Casual child free

En tiedä mikä siinä on, että niin monesti jos tarjolla on lapsivapaa, eikä siis mitään suunniteltua menoa, niin vaihtoehdot on joko kotona siivoamista tai leffaan lähtö. Elastinen feat.:n jälkeen meille tarjoutui vielä lapsivapaa päivä, poika haettiin kotiin vasta illalla. Kotona siivoaminen ei innostanut, joten mentiin leffaan. Hyvä leffa, herkkuja ja vähän shoppailua, ei ollenkaan huonompi lapsivapaa.

Leffassa käytiin katsomassa hetken mielijohteesta The Nice Guys. Leffan pääosissa Russell Crowe ja Ryan Gosling, ei huono ollenkaan. Leffa oli hyvä, tosi hyvä ja se huumori upposi ihan täysin siihen vähän väsyneeseen mielentilaan. Leffassa sai siis ihan todella nauraa, eikä kesken leffan tarvinnut kelloa vilkuilla. Leffan voisi ehdottomasti katsoa vielä uudestaan myös kotisohvalta.

Ennen leffaa ehdittiin käydä vähän shoppailemassa. Oli kiva mutta hiukan outo fiilis olla J:n kanssa kahdestaan shoppailemassa, mutta en missään nimessä valita, oli oikein nastaa ja varsinkin kun molemmat löysi itselleen jotain kivaa. Reissuissa on käyty muutamia kertoja shoppailemassa New Yorkersissa ja nyt oli kiva päästä katsomaan Jumboon avatun liikkeen tarjontaa.

Farkkutakki on jo jonkun aikaa houkuttanut mutta silti vasta nyt lähdin sitä ihan sovittamaan. Enhän vaan voinut vastustaa valkoista vintage-tyylistä farkkutakkia. Vaikka rotsi ei ihan heti täysin omalta vielä tuntunut, niin en silti voinut jättää sitä enää kaupan hyllylle roikkumaan, vaan nyt täytyy opetella tuota käyttämään.

Illalla haettiin poika kotiin niin, että ehdittiin tehdä hyvät eväät illan lätkäfinaalia varten. Eväät oli hyvät mutta harmi, ettei peli ollut ihan yhtä hyvää. Vapulta jäänyt Helinä-kuohuva siirrettiin vieläkin avaamattomana takaisin kaappiin odottamaan oikeaa hetkeä sen korkkaamiselle, leijonien finaalitappio ei ollut se. Kevään 2016 lätkän väri oli nähtävästi hopea, kun myös Hifk sen tänä keväänä kaulaansa sai. Leijonien tappiosta huolimatta oikein nasta päivä, sellanen sopivan rento chillauspäivä.

Vähän lapsivapaata

Reilu pari viikkoa sitten oli tiedossa vanhempien vapaailta ja liput Sunrise Avenuen keikalle. Poika ilmoitti samalla kun lähti mummin ja vaarin luo jäävänsä yökylään kahdeksi yöksi. Mikäpä siinä, eihän me nyt sitä kieltämäänkään, kun se sopi myös mummille ja vaarille.

Ekaa kertaa päästiin kunnolla Sunrise Avenuen keikalle, aikaisemmin kun on bändiä nähty muutaman kerran vain muutamien biisien verran mm. Helsinki-päivän konsertissa. Nyt tosin ei ollut mikään ihan perinteinen jäähallikeikka, kun mukana oli Wonderland-orkesteri.

Keikka oli upea, bändi oli upea, orkesteri upea ja sanomattakin selvää, että Samu oli upea. Biisejä oltiin sovitettu jonkun verran uusiksi orkesterin takia ja vaikka uudet sovitukset oli loistavaa työtä niin silti kaipasin ehkä hieman enemmän sitä menoa, itellä olis ollu ehkä vähän enemmän sellanen pomppu-fiilis, kun mitä nämä orkesteriversiot antoi irti. Mutta ei silti, ei saa käsittää väärin, keikka oli upea. Vähän tosin kävi kateeksi sieltä sivukatsomosta sinne permannolle, missä oli loistava fiilis läpi koko keikan, kun meillä taas oli melko hiljaista ja rauhallista läpi keikan. Tästä aiheesta olisi helppo jatkaa pidempääkin mutta tyydyn nyt vain ihmettelemään ääneen, että miksi ihmeessä ihmiset tulevat keikalla räpläämään kännykkäänsä koko keikan ajaksi? Ei vaan voi ymmärtää.

Puhuttiin J:n kanssa jo keikalle mentäessä, että kun ei oikein tiedä mitä keikalta odottaa niin olo on vähän jännittynyt, vaikka toisaalta se on ihan sama mitä Samu laulaa, se kuulostaa silti hyvälle ja sitä kuuntelee mielellään. Ja se tosiaan piti paikkansa, Samun ääni on ihan mieletön ja kaikki tuntuu kuulostavan hyvälle. Eikä siinä myöskään silmiin satu, varsinkin ne hiukset.

Sunnuntaina nautittiin lapsivapaastapäivästä hyvin rennosti. Ensin pitkät yöunet, käytiin ulkona syömässä, vähän irtareita ja poppareita ja leffaan. Aika luksusta. Käytiin katsomassa se kotimainen Äkkilähtö. Mainosten perusteella en ollut ihan täysin vakuuttunut leffasta mutta leffa oli hyvä, tykkäsin paljon. On ihanaa kun kotimaiset leffat on nykyään niin hyviä, niitä on tosi kiva katsoa.

Lapsivapaat on ihan luksusta, mutta onhan se kuitenkin ihan parasta kun koko perhe on kasassa. <3

Hiihtoloman viides päivä

Perjantai, teoriassa hiihtoloman vika päivä, otettiin chillisti ja varattiin liput leffaan. J oli sopinut kavereiden kanssa menevänsä katsomaan jotain mitä mä en halua edes nähdä, eikä pojalla ikä riitä, niinpä me valittiin pojan kanssa jotain mikä meni suurinpiirtein samoihin aikoihin. Käytiin katsomassa Alvin ja pikkuoravat reissussa. Oli jännä mennä pitkästä aikaa pojan kanssa kahdestaan leffaa kun voitiin valita paikat jostain ylemmiltä riveiltä ja valittiinkin heti paikat ylimmältä riviltä ja keskeltä.

Siitä on aikaa kun oon viimeksi leffateatterissa istunut muualla kuin eturivissä ja olin jo ihan unohtanut miten paljon jalkatilaa nykyään noissa saleissa onkaan. Ite muistan sen ajan kun piti nousta seisomaan aina jos joku halusi mennä ohi, nyt ei tarvinnut. Vieressä istuneet varmaan ihmetteli kun pyörittelin ja heiluttelin jalkoja ihan innoissani ennen leffan alkua. Oon muutenkin vähän huono istumaan täysin paikallani pitkiä aikoja ja lähes aina jossain vaiheessa alkaa se penkissä pyöriminen ja asennon vaihtaminen, joten se leveämpi jalkatila oli todella mieluisa juttu.

Leffan jälkeen otettiin vielä porukalla suunnaksi Nordis ja HIFK:n matsi. Poika on nyt tehnyt melko selväksi, ettei niin tykkää lätkämatseista mutta suostuu silti lähtemään mukaan. Tätä helpottaa vielä lisää se jos mukana on pojalle tabletti millä saa pelata kun me seurataan matsia. Ja nyt kun oli vielä leffasta jäänyt karkkeja jäljelle niin 3 kertaa 20 minuuttia meni melko kivuttomasti. Vaikka itse matsia poika ei niin kauheasti jaksa seurata, niin silti tykkää käydä hakemassa nimmareita ja välillä ottamassa vähän yhteiskuvia. Ja fanituotteet on myös se juttu.

Perjantai oli oikein kiva vähän rennompi päivä ja kunnon herkuttelupäivä. Leffa oli hyvä, myös pojat oli tykänny siitä omastaan ja HIFK:n matsi oli hyvä, vauhdikas ja viihdyttävä ilta, ja onhan se aina kiva käydä katsomassa matsia kun oma jengi voittaa.

Weekend was here

Oli hauska perjantaina huomata, että miten pienestä menee pasmat jotenkin ihan sekaisin kun arjen rutiineihin tulee jokin muutos. Sinänsä voisi luulla, ettei pienet muutokset meidän arjessa juurikaan tunnu, kun niin selkeitä arjen rutiineita ja kamalan tiukkoja aikatauluja ei ole. No nyt kuitenkin pojalla oli perjantaina kerhopäivä ja sehän riittää jo täysin sekoittamaan kuviot. Tiistailta kerhopäivä oli peruttu ohjaajan koulutuksen takia ja päivä korvattiin samantien perjantaina. Olin ihan hämillään tuosta korvattavuudesta, ei aikaisemmin kerhopäiviä korvattu. Olin jotenkin mielessäni haaveillut, että perjantaina ehdin kotona touhuta kaikkea mutta lopulta se päivä meni jotenkin niin vauhdilla, että en mitään ehtinyt tehdä. Pojan ollessa kerhossa ehdin just sopivasti käydä hoitamassa asioita eli liikkeellä kokoajan. Eikä siinä kerhon loppumisen ja temppukoulun alkamisen väliin jäänyt aikaa kun pojan välipalalle ja päiväkahville. Päivällä ostetut kukat ehdin laittaa maljakkoon vasta kun illalla tultiin temppukoulusta kotiin. Perjantait on meillä yleensä melko rentoja päiviä mutta nyt kyllä ylimääräinen kerhopäivä toi vauhtia päivään kummasti.

Lidl on sellainen kauppa, missä tulee jostain syystä todella harvoin käytyä. Yleensä kun siellä käyn niin mukaan tarttuu niin kukkia kuin paistopisteeltä jotain hyvää. Niin nytkin kun perjantaina menin vartavasten käymään Lidl:ssä hakemassa tuoreita kukkia kotiin. Muistin myös, että olin nähnyt mainoksessa Lidl:ssä olevan myynnissä erilaisia yrttipuita saviruukuissa ja keksin luonnollisesti haluta sellaisen. Kävi mieletön tuuri, että jäljellä oli vielä yksi laventelipuu, just sitä mtä halusinkin. Kimppu hempeänvärisiä ruusuja, yksi laventelipuu ja useampi pussukka herkkuja paistopisteeltä. Pojalle ostin välipalaksi testiin siitä paistopisteeltä nakkicroisantteja ja poika ihastuin niihin niin, että kysyy joka päivä mennäänkö hakemaan taas niitä lisää.

Kolmen viikon reissun takia pojalta jäi kolme tanssituntia väliin ja onneksi Helsingin Tanssiopistolla poissaoloja saa korvattua. Nyt meillä siis käydään lauantaisin aamupäivisin korvaamassa väliin jääneet tanssitunnit. Tunti on teoriassa sama missä poika normaalisti käy, paikka ja opettaja on samat mutta ryhmässä on myös vuotta vanhempia ja se on vähän ehkä vaativampi. Poika on kaksi kertaa nyt tuolla käynyt ja on tykännyt tosi paljon, samoin sai myös opettajalta kehut, että pärjää isompien ryhmässä hyvin mukana. Koska loppuvuodelta oli myös yksi poissaolo niin vielä kaksi kertaa saa poika käydä tuolla isompien kanssa tempputanssimassa ja saa sitten nähdä jääkö ikävä tuota ryhmää. Lauantain tanssitunti on 10.30 ja voin kertoa, että se on aikamoinen haaste ehtiä kaupunkiin tuohon tanssitunnille. Huh.

Lauantaille meillä oli järjestettynä pojalle hoitopaikka muutamaksi tunniksi ja meillä varattuna liput leffaan. Vihdoinkin oli aikaa mennä katsomaan Tappajan näköinen mies, oon nimittäin odottanut leffaa siitä asti, kun joskus kauan sitten kuulin, että sellainen on tulossa. Mentiin leffaan mun vanhempien kanssa ja meillä on alkanut tulla jo perinteeksi, että ennen leffaa käydään Il Siciliaanossa syömässä. Sieltä saa ehkä yhden parhaista Margherita-pizzoista, mihin en koskaan tunnu kyllästyvän. Ja vaikka vatsa oli jo ihan täynnä ruoasta niin eihän leffaan voi ilman herkkuja mennä, joten tottahan leffaan piti vähän irtareita ja pippurirenkaita ottaa mukaan. Leffa oli hyvä, tosi hyvä. Vauhtia ja huumoria riitti ja leffa meni niin vauhdilla, ettei missään vaiheessa ehtinyt pitkästyä tai tullut vilkuiltua kelloa.

Sunnuntai oli varattu kotipäiväksi ja mun tärkein juttu päivälle oli hiusten värjääminen. Hiukset oli reissun jäljiltä melko huonossa värissä ja juurikasvu oli päässyt venähtämään aika hurjasti, joten oli korkea aika saada hiuksiin vähän väriä ja eloa. Jotenkin kun hiukset on huonossa värissä niin tekisi mieli pitää ne kokoajan vaan kiinni, eikä kauheasti nähdä vaivaa niiden laittamiseen. Sunnuntaina sain onneksi hiukset värjättyä ja kyllä heti on eri fiilis kun juurikasvu on taas piilossa ja hiukset kunnolla värissä. 

Sunnuntaista tuli myös merkittävä päivä kun pojan eka hammas irtosi sillon. Alahammas oli jo melko pitkään heilunut ja poika sitä varjellut, ettei vaan kukaan sitä pääse nappasemaan pois mutta sunnuntaina hammas sitten jäi pojan käteen. Poika sanoi, että tuntui vähän hassulta suussa ja sitten hammas jo jäikin sormiin. Nyt vaan odotellaan, että miten pian viereinen hammas irtoaa kun heiluu jo aika hyvin sekin. Käsittämätöntä, mun pieneltä lähti jo eka maitohammas. Miten mun pieni voi olla jo niin iso. Irronnut hammas oli sitten mitä parhain (teko)syy paistaa sunnuntaina vähän lettuja ja herkutella. Mummikin sattui kylään juuri sopivasti kun oli lettuja tarjolla niin meillä oli siis oikein vieraita näissä juhlissa.

Positiivisuuden kautta

Aamulla sitä sai silmänsä auki aika vauhdilla kun se kerran jyrähti, ihan silleen kunnolla tossa ihan päällä ja vettä tuli kun saavista kaatamalla. Sitten se jyrisi monta kertaa uudestaan siinä ihan päällä, eikä mennyt kovinkaan kauaa kun satoi jo rakeita. Ja siis edelleen kun saavista kaatamalla. Välillä myös kivasti salamat valaisi, vaikka miten yritti pitää silmät kiinni. Herätys mistä en tykännyt sitten yhtään, eikä tykännyt kissakaan joka pinkoi sängyn alle turvaan tärisemään. Poika taas ei ollut tietoinen mistään ukkosesta tai rakeista, vaan nukkua tuhisi täysin tyytyväisenä. Onnellinen.

Ilman innoittamana päätettiin päivällä lähteä leffaan. Käytiin iltapäivän näytöksessä katsomassa Kätyrit, eikä muuten oltu ainoita leffassa. Oli ihan super hauska kun jo mainoksissa lähes koko leffasali repesi täyteen lasten kikatukseen, ihan huippua ja sama toistui vielä leffan aikana jonkusen kerran. Oli siis hyvä leffa.

Muutenkin tällä viikolla on riittänyt kaikennäköistä. Alkuviikosta J:n jalka alkoi antamaan merkkejä, ettei kaikki ole ihan täysin kunnossa kun kenkä ei meinannut mahtua toiseen jalkaan ollenkaan. Seuraavana päivänä väri alkoi vaan tummenemaan, eikä turvotus helpottanut. Mietittiin, että jos varvas on murtunut niin eihän sille mitään voi mutta kun J kuitenkin soitti terveyskeskukseen niin sieltä suositeltiin silti näyttäytymistä. Aurinko kuitenkin lämmitti sen verran kivasti, että salin jälkeen päädyttiin kuitenkin ensin rantsuilemaan muutamaksi hetkeksi. Tänä kesänä on otettava kaikki ilo irti heti jos on vähänkin lämmin ja aurinkoista.

Illalla mentiin koko perheen voimin käymään päivystyksessä, ajatuksena, että ehditään vielä vaikka jätskille ilta-auringossa. Oltiin seiskan jälkeen päivystyksessä ja jo heti yhentoista jälkeen päästiin kotiin, kunhan J:n jalka oli ensin kuvattu ja laitettu pakettiin. Siellä ei ollut varvas murtunut, vaan jalkapöydästä löytyi murtuma ja nyt siis neljä viikkoa jalka paketissa. Ei uintia, ei saunaa. Onneksi ehdittiin just aikasemmin sopia, että lähdetään kohta mökille vajaaksi viikoksi, siellähän ei käytännössä voi peseytyä kuin saunassa tai järvessä. No, katotaan mitä keksitään ja mitä nyt sitten tehdään. Parasta tässä kuitenkin on, ettei jalassa ole minkäänlaisia kipuja, eikä sieltä hohka kipua mutta outoa on se, ettei ole mitään käsitystä missä jalka on päässyt murtumaan. Täysi mysteeri.

Pojan osalta tämä tk-päivystys oli ihka ensimmäinen kokemus ja täytyy kehua, että yllättävän hyvin meni, hermo ei mennyt kenelläkään kertaakaan. Pojalla oli mukana se tän hetken pyhin, eli Lego-lehti, mitä luettiin hyvin tarkkaan. Jossain vaiheessa tosin yritin vaientaa tätä meidän höpöttäjää a.k.a moottoriturpaa tikkarilla mutta eihän se tehonnut, tikkari meinasi unohtua kun tekstiä tuli niin paljon. Kun Lego-lehti vaihdettiin puhelimeen ja peleihin niin sitten tuli myös hetkittäisiä hiljaisia hetkiä. No, ainakin muilla odottajilla oli siinä aulassa seurattavaa ja kuunneltavaa. Mutta noin neljän tunnin odottelu meni siis täysin ilman mitään kiukutteluja ja kohtauksia. Elämän ja arjen pieniä suuria iloisia asioita. Ja tällä hetkellä meillä siis poika on antibioottikuurilla pari viikkoa, isi toinen jalka paketissa neljä viikkoa ja ite popsin kaksinkäsin särkylääkkeitä kipeään selkään, eli ihan tervettä porukkaa!

Positiivista viikonloppua kaikille! <3

Lempparileffa

Nyt musta tuntuu, että mä löysin mun lempparileffan. Lauantaina oli vuorossa leffailta, aikuisten leffailta ja mä sain valita leffan. Käytiin katsomassa Cinderella. Niinkun kirjoitin jo aikaisemminkin (täällä) niin meijänhän piti mennä jo viikko sitten, niiden kahvifestareiden jälkeen kattomaan toi leffa, oli liputkin varattu mut voimat ei vaan pitkän päivän jälkeen riittäny leffaan asti.

Tuhkimon oon lapsena nähnyt lukemattomia kertoja, mutta vuosiin ei ole tuota tullut katsottua, silti sen muisti hyvin. Se ei leffassa häirinnyt yhtään, vaan tuijotin ihan haltioituneena koko leffan ajan. Ja pakko on ehkä myöntää, että muutaman kerran joutui myös kuivaamaan silmäkulmia. Muuten leffa oli mukavan keveä, ei liikaa modernisoitu ja tietysti ihanan romanttinen. Näyttelijävalinnat oli myös onnistuneet hienosti, vaikka sen verran on huomautettava, että punapäät saivat vähän huonoa kuvaa tässä elokuvassa (ilkeä äitipuoli ja sisarpuolet). Kaiken kaikkiaan leffa oli aivan ihana ja nautinto katsoa. Voisin helposti katsoa sen uudestaan. Ja uudestaan.

Leffaviikonloppu

Nyt vois jo sanoa, että oli eräänlainen leffaviikonloppu kun molempina päivinä löydettiin itsemme leffasta. Vielä monipuolisuuden nimissä niin ensin lauantaina oli vuorossa lapsivapaa leffahetki, kun sunnuntaina mentiin sitten katsomaan koko perheen voimin lasten leffaa.

Lauantaina vietiin poika muutamaksi tunniksi hoitoon, haettiin mun vanhemmat kyytiin ja mentiin leffaan kattomaan Luokkakokous. Kun liput oli noudettu niin aikaa oli riittävästi käydä syömässä Il Sicilianossa. Joku rohkea olisi voinut valita ruokalistalta jotain uutta ja jännittävää mutta itse herkuttelin varman päälle ja valitsin taas niin herkullisen makuisen Margherita-pizzan, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Niin hyvää. Koko seurue oli tyytyväinen ruokiin ja täyden vatsan kanssa oli hyvä mennä katsomaan leffaa. Kaikille Luokkakokous ei varmaan uppoa, mutta meille se upposi, en muista millon viimeksi olisi leffassa nauranut niin paljon, ihan loistava.

Lauantain menoa ja fiilistä vähän heikensi edellisen yön aivan järkyttävä närästys. Heräsin aamuyöllä järkyttävään polttavaan kipuun, tuntui kun ruokatorvi olisi ollut tulessa. Tosi v-mäinen fiilis herätä. Lääkkeet ei siinä vaiheessa enää jeesannu, helpotus tuli vasta oksennuksen jälkeen. En edes muista millon viimeksi on ollut niin paha närästys, että oon oksentanu. Koko lauantain oli vähän epävarma ja kehno olo vaikka pizzan uskalsinkin päivällä syödä. Illalla olo oli sen verran hyvä, että uskalsi yhden Jaffan juoda, vaikka hiilihapolliset ei se paras vaihtoehto närästyksessä ole ja iltapalaksi tehty hedelmälautanen oli niin kauan hyvä idea, ennen kun loppujen lopuksi koko suu kutisi aivan järkyttävästi allergioista. 

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä ystävien kanssa luistelemaan Jääpuistoon mutta kun sääennusteen jossain vaiheessa lupaama aurinkoinen sää oli vaihtunut kovaan tuulee ja tihkusateeseen, niin suunnitelmat muuttui leffaksi. Käytiin katsomassa Paavo Pesusieni kuivalla maalla. Kyllähän sen leffan katsoi, pojat tykkäsi kovasti, mutta me aikuiset mietittiin kaikki yhteenääneen leffan jälkeen, että minkäköhänlainen lääkitys sen leffan tekijöillä on. Oli nimittäin hiukan sekavaa. Mutta pääasia, että lapset viihtyi ja tykkäsi.

Sain pojilta myös kestävämmän kukkasen naistenpäivän kunniaksi <3

 Viikonlopun pukeutumisessa oli selkeästi myös teema näkyvillä, nimittäin raitaa. Ai, että tykkään.

Mites muiden viikonloppu?

Aurinkoista mieltä viikkoon! <3

Eikö ilmaista tarvitse arvostaa?

Hiihtoloman neljäntenä päivänä eli viime viikon torstaina pidettiin vähän rennompi päivä ja käytiin leffassa. Malmitalolla esitettiin hiihtolomalla ilmasia leffoja pitkin viikkoa ja tästä on ennenkin kuultu puhuttavan mutta koskaan ei ole tullut käytyä. Nyt huomasin, että siellä näytetään Frozen ja kun poika väitti, ettei tuota leffaa muista, vaikka se on kyllä katsottu ja viimeksi Disney On Ice:ssa sen tarinaa käyty läpi, niin päätettiin mennä katsomaan ja kokeilemaan millainen tuo Malmitalon leffateatteri on.

Vaikka olihan tasoero Finnkinon leffoihin ja leffateattereihin verrattuna aika hurja mutta kun tapahtuma kerran ilmainen oli niin ei pidä valittaa. Tosin muuten jäi vähän sellainen fiilis, ettei tuollaista ilmaista tapahtumaa tarvitse kunnioittaa ollenkaan. Läpi leffan salista kuului supinaa ja höpötystä, puhelimet piippaili, penkkejä potkittiin, väki juoksenteli ulos salista läpi koko leffan ja valkokankaasta otettiin kuvia salamalla. Tässä nyt siis joitain asioita mainittuna. Kesken leffan myös säikähdin ihan kunnolla kun penkkien välistä luikahti yhtäkkiä pikkupoika läpi.

Vaikka yleisö koostui pääsääntöisesti lapsista ilman vanhempia mukanaan niin lapset olivat silti sen verran isoja, että kuuluisi jo tietää miten elokuvissa käyttäydytään. Ja vaikka tapahtumasta ei mitään tarvitse maksaa niin ei se tarkoita, että sillon heti voi käyttäytyä miten sattuu. Ja onhan se myös vähän haastavaa opettaa omalle pojalle niitä ihan peruskäytöstapoja leffassa, että pysytään paikallaan, ei häiritä muita eikä saa höpistä, kun muut käyttäytyvät juuri päinvastoin. Yksi asia mikä todellakin opittiin tästä kokemuksesta niin jatkossa ehdottomasti käydään Finnkinon leffateatterissa ja mielellään myös maksetaan niistä lipusta, siitä laadusta, mukavuudesta ja mukavasta elokuvahetkestä. Vaikka olihan se aika herttaista kuunneltavaa kun koko yleisö räjähti kikattamaan (!!) muutamaankin otteeseen.

Mutta leffan jälkeen jäätiinkin miettimään, että onko nykyään oikeasti niin, ettei ilmaista tarvitse ollenkaan arvostaa ja kunnioittaa? Silloin kun ei tarvitse maksaa mitään niin voiko käytöstavat unohtaa kokonaan?