Syyttelyitä ja tuomisia laivalta

Toissa kerralla kun tultiin ruotsinristeilyltä uhosin jo, että seuraavalla kerralla poika ei enää lähde mukaan mutta kuinkas kävikään. Silloinkin oli pohjalla ollut ajatus kahdestaan lähdöstä mutta niinpä vaan varatessa se tuli varattua pojallekin matka. Samoin kävi myös viimeksi, vaikka tosiaan edellisen kerran jälkeen olin vahvasti jotain ihan muuta mieltä. Samaa mieltä oltiin myös taas tämän risteilyn jälkeen, ensi kerralla ilman poikaa.

Viime reissusta on ehtinyt kulumaan parisen kuukautta, eikä missään vaiheessa ole tullut tehtyä postausta reissusta niin nyt vähän niinkuin taantumatorstain  mukaisesti sitten kaivoin kuvia sieltä esille. Sen lisäksi, että poika pääsi viime reissulle mukaan, niin sopivasti poika sai vielä kerhosta kaikilla kerholaisilla kodeissa kiertävän Jehki-pöllön juuri itselleen ja niinpä myös reissuun mukaan.

Tukholmassa käytiin uudella yrityksellä HRC:ssä kyselemässä nallen perään. Tällä kertaa nalleja löytyi, sekä jotain muutakin vähän spesiaalimpaa. Sen samaisen päivän iltana kun me siellä käytiin oli Tukholman HRC:n keräilyhirven julkkarit ja me saatiin ostettua tuo hirvi siis jo ennen sen virallista julkistamista.

Reissulla tuli shoppailtua jotain pientä muutakin HRC:n lisäksi. Paluumatkalla laivalle pysähdyttiin ajankuluksi Designtorgetilla ihastelemassa ja hypistelemässä tarjontaa. Tyhjin käsin ei kaupasta tultu ulos, vaan mukaan jäi jo hetken haikalemani String-hylly. Valkoisena tietenkin. Harvemmin on muuten tullut kannettua minkäänlaista hyllyä käsimatkatavaroina Tukholmasta. Laivalta löytyi vielä Marimekon raita-mukeja, mitä meillä ennestään oli keltaisena ja vihreänä, ja nyt uudet värit musta ja punainen. Nämä siis niitä yksiä suosikkejani kahvimukeissa, ihania.

Ensin muistelin, ettei matkassa ollut mitään ihmeellisempää kerrottavaa ennen kuin kuvia selatessa mieleen muistui leikkihuoneen tapahtumat paluumatkalla. Samantien nousi taas syke hieman korkeammaksi ja kiukku pintaan kun muistin tuon välikohtauksen. Poika leikki kiltisti itsekseen jollain parkkitalolla siinä leikkihuoneen lattialla kun me istuttiin J:n kanssa siinä leikkihuoneen ulkopuolella oviaukon vieressä, mistä oli hyvä seurata paikan tapahtumia. Pojan viereen tuli huomattavasti nuorempi, juuri kävelemään oppinut poika, joka sitten rupesi sotkemaan pojan leikkejä ja repimään leluja kädestä. Poika tuli hämillään meidän luokse ja samalla pieni vaan jatkoi kädestä repimistä. Hetken päästä tämä pieni alkoi lyömään meidän poikaa selkään ja vaikka kuinka komensin niin ei meinannut millään lopettaa. Kun poika yritti vielä uudestaan lyödä meidän poikaa niin otin tätä kädestä kiinni ja sanoin entistä kovempaa, ettei toisia saa lyödä. Samalla sain itse väistää junanvaunua, mitä hän yritti heittää päin. Vasta tässä vaiheessa pojan äiti (?), joka istui siinä ihan vieressä (!!) nousi ja reagoi tilanteeseen. Tosin hän reagoi vähän eritavalla kun olisi odotettu, hän nimittäin rupesi huutaen syyttämään, että olin lyönyt hänen lastaan. Onneksi eräs toinen paikalla ollut ja tilanteen nähnyt äiti reagoi samantien tuohon syytökseen ja tuli huutamaan tälle pojan äidille, sillä hetken aikaan olin itse aivan sanaton tuosta syytöksestä. Tehtiin pojan äidille ja muulle seurueelle hyvin selväksi, että heidän poika löi ja heitteli muita siellä, sekä he itse olivat vastuussa omasta lapsestaan, ja aivan turha syytellä muita. Seurue yritti vielä meitä siinä mulkoilla mutta annettiin J:n kanssa sen verran pahaasilmää, että melko nopeasti he sitten keräsivät kamansa ja häipyivät. Eikä heitä muuten näkynyt enää sinä iltana siellä leikkipaikalla.

Todella, todella outo tapahtuma ja siitä jäi todella huonot fiilikset. Siinä kun tapahtumasta oli kulunut jo jokin tovi ja vielä J:n kanssa ihmeteltiin tapahtumia, niin eräs isä sivummalta tuli myös kummastelemaan tapatumaa sanoen, että näki kaikien mitä tapahtui. Jäin vain ihmettelemään miksei tämä suht isokoinen mies tullut silloin puolustamaan jos kerran oli siinä lähellä ja näki kaiken? Vaikuttiko tähän se, että tämä tapahtuman toinen osapuoli oli huomattavasti isommalla seurueella paikalla ja he olivat selkeästi ulkomaalaistaustaisia vai? No, tapahtui mitä tapahtui ja onneksi selvittiin ilman sen suurempia vahinkoja, tosi huono fiilis vaan jäi. En vieläkään vaan voi käsittää, sitä sen äidin reaktiota. Istuu vieressä kun lapsi lyö ja heittelee muita ja sitten kun puuttuu niin tulee syyttelemään muita lyömisestä. Käsittämätöntä. Itse olisin ollut niin nöyrä ja nolona jos oma poika olisi käyttäytynyt noin huonosti. Huh.

Risteilyn asukuvista teinkin oman postauksensa silloin melko pian risteilyn jälkeen ja ne löytyy täältä.

ps. Seuraavalle matkalle poika ei muuten enää pääse mukaan, sillä uusi risteily on jo varattuna ja se on vaan kahdelle.

Pojan ensimmäinen todistus

Viime syksynä kun ilmotin pojan tanssitunneille niin ajatus oli lähinnä löytää pojalle harrastus mitä poika harrastaisi ilman vanhempia oman ikäisten kanssa ja missä pääsisi vähän purkamaan energiaa. Harrastuksesta myös tuli kuluneen lukuvuoden aikana pojalle kovin mieluisa ja hän ilmoittikin, että haluaa jatkaa taas ensi syksynä.

Tänään oli kevään viimeinen tanssitunti, mutta ehkä enemmän se kevään kohokohta oli parisen viikkoa sitten tanssin kevätnäytös. Näytös ei ollut mikään ihan pikkujuttu, sillä lava oli iso, esiintyjiä paljon ja yleisöä paljon. Meilläkin yleisössä oli mukana isovanhempia ja sukulaisia seuraamassa pojan ensimmäistä esiintymistä.

Äiti taisi jännittää enemmän kuin poika. En niinkään jännittänyt sitä pojan esiintymistä, luotin, että poika hoitaa sen hienosti tavalla tai toisella, mutta että selviänkö itse ilman kyyneleitä oli ehkä se suurin jännityksen aihe. Poika selvisi näytöksestä upeasti, varmaan meni parhaiten mitä koskaan edes harjoituksissa ja äiti selvisi kuin selvisikin ilman kyyneleitä. Aplodit molemmille.

Pienet oli niin hellyyttäviä ja söpöjä esiintyessään, se ylpeyden määrä oli ihan huikea. Myös poika oli esityksen jälkeen selkeästi helpottunut ja iloinen, sillä hymy oli herkässä, mutta myös uni tuli kotimatkalla aika nopeasti. Päikkäreiden jälkeen poika sitten jo kyselikin, että millon olisi seuraava tanssiesitys.

Herkullisempi iltapäivä

 

Kauppatori on yks ehdoton kesän suosikkikohteista Stadissa ja luonnollisesti torikahvit kuuluu myös kesään. Ite tykkään käydä torilla myös ihan vaan ihastelemassa ja kiertelemässä, vailla mitään ostotarpeita ja -aikeita. Mutta se yksi ihan ehdoton parhaus Kauppatorilla on kahvien lisäksi ne lihapiirakat. Voi mums.

Viime viikolla vietettiin rentoa iltapäivää kaupungilla Kauppatorilla käyden, saippuakuplia puhallellen ja pienen potkuttelulenkin tehden. Kesällä kaupungille on niin helppo lähteä ilman suurempaa suunnitelmaa, kun aikaa voi viettää vain rennosti auringosta nauttien ja ympäri kaupunkia kierrellen, tai vaan meren äärellä istuskellen. Tosin siinä on se pieni riski suurelle herkuttelulle, kuten viime viikolla huomattiin. Ensin tosiaan käytiin Kauppatorilla herkuttelemassa lihiksillä ja myöhemmin vielä kun kierreltiin kaupungilla niin pysähdyttiin Kasarmitorilla jäätelölle. Sellanen vähän herkullisempi iltapäivä.

Päiväretki Suokkiin

Lauantaina oltiin pojan kanssa kahdestaan liikenteessä. HSL:llä oli aikaisemmin keväällä kamppanja, että stadilaiset kellä ei kantakorttia vielä ollut, saivat kantakortin tilattua postitse kotiin ja siihen vielä kaksi viikkoa aikaa ilmaiseksi ja niinpä minäkin vihdoin sain hommattua itselleni tuon kortin. Aika omalla kortillani oli voimassa viime sunnuntaihin asti, joten kerran oli ehdittävä edes julkisilla liikkumaan tuona aikana.

Suomenlinnassa on aina ihana käydä ja mikäpä sen parempi päivä kun helteinen ja aurinkoinen lauantai. Okei, lauantai ei ehkä se paras päivä ollut koska monet muutkin oli saaneet saman loistavan idean mutta loistavasti mahduttiin mukaan.

Merivesi oli odotetusti aivan jäätävää mutta lasten intoa se ei tuntunut siellä rannalla haittaavan. Ite uskaltauduin kastamaan jalat nilkkoja myöten mutta sitten alkoi jäätävyys iskemään, eikä se meidän poikakaan kovin pitkälle veteen kävellyt. Mutta se jalkojen jäädyttäminen siellä merivedessä piristi kummasti ja sen jälkeen jaksoi taas innolla kiertää ja vaeltaa ympäriinsä.

Oltiin liikenteessä koko iltapäivä mutta silti aika loppui kesken ja niin paljon suunniteltua jäi näkemättä ja kokematta. Uskomattominta oli se miten hienosti poika jaksoi päivän ja miten kiltisti käveli koko matkan. Ihan mahtava päivä, vaikka tietenkään ei siellä nyt ihan kaikki täysin nappiin mennyt, mutta noin kokonaisuutena. Nyt vaan uusia helteitä odottamaan ja sitten uudestaan Suokkiin seikkailemaan.