Long time no see

Hip hei ja heippa todella pitkästä aikaa! Blogihiljaisuus venähti paljon suunniteltua pidemmäksi ja pakko myöntää, että vähän jännitti nyt ekaa kertaa tän tauon jälkeen avata blogin sivuja ja katsoa onko täällä edes käynyt ketään ja onko kaikki lukijat kadonneet. Onneksi näin ei ollut. Huh!

Kotiin palattiin vajaa pari viikkoa sitten ja nyt jo tuntuu, että reissu on jossain kaukana muistoissa vain, tuntuu että siitä olisi jo iäisyys. Pyykkivuori alkaa reissun jäljiltä olla kohta jo hoideltu ja nahkakin on tässä ehditty jo uusia lähes kokonaan kotiinpaluun jälkeen. Tää irtoileva ja hilseilevä iho on jotain todella kuvottavaa. Yök!

Reissu meni kaikinpuolin todella hyvin, oli ihan mielettömän onnistunut reissu ja olis kiva sanoa, että oli myös kiva palata kotiin mut on rumaa valehdella niin en edes yritä valehdella mitään sellasta. Harmitti ihan täysillä palata kotiin. Poika tosin alkoi loman lopulla kärsiä jo koti-ikävästä ja kaipasi kovasti jo leikkikavereita, joten sen puolesta oli jo hyvä aika palata kotiin.

Yksi reissun isoimmista ihmeistä ehkä oli se, ettei J:n murtunut jalka ja kokojalan kipsi aiheuttanut lopulta mitään ongelmia koko reissun aikana. Eikä edes hidastanut menoa juuri ollenkaan. Niin hassua kun se onkin, niin kipsi on alkanut aiheuttamaan ongelmia ja vaikeuttamaan liikkumista nyt täällä kotimaassa. Shortsit jalassa oli huomattavasti helpompi mennä kipsin kanssa kun täällä täydessä varustuksessa tuolla lumen ja sohjon keskellä. Pah.

 Ja jos ei kotiinpaluu jo muutenkin harmittanut tarpeeksi, niin sain pari päivää kotiinpluun jälkeen vielä jonkinlaisen flunssan, mikä ei tunnu häipyvän millään. Meillä oli ennen reissua sovittuna uusien sänkyjen kotiinkuljetus heti seuraavalle viikonlopulle kotiinpaluusta ja näin jälkiviisaana on helppo sanoa, että ei ollut se ihan paras idea. Sen lisäksi, että oli se järkyttävä pyykkivuori reissusta niin heti sain tyhjentää meidän makkarin ja pojan huoneen lähes kokonaan uusien sänkyjen tieltä. Molemmat uudet sängyt kun on edeltäjiään isompia, joten huoneiden sisustusta saa pyöritellä uusiksi jonkun verran. Reissuväsymys, järkyttävä pyykkivuori, flunssa ja uusien sänkyjen jäljiltä sekaisin oleva koti ei ole se paras yhdistelmä. Toivottavasti olo tästä nopeasti nyt helpottaisi, että löytyy taas voimia alkaa järjestämään makuuhuoneet kuntoon ja saisi kodin taas siistiksi ja viihtyisäksi. Eiköhön tää sitten taas ala iloksi muuttumaan.

 Ja eihän tässä nyt siis ole pelkästään surkuteltu sohvan pohjalla koko aikaa kotiin paluun jälkeen, vaan ollaan käyty Disney On Ice:ssa, SuperParkin perheaamussa ystävien kanssa, herkullisilla lounailla, kyläilemässä, kahviteltu, herkuteltu ja saatoin ehkä hankkia kotiin jotain uutta, mikä ei ehkä ollut niin tärkeää ja oleellista mutta niin kaunista ja kauan haaveiltua.

 Ja vaikka tosiaan edellisen reissun pyykivuori on kohta vasta saatu pestyä ja matkalaukut tyhjennettyä, niin matkakuume on silti tosi kova. Vähän siis ehkä jotain pieniä haaveita ja suunnitelmia on alkanut muodostumaan jo keväälle ja ensi kesälle, jotain ihan pientä. Niiden voimalla mennään nyt eteenpäin!

Kauralastuja ja leffaa maanantai-iltaan

Lauantai-iltana alkoi kurkkukipu ja paleleminen, sunnuntai meni niissä samoissa vaihtelevissa fiiliksissä ja tänään on kurkkukipu vaihtunut vuotavaan nenään ja aivasteluun ja olo pysyy melko vetämättömänä. Tylsää. Poika myös köhii ja rohisee jonkun verran, sekä satunnaisesti valittaa korvakipua, joten rauhallinen koti-ilta sopii paremmin kun hyvin.

Ajatuksena oli vain pitää sohvaa paikallaan ja katsoa elokuva, päivällä kaupasta tarttui mukaan Helinä-keiju ja Kadonnut Aarre, juuri sopivaa viihdettä maanantai-iltaan. Jostain keksittiin vielä ennen leffaa kauralastut ja niinpä tehtiin nopeasti muutama pellillinen niitä. Sovittiin pojan kanssa, että leivotaan yhdessä mutta jotenkin se meni niin, että äiti teki ja poika leikki autoilla.

Kauralastut on itseasiassa itelle melko uus juttu, niitä ei oo tullu vielä kovin montaa kertaa tehtyä, mutta niin hyviä, sekä helppo ja nopea tehdä. Leffa tosin oli pojalle paikoitellen sen verran jännä, ettei sit kuitenkaan pystyny leffan aikana niitä kauheasti herkuttelemaan.

Mielensäpahoittajan viikonloppu

En tiedä mikä nyt oikein vaivaa, mutta kun ei mikään oikein jaksa innostaa. Viikonloppuna oli vielä jotenkin ihan mielensäpahoittaja fiilis, jotenkin vähän kaikki ärsytti, ihan pienet ja turhatkin asiat. Tosin netissä eteen osui mielensäpahoittaja-testi ja se kyllä antoi tulokseksi mielensäpahoittajan vastakohta, hah.

Perjantaina käytiin illalla Korkeasaaressa Kissojen yössä, eikä jostain syystä sekään jaksanut oikein innostaa, vaikka olinkin sitä odottanut jo hetken. Päästiin kuitenkin seuraamaan ihan ikkunan vierestä kun leijonan pennut saalistivat ja leikkivät, mikä oli todella hauskaa seurattavaa. Aivan ihania. Eläimet oli muutenkin aika hyvin virkeinä ja liikkeellä, mutta kun väkeä oli Korkeasaaressa ihan älyttömästi niin liikkuminen siellä massoissa ei ollut kovin mieluisaa. Oon silti tyytyväinen, että vaikka ei nyt kauhean kauaa jaksettu tuolla olla, että kuitenkin käytiin.

Poika on ollu nyt vajaan viikon verran vähän kipeän oloinen, nenä vuotaa ja välillä yskittää aika paljonkin, mutta silti kunnolla ei nyt mikään puhkea. Toisinaan vaikuttaa, että nyt se flunssa puhkeaa mutta hetken päästä taas ei mitään ja meno jatkuu täydellä vauhdilla. Oltiin viime viikolla alkuviikosta kaverisynttäreillä missä lähes kaikki oli flunssassa ja seuraavana päivänä alkoi meilläkin pojan nenä vuotamaan ja yskää. Vaikka näin syksyllä flunssaa voi olla melko mahdoton vältellä niin silti ärsyttää todella paljon. Jos olisin tiennyt etukäteen muiden räkätaudista niin olisi bileet meiltä jääny kyllä väliin. Nyt sitten vaan odotellaan ja jännitetään puhkeaako flunssa vai selvitäänkö säikähdyksellä. Mutta pojan käytöksestä kyllä huomaa, että olo ei ihan paras ole, tosi äkäinen ja itkuherkkä. Pojan mieli ailahtelee pahemmin kuin äidillään ja se myös hieman latisti viikonloppuna tunnelmaa useaan kertaan. Ja jostain syystä äiti on aina se paha.

Lauantaina pyörähdettiin Kaaressa karnevaaleilla, kun ajateltiin että saadaan yhdistettyä kauppareissu ja pojalle jotain kivaa piristämään. Oli kasvomaalausta, ilmapalloja, hai-maskottia, vähän uusia vaatteita, lelukaupassa käyntiä ja sitten kunnon itkupotkuraivareita. Ja tietysti äidille. Voin kertoa, poskessa ollut haamu oli hyvin erinäköinen kotiinlähtiessä. Ja sekin oli äidin vika, tietysti.

Onneks joku sentään osaa ottaa rennosti

Rakkautta on...

...päivänlehdet ja ruusukimppu kaupasta.

Muuten päivä on toistanut jonkun verran eilistä, paljon lämmintä juotavaa, lasten ohjelmia ja lehtien lueskelua. Sen lisäksi oon saanut tänään hoidettua sentään jotain sellaisia asioita mitkä on odottanu vuoroaan jo jonkun aikaa, kuten mm. kestovärin laittaminen kulmiin ja ripsiin, sekä kasvohoidon varaaminen. Ihanaa ens viikolla kasvohoitoon, jei.


Nyt kaksi päivää jotakuinkin täysin sisällä vietettyinä, niin huomenna on jo pakko päästä ulos, ihan pakko. Tänää ulkoilin sen verran, että kävin muutamaan otteeseen viemässä roskia ja sekin ulkoilu tuntui jo aika suoritukselta mutta ehkä huomenna on jo parempi, toivottavasti. Pojan kunto tosin hieman arveluttaa, kun välillä vaikuttaa jo paremmalle mutta sitten taas on niin kipeän oloinen. Nyt täytyy jotain loitsuja kehitellä, että huomenna poika olisi kunnossa tanssitunnille ja uintiin, ehkäpä vaihteeksi vähän lämmintä juotavaa. Toivosta en nimittäin luovu, en en en...

Kivaa illanjatkoa!

The Maanantai

Maanantaista tuli sitten ihan täysipäiväisesti kotipäivä. Pojan yskä rohisee aika hurjasti ja omat keuhkot tuntuu sen verran raskailta ja olo voimattomalta, että tänään oli parempi panostaa lepäämiseen ja olon paranteluun. Lämmintä mehua ja teetä, lehtien lueskelua, lisää lämmintä juotavaa, lasten ohjelmia ja muita boksille tallennettuja ohjelmia ja vielä lisää lämmintä juotavaa. Päivän ehdoton huipennus oli illalla perheen yhteinen leffahetki.

Kismet-jäätelö - pientä luksusta potilaiden maanantaihin

Poika oli jo hetken ehtinyt odottamaan Smurffit-elokuvan katsomista ja nyt vihdoin se hetki koitti. Ollaan J:n kanssa käyty toi Smurffit joskus leffassa katsomassa, mutta en muistanut että se noin hauska oli. L tykkäsi myös elokuvasta ja helposti tuntui jaksavan keskittyä elokuvaan ja pysyi hyvin paikallaan. Ollaan nimittäin vähän pohdittu uskaltaisiko pojan kanssa lähteä jo leffaan, se nimittäin houkuttaisi kovasti ja ehkäpä...

Pukeudu pinkkiin

Pukeudu Pinkkiin- päivän teeman mukaisesti yritin tänään vaatekaapista löytää jotan sopivaa mutta pinkki kun ei ole yhtään mun väri niin vähän vaisuksi yritys jäi. Yritystä kuitenkin.

Tänään myös tapahtui jotain mitä vois melkein ihmeeksi kutsua, nukuin nimittäin päikkärit. Yritin sohvalla viltin alla vähän lueskella kasaantunutta lehtipinoa läpi mutta eipä siinä montaa aukeamaa ehtinyt ensimmäisestä lehdestä selata kun luomet alkoivat olla liian raskaat. Poika nukkuin myös pitkästä aikaa päikkärit ja pitkät unet ottikin, useamman tunnin.

Jos jotain hyvää niin jotain ikävääkin, päikkäreiden aikana nimittäin pojalle selkeästi on puhjennut flunssa. Täällä tuntuu tällä hetkellä olevan vähän jokainen enemmän tai vähemmän flunssainen ja kipeä, ei hyvä. Nyt ei siis auta kun köllötellä kaikessa rauhassa lämpöisen viltin alla ja hörppiä lämmintä mehua.

Rentouttavaa viikonloppua!! <3

Lääkäristä äklötys pirtelölle

Kesäflunssat sucks ja muutenkin kesällä sairastaminen on todella tylsää. Onneksi poika alkaa olla jo aika hyvin tervehtynyt, pientä köhää ja nenän valumista mutta ei mitään vakavampaa. Itsellä tuntuu, että niistää saa jatkuvasti, pää täynnä limaa mutta ei muuten mitään. Mutta J:llä taas on vointi mennyt huonompaan. Toissailtana kuume kipusi sinne neljänkympi kieppeillä ja eilen sitten suunnattiin koko perheen voimin hakemaan isille antibioottikuuria keuhkokuumeeseen. Not so happy. Jotain positiivista kuitenkin on, että lääkkeet tuntuvat tehoavan aika nopeasti ja vointi on kohentunut jo aika kivasti näinkin nopeasti.

Mulla oli tk:ssa aikaa leikkiä puhelimen kameralla pojan leikkiessä

Eilen kun siinä lääkärireissulla sitten kestikin yllättävän kauan, kun ensin TK:ssa meni jo jokunen tunti ja sitten vielä sairaalaan käymään röntgenissä, niin päädyttiin kruisaamaan mäkkärin kautta kotiin. Otettiin pojan kanssa yhdessä jälkkäriksi tuplasuklaapirtelö. Voi jaiks miten äklöä. Pitäisköhän huolestua kun itsellä äklötys tuli jo parin hörpyn jälkeen mutta poika pystyi helposti hörppimään koko pirtelön ja harmitteli vielä sen loppumista.

Ps. Hyvää syntymäpäivää omalle isälleni!! <3

Lounastreffeillä

Täällä arki taas tuntuu takkuilevan sairasteluiden takia. Pieni on ollut enemmän ja vähemmän flunssaisena jo muutaman päivän ajan ja nyt meilläkin on J:n kanssa alkanut olo tuntumaan hieman takkuiselta ja flunssaiselta. Pojat piti eilen rauhallisen kotipäivän (itse kävin ruokakaupassa fillaroiden ja siitä kertyikin muutaman lisämutkan kautta mukavasti reilu 14km pyöräilylenkki), mutta tänään oli päästävä hieman ulkoilemaan jo koko perheen voimin.

Sovittiin lounastreffit Kaivariin Caruselliin. Tarkoitus oli yhdistää lounastreffeihin leikkipuistotreffit, mutta kun meillä tunnutaan menevän niin eri rytmissä kuin muissa lapsiperheissä niin ehdittiin juuri ja juuri siihen lounaalle. Ruokahalu ei ole tämän karhean kurkun kanssa mikään järin suuri, joten Carusellin pizza oli juuri sopiva kolmeen jaettuna. Herkkupizza!

Ja mistä tietää, että poika ei ole täysin kunnossa, on kun ei jälkkäriksi valittu suklaajäätelö maistunut loppuun asti. Carusellissa on nykyään tarjolla kotimaista 3Kaverin jäätelöä. 3 Kaverin Jäätelö on pieni 2012 perustettu jäätelötehdas Helsingissä. Heille tavoitteena on valmistaa lähellä tuotetuista tuotteista, ja raikkaista ja puhtaista raaka-aineista kotimaista jäätelöä. Suklaa maistui todella suklaiselta ja viimeksi kun maistoin vaniljaa niin maistui hyvälle, eli kannattaa ehdottomasti maistaa jos mahdollisuus tulee, hyvää jäätelöä!

Lounaalle kun lähdettiin ei lämpömittari lupaillut kovinkaan helteistä päivää ja aurinkokin vain kurkisteli pilvien raosta. Lounaan jälkeen kuitenkin kun suunnattiin omalla porukalla leikkipuistoilemaan niin aurinkoon tuntui sulavan, farkut oli ihan liian raskaat jalkaan! Saatika sitten se Espritin iso hempeänvärinen kukallinen kolmiohuivi. Kotoota lähtiessä olin innoissani kun löysin tuon viime kesänä hankkimani (ja ehkä vahingossa hyllyn perukoille unohtuneen) huivin kaulaan lämmikkeeksi mutta lopulta jouduin kuitenkin luopumaan siitä kuumuuden takia.

Ranteesa muuten on juhannukena Kauppatorilta löytynyt puinen käsikoru. Ostin jo viime kesänä Kauppatorilta yhdestä kojusta muutaman puisen käsikorun ja juhannuksena löysin itseni taas samaisesta kojusta koruja ihailemasta. Kolme puista käsikorua viidellä eurolla ei ollut ollenkaan pahan hintainen.

Loppuun vielä tunnelmia iltapäivältä, kun pojat oli päikkäreillä ja sain hetken laatuaikaa itsekseni.