Ihan eläimellistä menoa

Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut käytyä Korkeasaaressa melko ahkerasti, vuosikortit ollut ahkerassa käytössä. Alkuun mietin, että olikohan nämä tämän vuoden vuosikortit enemmänkin hyväntekeväisyyttä mutta nyt on tullut otettua niistä ilo ja hyöty irti. Eikä ne hyväntekeväisyytenäkään huonot olisi olleet, kun saatiin ostettua ne sillon jostain tarjouksesta puoleen hintaan

Ollaan saatettu käydä toisina viikoina parikin kertaa pyörähtämässä Korkeasaaressa ja Kissojen yössä käytiin nyt molempina viikkoina. Vaikka usein tuleekin käytyä, niin harvoin tulee kierrettyä koko saarta läpi, vaan melko usein mennään melko samalla kaavalla, että aloitetaan karhulinnalta ja sitten kissanlaaksoon. 

Nyt parasta Korkeasaaressa on ehdottomasti ollut eläinten poikaset, niitä on aina niin hauska seurata. Tiikerinpennut oli tietysti ihan pakko päästä näkemään, mutta hauskaa seurattavaa on ollut myös villisikojen poikaset, manulin poikaset ja itse ihastuin ihan täysin tunturipöllön poikaseen. Niin ihana! Manuli on aina kuulunut niihin eläimiin, jota ei koskaan näe niin on ollut ihan mahtava saada seurata niiden pentujen seikkailuita ja leikkimistä pitkin aitausta useampaan kertaan. Sitä havahtuu aina jossain vaiheessa, että kun on jäänyt seuraamaan jonkun poikasten touhuja niin aika on vierähtänyt ihan huomaamatta.

Kissojen yössä käytiin tosiaan molempina kertoina nyt mutta eipä siellä kauheasti päässyt eläimiä näkemään. Ja olihan se kyllä jo ihan tiedossa, että melko turha edes haaveilla näkevänsä varsinkaan kissalaaksossa mitään ja kyllähän sinne lähdettiinkin enemmän vaan fiilistelemään iltaa. Molempina kertoina myös jonotettiin kasvomaalaukseen, mikä oli pojalle iso juttu ja käytiin tekemässä korvat. Ekana iltana pojasta tuli lumileopardi ja toisena iltana tiikeri, tosin häntä oli aina leopardin.

Pitäisköhän se ens viikolla taas joku päivä mennä käymään Korkeasaaressa.

Yksi kesän parhaita päiviä

Tosi usein ne parhaat ideat syntyy hetken mielijohteesta ja niin myös kesäkuun lopulla yhtenä päivänä tapahtui. Meillä oli edellisenä iltana tehty jo alustava suunnitelma päivälle mutta jotenkin se ei ihan iskenyt, vaikka siis suunnitelmissa oli ihan vaan fillarointia, rantsuilua ja illalle pyörähdys Korkeasaareen. Ilman sen suurempaa ajatusta vilkasin Google Mapsista fillarireittiä Korkeasaareen ja siinä samalla se idea syntyi ja lähti elämään. Kysyin molemmilta pojilta, että jaksaako ja molemmat nyökkäili. Kysyttiin vielä pojalta muutaman kerran ja hän vakuutti että jaksaa kyllä polkea edestakaisin. Meiltä matkaa Korkeasaareen on fillarin kanssa noin neljätoista kilometriä.

Fillarimatka oli melko helppo ja kivuton. Kiirettä ei matkalla pidetty vaan välillä pysähdyttiin ihastelemaan maisemia ja pitämään juomataukoa. Menomatkalla tietysti vähän verotti menemistä se kun reitti oli välillä vähän epävarmaa ja piti vilkuilla kartasta. Ei tosiaan oo noi fillarireiti ihan hallinnassa. Vajaa pari tuntia tehtiin matkaa molempiin suuntiin ja perillä Korkeasaaressa ehdittiin myös viettämään reilu pari tuntia. Tankkaushan on tälläselle retkellä, varsinkin lapsen kanssa melko oleellista, niinpä Korkeasaaressa paineltiinkin melko suoraan jäätelölle ja kotimatkalla pysähdyttiin mäkkäriin syömään. Pysy tasapaino tällä tavalla, ettei liian terveelliseksi päässyt menemään.

Päivästä voisi sanoa, että varmaan yksi tämän kesän parhaita päiviä. Se oli jo itselle saavutuksena ihan kiva mutta kun miettii pojan osalta niin se oli tosi iso juttu, ihan mieletön. Matkaa koko reitille tuli fillarilla pikkasen vajaa 29km ja kävelyä Korkesaaressa noin 5km, joten vois kai sanoa, että melko ok. Eikä reissu tainnut olla pojalle liian rankka, sillä sanoi, että tehdään sama vielä kesän aikana uudestaan. Olin kyllä niin ylpeä mun pojista, molemmat jaksoi päivän tosi hienosti!

Hiihtoloman eka päivä

Täällä on tämä viikko vietetty hiihtolomaa pojan kerhosta ja osasta harrastuksista. Monille muille hiihtoloma voi merkitä lomaa ja rentoutumista mutta itsellä tuli heti ainakin fiilis, että mitäs kivaa nyt tehdään, mitä kaikkea ehditään ja pystytään tässä viikon aikana tehdä.

Maanantai aloitettiin aika chillisti ja siinä kun J vihdoin puolilta päivin jo sisäisti että pojalla tosiaan on hiihtoloma eikä ole kerhoa, kelpasi jo aiemmin ilmoille heitetty idea Korkeasaaresta, sinne siis. Korkeasaari on aina hyvä idea. Jos totta puhutaan, niin jos meillä ei näitä vuosilippuja olisi niin ei olisi käynyt Korkeasaari edes mielessä mutta kun liput on voimassa vielä jonkun aikaa niin pitäähän niitä nyt käyttää ja ottaa ilo irti.

Joka kerta Korkeasaaresta jää joku uusi positiivinen juttu mieleen ja tästä kerrasta se ehdottomasti oli leijonat. Leijonat oli jotenkin tosi aktiivisella tuulella ja muutama innostui "leikkimään" pojan kanssa melko pitkäksi aikaa. Poika juoksi lasin toisella puolella ja leijona toisella puolella, jos poika pysähtyi tai istahti alkoi leijona sutimaan lasia vasten kovasti että poika pistäs nyt vauhtia. Ihan mahtavaa ja kuten arvata saattaa, oli poika ihan puhki mutta myös todella innoissaan ja onnellinen. Ensin Korkeasaari oli että "okei, jos ei nyt muuta keksitä" mutta melko nopeasti se sitten muuttui siihen, että autolle kävellessä kuului jatkuva jankutus "tullaan huomenna heti aamusta uudestaan, tullaan huomenna heti aamusta uudestaan...".

Käytiin toki myös kurkkaamassa nähdäänkö karhuja yhtään kun uutisissa jo jokunen aika sitten kerrottiin niiden heränneen talviunilta. Onneksi käytiin sitä kautta, sillä päästiin näkemään karhut hereillä ja liikkeellä. Toinen karhuista viihtyi ulkona enemmänkin mutta toinen kävi vain hetken näyttäytymässä ja tekemässä pienen kierroksen hangessa mutta nähtiin siis kuitenkin.

Tykkään kun tuon vuosilipun kanssa voi tehdä näitä muutaman tunnin visiittejä ilman sen suurempaa suunnitelmaa Korkeasaareen ja käydä katsomassa vain joitain eläimiä, eikä jää harmittamaan että miten paljon jäi näkemättä. Taas jäi reissusta hyvä muisto ja se kipinä, että uudestaan voisi taas jossain vaiheessa mennä ennen kun liput menee vanhaksi. Ainoa pieni miinus tässä reissussa oli omalla kohdalla väärä kenkävalinta ja melko nopeasti jo läpimärät kengät. Aina ei voi täysin onnistua.