Lapsi harrastaa: Tanssi

Poika on harrastanut tanssia jo kolme vuotta ja polte on pysynyt koko ajan. Kaksi vuotta poika kävi tanssileikissä, missä suurimmaksi osaksi aikaa oli ryhmän ainoa poika mutta tykkäsi käydä ja viihtyi, vaikka tytöt olikin noloja. Viime syksynä oli aika vaihtaa ryhmää ja poika aloitti poikien tempputanssissa. Se kuulosti jo pelkän nimen perusteella just meidän pojalle tehdyltä ryhmältä, se oli just sitä mitä poika toivoi, temppuilua poikien kanssa.

Tykkään tosi paljon, että poika tykkää ja uskaltaa harrastaa tanssia, sekä siitä, että se polte lajiin säilyy ja rytmi ottaa useasti mukaan kun musiikki soi, toisin sanoen peppu alkaa keinumaan musiikin tahtiin melko herkästi. Poikien tempputanssi on ollut tosi jees, ihan mahtava juttu meidän jätkälle. Tunnilla harjoitellaan niin rytmiä, kehonhallintaa, erilaisia liikkeitä ja temppuja, sekä tietysti leikitään ja pidetään hauskaa samalla kokeillen erilaisia tanssityylejä.

Vuoden aikana on päästy kaksi kertaa seuraamaan tempputanssin tuntia ja varsinkin syksyllä, kun ei oikein tiennyt, että mitä odottaa niin yllätys oli todella positiivinen. Oltiin molemmat J:n kanssa ihan häkeltyneitä siitä miten taitava poika siellä oli. Tuolla tunnilla lapset kokeili opettajan opastuksella ja vanhempien avulla ensimmäistä kertaa päällä seisontaa ja jotenkin se pojalta kävi kun vanhalta tekijältä ja kuului vaan mutinaa, että onko sun äiti pakko pitää musta kiinni ja olla siinä.

Siitä pojan poltteesta ja innosta lajiin kertoo ehkä jotain se, että viikko toisensa jälkeen poika tulee tanssitunnilta aivan hiestämärkänä ja selkeästi kaikkensa antaneena. Tätä ei nimittäin muissa harrastuksissa ole käynyt samallatavalla. Vuoden aikana on ollut kiva kuulla miten tanssiopettaja on antanut pojalle positiivista palautetta ja sitä oli mukava saada itsekin toisinaan suoraan tanssiopettajalta tuntien jälkeen. Poika kävi alkuvuonna korvaamassa poissaoloja vanhempien poikien ryhmässä ja pärjäsi myös siellä. Poika tykkäsi tuosta vanhempien poikien ryhmästä, siellä oli haasteita hieman enemmän ja opettaja ehdotti vaihtoa siihen ryhmään mutta poika halusi jatkaa omassa ryhmässään, koska oli saanut ryhmästä jo kavereita. Poika sai siis jo kesken vuoden luvan opettajalta vaihtaa ryhmää vanhempien poikien ryhmään ja nyt ennen kun ilmoitan poikaa syksyn tanssitunneille täytyykin tarkkaan miettiä, että olisiko nyt hyvä hetki siirtyä sinne vanhempien ryhmään vai jäädä tuohon samaan, jos edes osa samoista tanssikavereista jatkaisi vielä ryhmässä. Sama tanssiopettaja ei kuitenkaan enää jatka syksyllä, joten muutoksia syksyllä on jokatapauksessa tulossa tanssiin. Ja toivoa vaan voi, että uusi tanssiopettaja on lähellekään niin hyvä ja ihana kun tämä tämän vuotinen on ollut, kaikki kiitos ja kunnia hänelle tästä vuodesta!

Lapsi harrastaa: Koripallo

Viime kesän lopulla näin paikallislehdessä mainoksen, että ihan tässä meidän lähellä järjestetään koristreenejä, mihin saa kuukaudeksi mennä testaamaan ilmaiseksi. Poika innostui lähteä testaamaan. Kokemus ennen ekoja treenejä koriksesta oli pojalla ihan olematon, joten todella avoimin mielin lähdettiin.

Treeneissä oli kivaa ja vaikka se pallonkäsittely ei ihan helppoa ollutkaan niin poika viihtyi ja halusi jatkaa. Treenit oli tunnin mittaisia ja se ero siihen 45min treeneihin oli kyllä huomattava. Koristreeneissä tehtiin luonnollisesti muutakin kun pelkkää pallon kanssa treenaamista, siellä juostiin, leikittiin, pidettiin temppurataa ja harjoiteltiin monenelaisia muitakin juttuja. Ite tykkäsin erityisesti yhdestä juoksutreenistä, missä lasten juoksuradat meni ristiin ja piti juosta silti törmäämättä keneenkään. Ei ollut muuten helppoa.

Poika kävi syksyn säännöllisesti koristreeneissä mutta syksyn mittaan huomasi miten into ja kiinnostus lopahti. Joulutauolla poika sitten rohkaistui sanomaan, ettei halua enää jatkaa ja niinpä lopetettiin koris siihen. Olihan se ihan ymmärrettävääkin, sillä poika kuului ryhmän nuorimpiin ja pienempiin, kenellä ei ollut aikaisempaa kokemusta koriksesta. Jotenkin vähän hölmösti odotettiin, että kaikki muutkin lapset olisi nyt ekaa kertaa harjoittelemassa koripalloa, kun pitkin syksyä selvisi, että lähes kaikki oli käynyt noilla ilmaisilla kursseilla jo ennestään. Siinä kun muut viskeli koreja ja pompotteli palloa juostessa, niin meidän poika harjoitteli pomputtamista ja heittämisen oikeaa asentoa. Ei ihan reilua.

Puolen vuoden aikana poika ehti kuitenkin oppia melko hurjasti koripallosta ja pallonkäsittelystä, varsinkin siihen lähtötilanteeseen nähden, mikä oli tosi iso juttu. Into koripalloon ei myöskään ole ihan täysin vielä kuihtunut ja poika tykkää käydä vieläkin heittelemässä koreja. Ja joka kerta onnistuneesta korista se riemu on aivan rajaton.

Lapsi harrastaa: Temppukoulu

Koko vuoden poika on harrastanut ahkerasti useampana kertana viikossa. Meillä pojan harrastukset on ihan ehdoton juttu. Harrastukset on keino purkaa energiaa, saada kavereita, toimia ryhmässä ja muiden useampien eri henkilöiden ohjauksen alla, sekä mahdollisuus kokeilla mahdollisimman monipuolisesti erilaisia mieluisia tapoja harrastaa liikuntaa. Liikunnan lisäksi siis isossa roolissa lapsen harrastuksissa on myös sosiaalinen ja psyykkinen puoli. Aina harrastuksiin lähteminen ei ole herkkua ja lähtemisen perusteella voisi herkempi kuvitella, että lapsi pakotetaan harrastuksiin, vaikka oikeasti poika siis ihan tykkää niissä käydä ja käy omasta vapaasta tahdostaan. Viimeisenä parina kesänä on myös otettu pojalle harrastuksia kesälle, mutta tänä kesänä jätettiin koko kesä avomeksi eikä otettu mitään harrastuksia. Nyt niin sanotusti nautitaan vikasta vapaasta kesästä ennen eskarin alkua. Ja ei, en tiedä, miten ne kesät siitä muuttuu mihinkään eskarin ja jatkossa koulun myötä mutta silti.

Teen pojan harrastuksista kaikista oman postauksensa, missä muutama ajatus ja kuva kustakin harrastuksesta itsestään. Uimakoulun ja uinnin jätän nyt kuitenkin välistä sillä siitä on ollut jo juttua aikaisemminkin. Uinnista ehkä muutamalla sanalla sen verran, että ensi vuosi on vika vuosi kun poika saa jatkaa tuossa uimakoulussa ja sovittiin, että se vielä jatketaan ja yritetään se aika sitten käyttää pääsääntöisesti täysin uintitekniikan harjoitteluun ja hiontaan. Ja ei, en tarkoita että verenmaku suussa piiskaten treenataan aina se uintiaika vain uintitekniikkaa, ei pidä liian kirjaimellisesti ottaa. Nyt keväällä poika ei saanut uutta uintimerkkiä, vaan suoritti itseasiassa jo toistamiseen samaisen uintimerkin (harrastusmerkki) minkä jo joulun alla sai suoritettua. Nyt siis uintimerkkejä on kasassa kolme tai no neljä, jos lasketaan tuon vikan tuplamerkki. Jotain uinnin kehityksestä kertoo ehkä se, että kevään vikoilla uintikerroilla poika ui täysin itsekseen ensin 50m selkää ja perään 50m rintaa, mikä oli tosi hieno suoritus. Tekniikkaa ei näissä vaadittu, vaan matka piti vaan suoriutua ilma, että välillä otti tukea mistään tai vajosi pohjaan, mihinkään ei siis saanut matkalla koskea. Lisäksi poika vielä sukelsi reilun 10m sukelluksen altaan pohjalla. Ihan mahtavaa, mieletön suoritus. Mutta se nyt uinnista.

Poika on nyt kaksi vuotta käynyt temppukoulussa ja se tuntuu myös olevan yksi pojan ehdoton suosikki harrastuksista. Omat odotukset temppukoulusta on lähinnä ollut, että kunhan poika viihtyy ja saa purkaa energiaa niin hyvä on. Kysyin joskus pojalta mikä temppiksessä on parasta, niin kaarrellen sain vastauksen, että kun saa juosta, hyppiä ja riehua ihan vapaasti, eikä vaadita mitään kauhean vaativaa.

Viime syksynä ja nyt keväällä, aina kauden lopulla on myös vanhemmat päässyt mukaan temppuilemaan ja seuraamaa, mitä lapset on temppiksessa tehnyt ja oppineet. Se on ollut tosi kiva ja vähän avannut silmiä sille, mitä kaikkea poika tosiaan on tuolla oppinnut kaikean sen riehumisen ja säheltämisen ohella.

Tosin nyt näiden kertojen jälkeen on jäänyt vähän ajatus, että onko tuo jo vähän turhan helppoa pojalle. Tuntuu, että ainakin osa jutuista on vähän turhan helppoja ja letkeitä, minkä takia myös se pojan keskittyminen ja ote herpaantuu. Tiedättekö miten turhauttavaa se on vierestä katsoa, että lapsella olisi potentiaalia niin paljon enempää ja parempaa, mutta se ei vaan viitsi niitä käyttää, vaan rymistää mielummin täysillä eteenpäin suorittaen jotenkin vaan miten sattuu. Melko ärsyttävää. Vaikka poika onkin vielä nuori, niin tuntuu silti turhauttavalta, ettei toinen hyödynnä sitä taitoa ja mahdollisuuksia mitä hänelleä olisi jo nyt käyttää. Vanhempana tuntuu, että temppukoulu saisi olla vaativampaa ja kuri ehkä hiukan kovempaa, mutta sitten taas toisaalta, olisiko se enää lapselle niin mieluisaa. 

Temppukoulu saatta silti olla harrastuksista se mikä ei jatku enää syksyllä vaan tilalle katotaan jotain muuta.