Äitienpäivä

Mökiltä oli kiire kotiin, koska äitinepäivä oli seuraava päivä, muutenhan mökille olisi voinut jäädä vielä pariksi päivää. Äitienpäivälle ei meillä ollut mitään suunnitelmia eikä valmistautumisia, sillä ei ehditty edes kauppaan edellisenä päivänä. Pojat joutui loihtimaan siis aamupalan kaapeista löytyvistä jutuista mutta ihan hyvän aamupalan saivat aikaan. Vähän vesimelonia ja tuoreita sämpylöitä, mehua ja kahvia, siinähän on oikein riittävästi. Varsinkin kun itse ei tarvitse kun istua valmiiksi katettuun pöytään ja nauttia.

Kun ilma oli äitienpäivälle sopivasti ihanan aurinkoinen ja lämmin niin oli selvää, että ulos pitää päästä. Mummin kanssa suunniteltiin päivää ja lopulta lähdettiin porukalla Munkan rantaan vähän haukkaamaan happea ja sen perään lounasta jälkkärillä. Aika luksusta syödä ulkona terassilla auringon lämmittäessä ja vielä kun lounas ja jälkkäri oli niin hyvää.

Vihdoin sain myös avata kerhossa tehdyn äitienpäivälahjan. Oon yleensäkin melko kärsimätön noiden lahjojen kanssa ja tuo äitienpäivälahja poltteli kotona jo monta päivää ennen kun sen sai vihdoin avata. Voin kertoa, kyllä houkutti. Ja aivan ihana lahja olikin. Poika tietää, etten pidä kauheasti liilasta mutta hänelle oli kuitenkin valmiina selitys, miksi oli silti valinnut tämän värin äitienpäivälahjaan, "Äiti, tiedän ettet tykkää liilasta mutta jos sä tän avulla alkaisit edes vähän tykkäämään. Ja kun mummikin tykkää." Eikai tuon selityksen jälkeen voi enää olla tykkäämättä, ainakaan tässä tapauksessa. Ja onhan se taas todettava, että ei mikään voita näitä lapsen itsetekemiä lahjoja. Ihan parasta. Varsinkin kun siihen päälle vielä tuo täysin tyhjentävä haastattelu ja vastaukset. Ihan ehdottoman parhautta.

Äitienpäivä

Toisaalta oon sitä mieltä, että äitienpäivä, niinkun isänpäivä on vaan yksi päivä muiden joukossa, mutta toisaalta onhan niitä nyt aina kiva vähän juhlistaa, saada huomiota ja antaa huomiota. Meillä äitienpäivä alkoi herkullisella aamiaisella, mihin poika tuli herättämään suukottaen ja kerrankin hellästi kuiskuttaen. Tosin olin jo hetken ehtinyt sitä ennen leikkiä nukkuvaa sängyssä ja salaa kuunnella poikien valmisteluita. Aamiaisella sain myös vihdoin avata pojan kerhossa askarteleman kortin, mikä oli kuin ihmeen kaupalla, ainakin melkein pysynyt salaisuutena siitä asti kun se alkuviikosta kotiutui kerhosta.

Päivällä lähettiin käymään pienellä happihyppelyllä ja treenaamaan pojan fillaritaitoja. Poika ei mikään kovin rohkea pyörän kanssa ole ja vähän väliä pitää muistuttaa polkemisesta. Pojalla on joku ihme tapa istua pyörän selässä ihan vinossa, mikä ei ainakaan helpota sitä etenemistä ja tasapainon hakemista. Kuitenkin kotimatkalla ison hiekkakentän tullessa kohdalle päätettiin kokeilla, nimittäin apupyörät pois. Oon aina kuvitellut, että nämä kertomukset siitä miten lapsi juuri äitienpäivänä tai muuna merkkipäivänä oppii jonkun uuden merkittävän asian, ovat pelkkää legendaa. Nyt sain kokea, ettei näin ole. Se pyöräily nimittäin lähti siitä sujumaan. En kertonut pojalle ollenkaan kun päästin pyörästä irti ja jo ekalla kerralla metrejä kertyi useampi, ennen kuin toinen huomasi menevänsä yksin ja sillon se epävarmuus iski ja pyörä nurin. Siinä reilun puolen tunnin aikana itsevarmuus ja taidot kehittyi niin, että hiekkakenttää mentiin jo vauhdilla sotkien päästä toiseen ja matkalla mutkitellen. Ihan mahtava lahja näin äitienpäivälle, ehdottomasti päivän kohokohta.

Alkuillasta mun vanhemmat tuli käymään ja syötiin yhdessä. Tärkein juttu ruokailussa kuitenki oli se jälkiruoka, nimittäin poikien tekemä kakku. Pojat leipoi edellisenä päivänä äitienpäiväkakun ja voin kertoa, että oli hieman vaikeuksia pysyä poissa siitä touhusta tai olla antamatta edes pieniä vinkkejä, mutta toisaalta kerrankos sitä nyt saa itse katsoa lätkää kun talon miehet leipoo kakkua. Kelpaa. Ja oli muuten hyvää. Eikö ole kauniskin, niin hempeä.

Aamupalan, kakun ja kortin (itseasiassa kahden itsetehdynkortin) lisäksi sain vielä omilta vanhemmiltani ihana hempeän äitienpäiväruusun, sekä J oli käynyt hankkimassa pienen paketin. Nyt mun sydämellä on siivet <3

Haaveissani mun...

Saahan sitä aina haaveilla, eikö? Tänä jouluna sovittiin vähän että ei osteta keskenään lahjoja, pelkästään pojalle ja tietysti kummilapsille. En silti voinut vastustaa kiusausta ja olla haaveilematta kaikista ihanuuksista ja jättää kasaamatta pientä toivelistaa. Osa toiveista on ehkä ihan mahdollisia, osa oikeasti tarpeellisia ja osa on juuri niitä haaveita. Ihania, kauniita haaveita. Jokainen voi sitten itse päättää, että mikä haave kuuluu mihinkin ryhmään.

Villasukat tuntuu nyt kaikki olevan ihan puhkikäytettyjä, joten uusille villasukille olisi tällä hetkellä ihan oikeaa tarvetta. Syksyn ja talven aikana ei montaa hetkeä kulu, etteikö villasukat olisi jalassa, joten niitä todella kuluu. Haaveilen pitkistä villasukista, minkä varren voi tarvittaessa vetää ylös polveen asti lämmittämään tai sitten rypytettyä nilkan lämmikkeeksi. Ja jos ihan villiksi, niin muutamat villasukat erivärisinä, että löytyy aina asuun sopivat. Toinen mille alkaa olla todellista tarvetta on uusi hiustenkuivain, tehokas sellainen. Nykyinen hiustenkuivaajani on jo vuosia vanha ja hyvinpalvellut, mutta nyt jo tehoja kovin menettänyt. Braun Satin Hair 7 HD710 -hiustenkuivain vaikuttaa luettuna ainakin hyvälle, hiljainen ja tehokas. Samoin todellista tarvetta on leivänpaahtimelle, koska sellaista ei meillä ole hetkeen ollut. Myytiin meidän vanha pois jonkun aikaa sitten, koska se oli kooltaan niin iso, ettei oikein sopinut, eikä uutta ole saatu hankittua. Dualit:n Lite-leivänpaahdin on aivan ihastuttava, valkoisena tietysti.

Kirjekuoreen laitettavat lahjat on myös aina mieluisia, arkea on kiva piristää erilaisilla tapahtumilla ja kokemuksilla. Leffalippuja, lahjakortteja hemmotteluihin, lippuja tapahtumiin, niin paljon kivoja ideoita ja mahdollisuuksia, pieniä piristyksiä pitkin vuotta, yksin, kaksin tai kolmistaan.

Ja tietysti mielessä on aina myös muutama haave koskien uutta laukkua, lompakkoa, huivia, vyötä, kenkiä...niitä ihania, kauniita haaveita. Enkä koskaan pahoittaisi mieltä lentolipuista jonnekin reissuun, aina mitä mahtavin idea.

Äitienpäivä

Tiedän, etten välttämättä ole se helpoin kenelle ostaa mieluisaa lahjaa mutta tänä vuonna J kyllä onnistui äitienpäivälahjassa aika loistavasti. Lahjaa tosin jouduin odottamaan hieman yli äitienpäivän, välillä jopa hieman epätoivoisesti epäillen koko lahjan saapumista mutta kyllä odottaminen palkittiin kun sain tuon pienen kuoren käteeni. Paketti tuli suoraan Bon Jovi Storesta ja sisältö ei siis voinut olla kuin positiivinen yllätys.

Itse äitienpäivänä sain jo ensimmäisen lahjan kun poika antoi kerhossa tehdyn paketin. Jännitys pakettia avatessa on aina moninkertainen sillon kun paketissa tietää olevan itsetehty lahja, ja vielä omalta lapselta. Ihan parasta. Ja siihen vielä itsetehtykortti ja vielä itsekirjoitettuna. Ehdottomasti parasta.

Äitienpäivä meni muuten aika leppoisasti. Pojat antoi äidin nukkua aamulla ja valmisti ihanan aamupalan. Päivällä käytiin mummin ja vaarin kanssa iso-mummin luona kahvittelemassa ja juhlistamassa äitienpäivää. Illalla innostuttiin vielä ajamaan Kaivariin auringonpaistaessa jätskeille. Idea oli muuten ihan loistava, mutta ensinnäkin poika nukahti matkalla autoon ja piti vähän niinkuin väkisin herätellä jäätelölle (?!?) ja toisekseen siinä rannassa oli auringonpaisteesta huolimatta hieman viileä jäätelöille. Silti jätskit maistu hyvälle ja saatiinpahan vähän myös oltua ulkona siinä samassa.

Mom's night out

Baby-girl on kasvamassa aikuiseksi, tai jotain vai johtuuko tämä sitten lähenevästä kolmenkympin rajasta. Perjantaina tein kuitenkin jotain mitä en uskonut tekeväni koskaan. Vuosia sitten ajatus siitä, että menisi yksin kahvilaan tai syömään tuntui vieraalta mutta nykyään ne ovat melko autuaalisia hetkiä. Perjantaina menin yksin Michael Bublén keikalle.

Ystävien kanssa ei aikataulut kohdanneet, eikä J halunnut lähteä ja niinpä päätin viime hetkellä lähteä yksin. Vaikka en ole varmaan koskaan tuntenut oloani yhtä yksinäiseksi, niin silti nautin illasta täysillä. Ilta oli aivan mahtava, Buble juuri niin hyvä kun voi vaan olla ja areenalla aivan uskomaton meno.

Jostain syystä kun keikka alkoi, niin ensimmäisten parin biisin ajan sain purra hammasta ja niellä kyyneleitä ihan toden teolla mutta sen jälkeen osasin vapautuneesti nauttia ja olo oli todella luonteva. Ja siis ei, en ole mikään mega-himo Bublé-fanittaja mutta tykkään kyllä miehen äänestä ja biiseistä paljon, niinkin paljon että lähdin keikalle ihan yksin.

Keikka alkoi tasan ysiltä ja kesti tunnin ja kolme varttia. Aika meni ihan liian nopeasti ja show oli mahtava. Ilta oli täynnä herkkiä biisejä, letkeää menoa, vauhtia, paljon kontaktia yleisön kanssa, hyvää tunnelmaa ja hauskoja välispiikkejä saaden areenan nauramaan ja taputtamaan. Kuten sanoin, areenalla oli koko keikan aivan mahtava fiilis, todella iloinen fiilis ja väki mukana pitämässä hauskaa.

Ihana ihana Michael Bublé <3