Still going strong

Pari viikkoa sitten oli meillä J:n kanssa taas vuosipäivä ja nyt tuli 13vuotta täyteen. Tarkoitus oli lähteä viettämään vuosipäivää Tukholmaan mutta kun se J:n reisi murtui niin ne suunnitelmat kariutui siihen, eikä mitään uusia suunnitelmia tullut tehtyä. Jos totta puhutaan niin itse en valmistautunut tuohon päivään yhtään mitenkään. J tosin pääsi yllätämään jo heti aamukahvilla.

Välillä oli puhetta, että mentäisiin Stadiin HRC:hen lounaalle kahdestaan kun poika on kerhossa, mutta J:n vointi oli melko kehno ja ulkona satoi niin ei sekään houkuttanut. Mentiin lopulta Kaareen hoitamaan asioita ja samalla ehdittiin myös istua lounaalle Subwayhin. Ja ajatelkaa, vielä näiden kaikkien vuosien jälkeen oli meillä yhteinen limu, aika söpöä. Istuttiin Subwayssa vielä päiväkahvit, kun kahvit ja keksit sai kaupanpäälle tarjouksena leivän ostossa ja sehän kelpasi meille. Ne Subwayn cookiet on niin syntisen hyviä. Ja päivän toinen kahvihetki ja J:n toinen yllätys samalle päivälle. Ohhoh.

Se HRC jäi kuitenkin houkuttamaan niin paljon, että kun seuraavana päivänä oli J:n vointi ja sää paljon paremmat, niin suunnattiin sinne lounaalle kun poika oli viety kerhoon. Niin herkkulounas!

Niin ja niistä vuosipäivän yllätyksistä löytyi molemmista Kalevalaa, toisesta kaulaan ja toisesta nilkkaan. Kaulakoru vähän näkyykin noissa asukuvissa. <3

Äitienpäivä

Toisaalta oon sitä mieltä, että äitienpäivä, niinkun isänpäivä on vaan yksi päivä muiden joukossa, mutta toisaalta onhan niitä nyt aina kiva vähän juhlistaa, saada huomiota ja antaa huomiota. Meillä äitienpäivä alkoi herkullisella aamiaisella, mihin poika tuli herättämään suukottaen ja kerrankin hellästi kuiskuttaen. Tosin olin jo hetken ehtinyt sitä ennen leikkiä nukkuvaa sängyssä ja salaa kuunnella poikien valmisteluita. Aamiaisella sain myös vihdoin avata pojan kerhossa askarteleman kortin, mikä oli kuin ihmeen kaupalla, ainakin melkein pysynyt salaisuutena siitä asti kun se alkuviikosta kotiutui kerhosta.

Päivällä lähettiin käymään pienellä happihyppelyllä ja treenaamaan pojan fillaritaitoja. Poika ei mikään kovin rohkea pyörän kanssa ole ja vähän väliä pitää muistuttaa polkemisesta. Pojalla on joku ihme tapa istua pyörän selässä ihan vinossa, mikä ei ainakaan helpota sitä etenemistä ja tasapainon hakemista. Kuitenkin kotimatkalla ison hiekkakentän tullessa kohdalle päätettiin kokeilla, nimittäin apupyörät pois. Oon aina kuvitellut, että nämä kertomukset siitä miten lapsi juuri äitienpäivänä tai muuna merkkipäivänä oppii jonkun uuden merkittävän asian, ovat pelkkää legendaa. Nyt sain kokea, ettei näin ole. Se pyöräily nimittäin lähti siitä sujumaan. En kertonut pojalle ollenkaan kun päästin pyörästä irti ja jo ekalla kerralla metrejä kertyi useampi, ennen kuin toinen huomasi menevänsä yksin ja sillon se epävarmuus iski ja pyörä nurin. Siinä reilun puolen tunnin aikana itsevarmuus ja taidot kehittyi niin, että hiekkakenttää mentiin jo vauhdilla sotkien päästä toiseen ja matkalla mutkitellen. Ihan mahtava lahja näin äitienpäivälle, ehdottomasti päivän kohokohta.

Alkuillasta mun vanhemmat tuli käymään ja syötiin yhdessä. Tärkein juttu ruokailussa kuitenki oli se jälkiruoka, nimittäin poikien tekemä kakku. Pojat leipoi edellisenä päivänä äitienpäiväkakun ja voin kertoa, että oli hieman vaikeuksia pysyä poissa siitä touhusta tai olla antamatta edes pieniä vinkkejä, mutta toisaalta kerrankos sitä nyt saa itse katsoa lätkää kun talon miehet leipoo kakkua. Kelpaa. Ja oli muuten hyvää. Eikö ole kauniskin, niin hempeä.

Aamupalan, kakun ja kortin (itseasiassa kahden itsetehdynkortin) lisäksi sain vielä omilta vanhemmiltani ihana hempeän äitienpäiväruusun, sekä J oli käynyt hankkimassa pienen paketin. Nyt mun sydämellä on siivet <3

Sydän

Niin pieni mutta silti niin iso asia. Sydän. Ei se täydellisin mutta itsetehty, vihdoin itsetehty. Pieni asia mikä antaa isoa uskoa tulevasta ja voimia jatkaa eteen päin. Sydän. Mä sain sydämen, hih. Aikaisemmin se ei onnistunut, nyt se onnistuu 84 tikin jälkeen, vihdoin! <3

Happy together

Meille tuli tänään J:n kanssa 12 vuotta täyteen yhdessä. Vaikka ite sanonkin niin aika hyvin, varsinkin kun olin sillon vähän suunnitellut, etten sekaannu mihinkään vakavaan. Aloitettiin vielä etäsuhteella, joten siitä haastetta heti alkuun. 12 vuotta on menny aika vauhdilla, vaikkei ne ihan ruusuilla tanssien ole menneet. Toisinaan on tehty töitä ihan urakalla, että ollaan selvitty yhdessä eteenpäin mutta sillä tavoin, ettei missään vaiheessa kumpikaan ole meinannut tosissaan luovuttaa.

Tänään ei kuitenkaan sen ihmeemmin lähdetty tätä juhlistamaan, mennään sitten myöhemmin kahdestaan kun siihen tulee sopiva hetki (ja tarve). Keittiöstä tosin löytyi aamulla ihana yllätys, kauniita kukkia ja muuta kivaa paketeista. Päivällä käytiin nauttimassa aurinkoisesta sunnuntaista Hakaniemen markkinoilla muurinpohjaletuilla ja sitten vähän niinkun nurinkurisessa järjestyksessä mentiin mummilaan lohikeitolle. Oli muuten lohikeitto hyvää pitkästä aikaa. Jospa nyt vaikka innostuis itekkin tekemään kotona lohikeittoa.

Loppuun vielä vuosipäivän teemaan muutamia satunnaisia yhteiskuvia vuosien varrelta.

<3

Äitienpäivä

Tiedän, etten välttämättä ole se helpoin kenelle ostaa mieluisaa lahjaa mutta tänä vuonna J kyllä onnistui äitienpäivälahjassa aika loistavasti. Lahjaa tosin jouduin odottamaan hieman yli äitienpäivän, välillä jopa hieman epätoivoisesti epäillen koko lahjan saapumista mutta kyllä odottaminen palkittiin kun sain tuon pienen kuoren käteeni. Paketti tuli suoraan Bon Jovi Storesta ja sisältö ei siis voinut olla kuin positiivinen yllätys.

Itse äitienpäivänä sain jo ensimmäisen lahjan kun poika antoi kerhossa tehdyn paketin. Jännitys pakettia avatessa on aina moninkertainen sillon kun paketissa tietää olevan itsetehty lahja, ja vielä omalta lapselta. Ihan parasta. Ja siihen vielä itsetehtykortti ja vielä itsekirjoitettuna. Ehdottomasti parasta.

Äitienpäivä meni muuten aika leppoisasti. Pojat antoi äidin nukkua aamulla ja valmisti ihanan aamupalan. Päivällä käytiin mummin ja vaarin kanssa iso-mummin luona kahvittelemassa ja juhlistamassa äitienpäivää. Illalla innostuttiin vielä ajamaan Kaivariin auringonpaistaessa jätskeille. Idea oli muuten ihan loistava, mutta ensinnäkin poika nukahti matkalla autoon ja piti vähän niinkuin väkisin herätellä jäätelölle (?!?) ja toisekseen siinä rannassa oli auringonpaisteesta huolimatta hieman viileä jäätelöille. Silti jätskit maistu hyvälle ja saatiinpahan vähän myös oltua ulkona siinä samassa.