Ihan eläimellistä menoa

Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut käytyä Korkeasaaressa melko ahkerasti, vuosikortit ollut ahkerassa käytössä. Alkuun mietin, että olikohan nämä tämän vuoden vuosikortit enemmänkin hyväntekeväisyyttä mutta nyt on tullut otettua niistä ilo ja hyöty irti. Eikä ne hyväntekeväisyytenäkään huonot olisi olleet, kun saatiin ostettua ne sillon jostain tarjouksesta puoleen hintaan

Ollaan saatettu käydä toisina viikoina parikin kertaa pyörähtämässä Korkeasaaressa ja Kissojen yössä käytiin nyt molempina viikkoina. Vaikka usein tuleekin käytyä, niin harvoin tulee kierrettyä koko saarta läpi, vaan melko usein mennään melko samalla kaavalla, että aloitetaan karhulinnalta ja sitten kissanlaaksoon. 

Nyt parasta Korkeasaaressa on ehdottomasti ollut eläinten poikaset, niitä on aina niin hauska seurata. Tiikerinpennut oli tietysti ihan pakko päästä näkemään, mutta hauskaa seurattavaa on ollut myös villisikojen poikaset, manulin poikaset ja itse ihastuin ihan täysin tunturipöllön poikaseen. Niin ihana! Manuli on aina kuulunut niihin eläimiin, jota ei koskaan näe niin on ollut ihan mahtava saada seurata niiden pentujen seikkailuita ja leikkimistä pitkin aitausta useampaan kertaan. Sitä havahtuu aina jossain vaiheessa, että kun on jäänyt seuraamaan jonkun poikasten touhuja niin aika on vierähtänyt ihan huomaamatta.

Kissojen yössä käytiin tosiaan molempina kertoina nyt mutta eipä siellä kauheasti päässyt eläimiä näkemään. Ja olihan se kyllä jo ihan tiedossa, että melko turha edes haaveilla näkevänsä varsinkaan kissalaaksossa mitään ja kyllähän sinne lähdettiinkin enemmän vaan fiilistelemään iltaa. Molempina kertoina myös jonotettiin kasvomaalaukseen, mikä oli pojalle iso juttu ja käytiin tekemässä korvat. Ekana iltana pojasta tuli lumileopardi ja toisena iltana tiikeri, tosin häntä oli aina leopardin.

Pitäisköhän se ens viikolla taas joku päivä mennä käymään Korkeasaaressa.