

Fillarimatka oli melko helppo ja kivuton. Kiirettä ei matkalla pidetty vaan välillä pysähdyttiin ihastelemaan maisemia ja pitämään juomataukoa. Menomatkalla tietysti vähän verotti menemistä se kun reitti oli välillä vähän epävarmaa ja piti vilkuilla kartasta. Ei tosiaan oo noi fillarireiti ihan hallinnassa. Vajaa pari tuntia tehtiin matkaa molempiin suuntiin ja perillä Korkeasaaressa ehdittiin myös viettämään reilu pari tuntia. Tankkaushan on tälläselle retkellä, varsinkin lapsen kanssa melko oleellista, niinpä Korkeasaaressa paineltiinkin melko suoraan jäätelölle ja kotimatkalla pysähdyttiin mäkkäriin syömään. Pysy tasapaino tällä tavalla, ettei liian terveelliseksi päässyt menemään.

Päivästä voisi sanoa, että varmaan yksi tämän kesän parhaita päiviä. Se oli jo itselle saavutuksena ihan kiva mutta kun miettii pojan osalta niin se oli tosi iso juttu, ihan mieletön. Matkaa koko reitille tuli fillarilla pikkasen vajaa 29km ja kävelyä Korkesaaressa noin 5km, joten vois kai sanoa, että melko ok. Eikä reissu tainnut olla pojalle liian rankka, sillä sanoi, että tehdään sama vielä kesän aikana uudestaan. Olin kyllä niin ylpeä mun pojista, molemmat jaksoi päivän tosi hienosti!

Cycling in the sun

Kesäkuun alussa fillarointi tuntui olevan se meidän juttu, ei nyt ihan joka päivä käyty pyöräilemässä mutta melkein. Varsinkin kun poika sai uuden isomman fillarin (kiitos mummille ja vaarille), niin into fillarilenkeille kasvoi ja poikakin jaksoi paljon paremmin ja pidempiä lenkkejä.

Poika kun on lähes aina kaikkea muutosta ja uutta vastaan, joten alkuun vähän arvelutti, että millaisen vastaanoton uusi pyörä saa aikaan ja miten se liikkuminen sillä lähtee sujumaan. Onneksi uusi pyörä sai kuitenkin hyväksynnän samantien, eikä vaihto isompaan pyörään tuottanut tuskaa. Ja onhan se nyt jo aika isojen poikien juttu kun uudessa fillarissa on vielä kolme vaihdetta, aika hurjaa.

Meiltä on aika kiva matka fillaroida Haltialan maatilalle ja takaisin, ja siellä on nyt myös tullut käytyä. Matkaa fillarilenkille tulee aina vähän reitistä riippuen noin 10-15 kilsaa, mikä on aika kiva fillarilenkki. Sitä voisi herkempi luulla, että tollainen fillarilenkki veisi pojasta energiat, varsinkin kun siihen lisätään vielä vaikka uimarannan tai Haltialan leikkipaikka ja tietysti päivän muut askareet, mutta ei. Se on ihan mahtavaa miten hyvin poika jaksaa fillaroida ja liikkua, mutta ihan oikeasti, välillä se olisi ihan kiva kun saisi toisen väsytettyä ihan kunnolla ilman, että itsekin väsähtää ihan täysin.

Matkalla meiltä Haltialaan on kiva pieni uimaranta, missä on myös lapsille kiipeilytelineet ja keinut, sekä aikuisille kuntoilulaitteet. Ihan loistava mesta, on kiva kun kaupunki on viitsinyt panostaa tällaisiin. Käytiin laitteita testailemassa useampaankin kertaan fillarilenkeillä ja hyväksi todettiin. Huomattavasti mukavampi siellä oli rautaa heilutella raikkaassa ulkoilmassa kun jossain pimeässä ja hikisessä kuntosalin nurkassa.

Mutta ettei fillarilenkit ihan liian terveellisiksi menisi, niin onhan me Haltialan pullakahvien lisäksi myös pyöräilty milloin mäkkäriin hamppareille ja myös Flamingoon leffaan. Ihan ehdottomasti kesän parhaita herkkuja on tuo perheen kanssa fillarointi, tosi kivaa puuhaa ja varsinkin kun saa mennä ilman mitään kiirettä ja hätäilyä. Nyt kun ilmat vaan paranisi taas niin, että vois lähteä suunnittelemaan uusia fillariretkiä.

Lapsi harrastaa: Tanssi

Poika on harrastanut tanssia jo kolme vuotta ja polte on pysynyt koko ajan. Kaksi vuotta poika kävi tanssileikissä, missä suurimmaksi osaksi aikaa oli ryhmän ainoa poika mutta tykkäsi käydä ja viihtyi, vaikka tytöt olikin noloja. Viime syksynä oli aika vaihtaa ryhmää ja poika aloitti poikien tempputanssissa. Se kuulosti jo pelkän nimen perusteella just meidän pojalle tehdyltä ryhmältä, se oli just sitä mitä poika toivoi, temppuilua poikien kanssa.

Tykkään tosi paljon, että poika tykkää ja uskaltaa harrastaa tanssia, sekä siitä, että se polte lajiin säilyy ja rytmi ottaa useasti mukaan kun musiikki soi, toisin sanoen peppu alkaa keinumaan musiikin tahtiin melko herkästi. Poikien tempputanssi on ollut tosi jees, ihan mahtava juttu meidän jätkälle. Tunnilla harjoitellaan niin rytmiä, kehonhallintaa, erilaisia liikkeitä ja temppuja, sekä tietysti leikitään ja pidetään hauskaa samalla kokeillen erilaisia tanssityylejä.

Vuoden aikana on päästy kaksi kertaa seuraamaan tempputanssin tuntia ja varsinkin syksyllä, kun ei oikein tiennyt, että mitä odottaa niin yllätys oli todella positiivinen. Oltiin molemmat J:n kanssa ihan häkeltyneitä siitä miten taitava poika siellä oli. Tuolla tunnilla lapset kokeili opettajan opastuksella ja vanhempien avulla ensimmäistä kertaa päällä seisontaa ja jotenkin se pojalta kävi kun vanhalta tekijältä ja kuului vaan mutinaa, että onko sun äiti pakko pitää musta kiinni ja olla siinä.

Siitä pojan poltteesta ja innosta lajiin kertoo ehkä jotain se, että viikko toisensa jälkeen poika tulee tanssitunnilta aivan hiestämärkänä ja selkeästi kaikkensa antaneena. Tätä ei nimittäin muissa harrastuksissa ole käynyt samallatavalla. Vuoden aikana on ollut kiva kuulla miten tanssiopettaja on antanut pojalle positiivista palautetta ja sitä oli mukava saada itsekin toisinaan suoraan tanssiopettajalta tuntien jälkeen. Poika kävi alkuvuonna korvaamassa poissaoloja vanhempien poikien ryhmässä ja pärjäsi myös siellä. Poika tykkäsi tuosta vanhempien poikien ryhmästä, siellä oli haasteita hieman enemmän ja opettaja ehdotti vaihtoa siihen ryhmään mutta poika halusi jatkaa omassa ryhmässään, koska oli saanut ryhmästä jo kavereita. Poika sai siis jo kesken vuoden luvan opettajalta vaihtaa ryhmää vanhempien poikien ryhmään ja nyt ennen kun ilmoitan poikaa syksyn tanssitunneille täytyykin tarkkaan miettiä, että olisiko nyt hyvä hetki siirtyä sinne vanhempien ryhmään vai jäädä tuohon samaan, jos edes osa samoista tanssikavereista jatkaisi vielä ryhmässä. Sama tanssiopettaja ei kuitenkaan enää jatka syksyllä, joten muutoksia syksyllä on jokatapauksessa tulossa tanssiin. Ja toivoa vaan voi, että uusi tanssiopettaja on lähellekään niin hyvä ja ihana kun tämä tämän vuotinen on ollut, kaikki kiitos ja kunnia hänelle tästä vuodesta!