Näytetään tekstit, joissa on tunniste stadi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste stadi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulun avajaiset

Lähes joka vuosi mietin, että milloin saa aloittaa sen joulun odotuksen ja hössötyksen ihan kunnolla ja yritän aina sinnitellä ainakin yli Halloweenin ennen sen suurempia puheita joulusta. Reilu viikko sitten kun Stadissa oli Aleksilla perinteinen joulukadun avajaiset, sekä jouluparaati, niin päätin, että se saa olla tästä lähin se merkki kun joulun odotuksen saa virallisesti kunnolla aloittaa ja tontut kaivaa varastosta esille.


Käytiin siis katsomassa Aleksin joulukadun avajaisia ja jouluparaatia. Osuttiin Tuomiokirkolle just sopivasti kun Scandinavian Hunks aloitti esityksen. Ihan kauheasti en päässyt tuota showta ihastelemaan mutta olihan se jotenkin koominen yhdistelmä, suuri ja näyttävä Tuomiokirkko, sekä Scandinavian Hunks, yhdistelmä jota en uskonut ihan ensimmäisenä näkeväni joulukadun avajaisissa.


Tänä vuonna katsottiin jouluparaati kahteen kertaan, vähän niinkun varmistaen, että kaikki tosiaan nähtiin. Ensin seurattiin paraati siinä Senaatintorin reunalla kun paraati lähti liikkeelle ja sen jälkeen siirryttiin vielä seuraamaan paraatia uudestaan Espan varrelle. Espan varrelta tuota on aina vähän mukavampi seurata kun on tilaa vähän enemmän, eikä tarvitse olla ihan kylkikyljessä.


Samalla reissulla käytiin myös vähän jo kurkkimassa Stockan jouluikkunaa, mutta kuten arvata saattaa, tungos siinä oli niin valtaisa, että lähinnä siihen kurkkimiseen se jäi. Poika pääsi luikertelemaan sinne ikkunan eteen muiden lasten viereen ja pääsi näkemään jouluikkunaa vähän enemmän.


Vielä pois päin lähtiessä matkalla autolle käytiin fiilistelemässä Espan jouluvaloja. Aivan ihanat, Espan puisto on niin kaunis valaituksessaan. Ihana fiilis. Vielä kun lunta saataisiin niin ai että.


Ihanaa joulun odotusta!

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kiipeilemässä

Seikkailupuisto Korkee oli niitä kesän nastoja kokemuksia. Jo vuosi sitten oli kovasti suunnitelmia mennä käymään mutta jostain syystä aina jäi ja nytkin viime kesänä ehdittiin vaan kaksi kertaa käydä.


Poika tykkäs Korkeesta tosi paljon ja kolmen tunnin kiipeilyaika meni aina ilman ylimääräisiä taukoja. Koska poika kiipeili yksin, meni hän niissä matalissa radoissa, joita on kolme erilaista ja hyvin kelpasi nämä pojalle, vaikka melko helpolta meno näytti.


Pojan pituus riittäisi kiipeilemään jo siellä korkeammilla radoilla (yli 120cm) aikuisen kanssa ja kyllähän ne radat houkutti itseäkin kun siitä vierestä seuraili mutta sulatellaan ajatusta nyt vielä ainakin ensi kesään. Radat siellä korkeammalla näytti nimittäin houkuttelevilta ja hauskoilta, mutta pakko myöntää että vähän myös pelottavilta. Onneksi vaari lupasi lähteä pojan kanssa ensi kesänä kiipeämään sinne korkealle, jos vaikka sattuu niin että alkaa itseä ajatus liikaa ahistamaan.


Itse tykkäsin Korkeesta, koska paikka ei ole liian iso ja näin lapsen voi päästää itse kiertämään radoilla, eikä välttämättä tarvitse kulkea vierellä jatkuvasti. Tosin se vaatii, että lapsi tietää paikan säännöt ja osaa noudattaa niitä. Nämä lapsille suunnatut matalammat radat ei tietenkään mitään kovin pitkiä ole mutta silti kolme rataa tarjoaa melko monipuolista liikkumista, mikä on hauskaa mutta silti vaatii keskittymistä ja kehonhallintaa. Kolme tuntia kun kiertää ratoja kontaten, tasapainoillen, liukuen ja kiipeillen niin kyllä se ne suurimmat energiat siinä polttaa. Tai niin voisi ainakin kuvitella.

tiistai 16. elokuuta 2016

Kesän pieniä helmiä

Mä oon niin jo luovuttanut tän kesän suhteen, fiilikset on jo ihan täysin syksyssä. Ja niin on kyllä ilmakin tällä hetkellä, joten ei ihme. Kesällä ei kauheasti ehtinyt istumaan koneen ääressä mutta nyt kun ulkona sataa vettä ja on synkän harmaata, on taas hyvää aikaa ottaa kone syliin ja vaikka päivittää vähän blogia.


Kesään mahtui taas niin paljon kaikkea kivaa, ihan törkeän siistejä juttuja ja olis ihana käydä niitä kaikkia täällä yksitellen läpi mutta en aikonut kuitenkaan koko syksyä istua koneen ääressä, joten tässä nyt muutamia pieniä kesäisiä juttuja meidän kesältä.


Kesään kuuluu ehdottomasti Kauppatorilla käynti. Tänä kesänä ei montaa kertaa tullut käytyä Kauppatorilla mutta onneksi edes muutama. Aurinkoinen kesäpäivä, kauppatorin kuhina, se lempikahvila, yksi parhaista lihapiirakoista ikinä ja kuppi kahvia, ihan parasta. Kesällä sovittiin yhtenä päivänä treffit kauppatorille mummin ja vaarin kanssa, sovittiin että käydään lihapiirakoilla ja kahvilla. Aurinko lämmitti kivasti siinä kahvia hörppiessä, mihinkään ei ollut kiire, idea ilmoille ja sitten istuttiin jo valmiina lähtemään pariksi tunniksi merelle kiertämään Helsinkiä. Helsinkiä on kiva käydä katsomassa aina välillä mereltä päin, mutta ens kerralla täytyy jo vaihtaa laivaa ja reittiä, sillä tuo alkaa olemaan jo liian tuttu.


Kesällä käytiin pojan kanssa kolmesti kesäteatterissa ja kaksi niistä kerroista oli täällä Stadissa. Puotilan kesäteatterissa käytiin katsomassa Saapasjalkakissaa, mikä oli hyvin viihdyttävä ja hauska. Kesäteatteriin yhdistettiin vielä rantsuilua ja käytiin ekaa kertaa kokeilemassa Rastilan uimarantaa siinä melkein vieressä. Jos kesällä on rantsuiluun sopiva päivä niin silloinhan ei voi olla muuta kun hyvä päivä. Rastilan uimarantakin oli ihan jees mutta ei se suosikkeihin päässyt, eikä siellä itseasiassa enää uudestaan tullut käytyä.


Toinen kesäteatteri oli Tervesaaren kesäteatterissa esitetty (ja kai vieläkin esitettävä) Känkkäränkkä. Känkkäränkässä aihe itsessään oli ihan loistava ja esitys oli kivan vauhdikas ja lisäjuttu esityksessä oli ehdottomasti ne kaikki vauhdikkaat ja taitavat sirkustemput. Vaikka Känkkäränkkä oli pääpiirteittäin hauska ja siinä sai nauraa niin on myönnettävä, että sieltä löytyi myös kohtia mitkä aiheutti pienen piston rinnassa ja mitkä meni jopa vähän ihonalle. Poika tykkäsi esityksestä ja naureskeli esityksen jälkeen ihmetellen, että mikäköhön sitä känkkäränkkää oikein vaivasi kun niin kiukutteli. Niinpä, sitä on monesti kotonakin ihmetelty, ihan tuota samaa. Mutta jos vähänkin kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti mennä vielä Tervasaareen esitystä katsomaan jos ilmat vaan sallii.


Näissä molemmissa kesäteattereissa oli kiva, että vaikka olivat selkeästi suunnattu nuorelle yleisölle, niin esitykset ei ollut aikuiselle tylsää seurattavaa, vaan myös aikuiset oli otettu huomioon. Molemmissa esityksissä, varsinkin Saapasjalkakissassa oli paljon pieniä juttuja, mitkä saattoi mennä täysin ohi pieniltä katsojilta mutta osui ja upposi hyvin aikuisiin katsojiin. Samoin molemmissa esityksissä tykkäsin miten hienot esitykset oli saatu aikaiseksi pienellä miehityksellä, Saapasjalkakissa esitettiin ihan vain kahden näyttelijän voimin ja Känkkäränkkää kolmen näyttelijän voimin.