Saako kiukusta pisamia?

Tänään voi kai sanoa kesäloman tässä perheessä alkaneen. Oli siis viimeinen perheuinti ennen kesän taukoa tai itseasiassa meille ihan viimeinen perheuinti, sillä syksyllä jatketaan uimakoulun puolella. Aika hurjan tuntuinen ajatus mutta mietitään sitä sitten syksyllä lisää. Tai elokuussahan nuo uinnit taas jatkuvat.

Oli kyllä aika haikea lähteä uinnista tänään viimeistä kertaa, kun sitten elokuussa meillä on ihan uusi ryhmä ja vissiin ainakin toinen uusi ohjaaja, käsitykseni mukaan toinen meidän perheuinnin ohjaajista on meidän kanssa syksyllä uimakoulun puolella, toivottavasti. Mutta ryhmä vaihtuu ihan täysin ja se hieman harmittaa, vaikka varmasti uudesta ryhmästä löytyykin kivoja uusia uintikavereita. Vaikka tuossakaan ryhmässä ei edes toistemme nimiä kaikki tiedetty, niin silti siellä suihkussa ja saunassa käytiin kaikenlaisia asioita läpi ja kerrottiin arjen huipuista ja hudeista, ja pähkäiltiin pienten aatteita. Vaikka tosiaan emme tienneet edes toistemme nimiä niin aika paljon silti toistemme elämästä ja arjesta saatoimme muuten tietää. Ja lapsetkin tuli aika kivasti keskenään juttuun. No, eihän sitä koskaan tiedä josko vielä törmättäisiin.

Mua on vaivannut aurinkoihottuma nyt tässä varmaan kohta viikon verran ja viimeisen parin päivän aikana on vaan pahentunut. Antihistamiinit ja kevyt kortisonivoide ei enää tehonnut ja alkoi hermo mennä tähän polttavaan kutinaan (?!), joten kävin lääkäristä hakemassa vähän vahvempaa kortisonivoidetta. Uinnin jälkeen pääsin ensimmäisen kerran levittämään sitä iholle ja hieman on ärhäkkä punoitus rauhoittunut mutta kutina jatkuu vieläkin. Ei hyvä. Täytyy toivoa, että yön aikana toinen kerros rasvaa helpottaa ja ehtii rauhassa vaikuttaa ettei huomenna käsivarret ja rinta näytä enää ihan ruttoiselta. Vihaan näitä punoittavia kutisevia paukamia. Argh! Ja onpa muuten hieno fiilis olla allerginen auringolle, NOT!

Mulla on muutenkin tänä keväänä tullut pisamia jotenkin aikaisempia vuosia enemmän ja voimakkaammin. Pähkäiltiin J:n kanssa että mikähän tuon tekee, niin J ystävällisesti päätteli josko se johtuisi hormooneista. Kun on jatkuvasti niin kiukkuinen niin voisiko se lisätä myös pisamien määrää??

Näihin ajatuksiin, hyvää yötä! <3

Ps. Enkä ees oo ollu niin kiukkunen...ainakaan ihan koko aikaa! :)

Kevätjuhla on kesän merkki

Tänään oli jännä päivä, nimittäin oli pojan ensimmäinen kevätjuhla. Kerholaiset olivat järjestäneet vanhemmille (ja isovanhemmille ja serkuille ja kummeille ja...) hienon kevätjuhlan, mitkä saatiin vielä sään salliessa viettää ihanasti ulkona. Nää lasten juhlathan on näitä aika perinteisiä itkujuhlia mutta nyt ainakin selvittiin ilman kyyneliä (vaikka välillä vähän tiukkaa teki!).

Meidän poika on omassa ryhmässään nuorimmasta päästä mutta hienosti pärjäsi muiden mukana. Kerholaiset esittivät vanhemmille lauluja ja leikkejä harjoiteltujen kuvioiden kanssa, niitä mitä he yleensäkin kerhossa olivat tehneet. Tosin ei se meidän jälkikasvu ihan kauheasti siellä juhlassa laulanut ja se saattaa kyllä olla ihan perittyä molempien vanhempien puolelta. Muutenkin pojasta huomasi, että alkujännitys oli aika hurjaa ja vauhtiin pääsy otti aikansa. Tietysti lisäjännitystä kaikkeen toi mummin läsnäolo.

Kevätjuhlan lopussa kerholaiset saivat kaikki vielä ruusut ja kortit, minkä jälkeen päästiin herkuttelemaan kerholaisten itse leipomia herkkuja. Nam.

Oli aika liikuttavaa katsoa sitä omaa pientä siellä rivissä ruusu kädessä. Missä vaiheessa mun pienestä on tullut jo noin iso? Snif.

Ps. Yritin noista kuvista rajata mahdollisismman hyvin muita kerholaisia pois ja peittää kasvoja, ettei vaan kenenkään kuvaa julkaista ilman lupaa ja vastentahtoa, siksipä siis kuvat ovat vähän erikoisissa mittasuhteissa ja "oudosti" rajattuja. :)

Bon Jovi: Because We Can

Kämmenet on arat vähän joka kohdasta, myös pientä turvotusta ja mustelmaa, olkapäät huutaa armoa ja muutenkin olo on kun olisi ollut pahemminkin rypeemässä. Oltiin Bon Jovin keikalla Tampereella. Ehkäpä tän kevään yksi odotetuimpia päiviä.

Kaikki mua vähänkin tuntevat tietää, että Bon Jovi on pyhä asia, eikä siitä saa pahaa sanoa, joten mielipiteeni sunnuntain keikasta saattaa olla hieman pyöristelty.

Odotin keikkaa tosiaan ihan älyttömästi, olin niin iloinen sillon kun kuulin Bon Jovin tulevan näin pian uudestaan Suomeen esiintymään, ettei edes se, että keikka oli Tampereella häirinnyt. Hieman tietysti pettymystä aiheutti tieto Richie Samboran puuttumisesta, mutta luotto bändiin oli silti kova. Alkuunhan meillä oli tarkoitus jäädä J:n kanssa Tampereelle yöksi mutta kun alettiin majoituksen perään kyselemään niin alkoi huoneet olla jo melko varattuja ja hinnat nostettu tähtiin, joten päädyttiin ajamaan keikan jälkeen kotiin.

Olin jopa innoissani kun kuulin Jonne Aaronin olevan lämppärinä. Kiva päästä kuulemaan Jonnea livenä. Ei ollut! Kuulosti pahalle ja tuntui kiusalliselta. Se, että Jonne kirjaimellisesti yritti kyykytti yleisöä oli tylsää ja kiusallista, väki ei ihan totellut. Jonne ei taida olla ihan vielä valmis stadionkeikoille, ainakaan tolla kokoonpanolla ja tyylillä. Ei edes kotiyleisön edessä Tampereella. Sori.

Ennakkoon oli ilmoitettu, että bändi aloittaa noin kahdeksalta ja jos en väärin muista niin kello oli noin viittä yli kun soitto alkoi. Seuraavat vajaa kolme tuntia olikin täynnä uusia ja vanhoja biisejä. Hittejä ja vielä suurempia hittejä. Väkeä Ratinalla oli 25000, aurinko paistoi lämpimästi ja Bon Jovi ihan siinä omien silmien alla, illasta oli pakko tulla mahtava.

Jos ei bändi ollut parhaassa vedossaan, niin ei kyllä ollut yleisökään. Meidän katsomosta löytyi tosiaan kavereita, jotka eivät varmaan ekan tunnin aikana liikahtaneet edes taputtamaan, naama oli vääränä ja muutama äijä haki makkaraperunat siinä kesken kaiken. Oikeesti, kuka tulee keikalle mököttämään?!? Tunsin selässä sen koko keikan ajan ne murhaavat katseet "toi taputtaa tossa, se pitää hauskaa". En tosiaan maksanut lipusta, että voisin nyhjöttää keikan paikallani, vaan päätin nauttia joka sekunnista jonka sain viettää Bon Jovin kanssa ja onneksi oli seisomapaikka.Vähän hei fiilistä mukaan kun lähdetään keikalle! Jotain ehkä kertoo sekin, kun bändi joutui kyselemään kesken keikan yleisöltä "Oletteko vielä täällä?"

Bändi tuntui olevan väsynyt. Oliko sitten keikkaväsymystä vai mikä mutta jotenkin väsymys paistoi läpi. Olisi kiva tietää onko Köpiksessä parempi meno pienen tauon jälkeen ensi viikolla, kun siellä taitaa olla seuraava keikka vasta 6.pvä. Äänentoisto ei myöskään toiminut. Laulu ja puhe oli paikoitellen puuromaista ja ääni muutenkin särki aika pahasti. (Ja ei, vika ei tietenkään ollut bändissä!)

Iso vaikutus kaikkeen oli tietysti myös Richie Samboran puuttumisella. Se iloittelu, hauskanpito, flirttailu yleisön kanssa ja se poikien keskenäinen kemia lavalta puuttui. Se yksi iso ja merkittävä osa showta puuttui. Vaikka Phil X hoiti paikkansa hienosti, niin silti Richie Samboran saappaat on isot täytettäviksi. Joten please, tule Richie pian takaisin!!

Vaikka keikka tuntui paikoitellen hieman läpihuutojutulle, bändi tuntui väsyneeltä ja yleisö vielä väsyneemmältä, niin silti itse nautin sen koko ajan ja varmasti hankin lipun seuraavallekin keikalle (joita toivottavasti tulee vielä monia!). Kaikesta siitä epävireisyydestä, paikoitellen latteasta tunnelmasta ja muusta syytän täysin Ratinaa ja Tamperelaisia, koska bändissähän ei vika voi olla. Pari vuotta sitten stadissa keikka oli nimittäin vesisateesta huolimatta mahtava.

 Ja loppuun vielä lainaus Tamperelaisesta: "Bon Jovi on rutiinikeikallaankin vähintääkin kokemisen arvoinen elämys." ja onhan se! 

<3

Muotia ja kukkia

Tänään on ollu jo kolmas päivä putkeen kun olo on jotenkin tosi vetämätön. Aamulla ei millään malta herätä ja nousta sängystä, aamupalan jälkeen olis valmis jo päikkäreille. Eilen ei tullut ulkoiltua sen enempää kuin illalla käytiin uimassa, joten tänään oli jo lähdettävä liikkeelle. Hieman tahmeaa se lähtö olikin mutta päästiin kuitenkin keskustaan asti.

Marimekolla oli Espalla muotinäytöksiä yhdessä Kansallisbaletin kanssa niin käytiin katsomassa yksi näytös. Ihan huikea hyvän mielen lähde oli Marimekon jakamat kukkaset hyvän kesän toivotuksina. Oon niin helposti kukilla lahjottavissa.

Kameraa ei tietenkään (päivän teemaan sopien) muistettu mukaan, mutta onneksi nykyään puhelimissa on kamerat niin jotain sai räpsittyä.

Pieni mies piti pelleilyllään huolen, etten voinut rauhassa muotinäytöstä seurata, mutta tykkäsin kuitenkin kun näytös poikkesi niistä totutuista kävelyistä. Vaatteet siis esiteltiin yksin ja yhdessä tanssien. Oikein oli kiva ja virkistävä kokemus.

Kivaa viikonloppua kaikille!!

Pizzaa

Ehkäpä hiukan noloakin on myöntää, että vasta tänä keväänä tein ensimmäistä kertaa itsetehtyä pizzaa. Pojan synttäreille piti keksiä jotain suolaista ja siitä se ajatus sitten lähti. Ohjeen pohjaan löysin googlettamalla, enkä enää kyllä muista miltä sivuilta mutta se on juuri sopivasti pelilliseen. Pellillinen onkin meidän perheelle sopiva koko ja silloin kun ollaan oikein nälkäisiä, niin ei pizzaa jää pellillisestä jääkaappiin roikkumaan. Loistavaa tässä on vielä se kun tykätään J:n kanssa pizzoissamme eri täytteistä, itselläni on AINA vakiot kinkku, tonnikala ja ananas ja J haluaa milloin mitäkin, niin pellilliseen saa hyvin mahdutettua molempien täytteet sulassa sovussa ja jos poikakin keksii haluavansa erilaista kun meillä, niin mahtuu hänellekin oma nurkka.

Ohje meidän pizzapohjaan:

25g hiivaa
2dl kädenlämpöistä vettä
1tl suolaa
3rkl öljyä
5dl vehnäjauhoja

Kohotus liinan alla n. 30min, paisto 225 asteessa ja n. 20min.

Herkullista loppuviikkoa!! 

Ps. Pahoittelut vähän huonoista kuvista, mutta sillon kun pizza oli juuri uunista tullut niin oli niin kova nälkä, ettei voinut keskittyä kuvaamiseen.

Possuna makaa ja possuja katsoo

Eilen päätettiin ottaa ilo irti siitä ajasta kun L on kerhossa ja ottaa ihan rennosti. Pyyhkeet, radio ja eväät kassiin ja suunnattiin Tervasaareen aurinkoon makoilemaan. 

Aika mahtava fiilis, kun sai sen reilun tunnin siinä makoilla ihan rauhassa, lukea lehteä, kuunnella radiota ja vaan olla. Aurinkokin lämmitti mukavasti. Nyt muistona tuosta on aurinkoihottumat molemmissa käsivarsissa.

Kaupungissa alkoi nousta jo pilviä ja tuuli yltyä kun haettiin poika kerhosta ja päätettiin suunnata "maalle" aurinkoon. Eli samalla kun ajettiin kauppaan niin poikettiin Haltialassa katsomassa eläimiä ja leikkimässä siinä leikkipaikalla. Parisen tuntia ehdittiinkin siinä olla, ennen kuin pilvet löysivät tuonne "maallekin".

Poika on aina ollut kiinnostunut eläimistä mutta jotain on tainnut mennä hiukan vinoon tässä, kun pojan mielestä tuolla laitumella oli sarvikuonoja. Ja jotkut vielä väittävät, ettei stadilaiset muka tunnistaisi maatilan eläimiä, pah!