Heippa taas pitkästä aikaa! Ihan hurjaa miten nopeasti tämä syksy on tähän asti mennyt, tuntuu ettei meinaa vauhdissa pysyä mukana. Alkusyksy meni suurimmaksi osaksi New Yorkin matkaa suunnitellessa ja järjestelyitä hoitaessa, sitten kymmenisen päivää Nycissä ja sen jälkeen kovaa yritystä taas palautua reissusta ja sopeutua takaisin arkeen. Harvoin on ollut niin väsynyt ja voisko jopa sanoa, että eloton jonkun reissun jälkeen. Arki tuntuu paikoitellen väkinäiseltä suorittamiselta ja päivässä parasta on nukkuminen mutta eiköhän tämä tästä. Luonnollisesti blogiin olisi paljonkin asiaa ja jututhan on vielä kesken kesältä lähtien mutta katsotaan miten tässä nyt saa aikaiseksi istua kone sylissä.
Tänä vuonna ei Halloweenina pidetty juhlia, mikä vähän harmitti mutta silti jotain pientä ohjelmaa saatiin järkättyä näille molemmille viikonlopuille kun Halloweeniä sai juhlia. Lokakuun vikana viikonloppuna Korkeasaaressa pääsi voittamaan pelkonsa, mm. pitämällä torakkaa kädessä, koskemalla käärmeeseen tai kokeilemalla torakkakypärää. Mulla ei tosiaankaan ollut aikomustakaan voittaa näitä pelkojani, oon ihan tyytyväinen näiden pelkojeni kanssa. Pojat nyt, tietysti, kävivät nämä kaikki kokeilemassa. Yök.
Pyhäinpäivänä ajoitettiin haudoilla käyminen siihen kun päivä alkoi jo vähän hämärtämään ja kynttilöiden valo valaisi kauniisti hautausmaita. Me aina kun käydään viemässä kynttilöitä haudoille niin käydään kahdella hautausmaalla ja onneksi molemmat hautausmaat ovat tässä ihan lähellä. Hautausmaalla on aina vaan niin kaunista kun haudoilla näkyy paljon kynttilöitä ja nyt kun vielä maassa oli kevyt lumipeite, niin se vaan kruunasi tuon maiseman.
Pyhäinpäivää ei sen kummemmin sitten vietetty, haudoilla käyminen oli se sen päivän juttu. Illalla käytiin kaupasta hakemassa vähän herkkuja, laitettiin paljon kynttilöitä palamaan, tehtiin pellillinen nakkimuumioita ja nopea suklaa-appelsiinituorejuustokakku, ja katsottiin perheen kanssa leffaa. Se oli aika kivaa. Ja hyvää.
SeaLifessa vietettiin myös Halloweeniä ja sunnuntaina suunnattiin sinne. Koska tänä vuonna ei niitä naamiaisia pidetty, niin enenmmän kun sopivasti oli SeaLifella tarjous, että teemaan pukeutunut lapsi pääsee veloituksetta SeaLifeen maksavan aikuisen kanssa. Pojalle siis haamukaapu päälle, päähän merirosvohattu ja menoksi. Vaikka SeaLifessa(kin) on tullut jo jonkusen kerran käytyä niin oli silti kiva taas käydä.
SeaLifelle on pakko antaa vielä vähän kiitosta ihanasta toiminnasta. Poika osti siitä SeaLifen kaupasta itselleen sellaisen taikamadon, mikä sitten siinä pois lähtiessä kuitenkin unohtui legopöydälle avaamattomassa paketissa. Havahduttiin vasta kotona, että jotain puuttuu ja uusi lelu on unohtunut jonnekin. J laittoi SeaLifeen samantien viestiä ja melko nopeasti saatiin vastaus, että palaavat asiaan seuraavana aamuna. Aamulla tulikin melko nopeasti viestiä, että mato oli löytynyt just sieltä legopöydältä ja sen voi käydä noutamassa tiskiltä. Käytiin sitten heti eskarin jälkeen mato hakemassa kotiin ja ihana SeaLifen henkilökunta oli laittanut pojalle vielä muutaman tarran mukaan. Ihan mahtava juttu. Vaikka ei mistää kalliista jutusta ollutkaan kyse, niin kyllä se silti harmitti kun huomattiin että oli unohtunut. Mietittiin vielä, että kun lelu oli avaamattomana paketissaan, että olisi voinut helposti eksyä jonkun toisenkin matkaan mutta toisaalta kun lähdettiin paikasta ihan viimeisten joukossa, että ehkä sitä ei enää kukaan muu ehtinyt nähdä ennen kun henkilökunta seuraavana päivänä.
Muuten, noilla kahdella kuvalla, missä L makaa ensin lehtien joukossa ja sitten tuossa lumessa, on tasan viikko väliä. Aika hurjaa.
Eikä kaikki kauhu vielä tähän lopu, lähdetään nimittäin J:n kanssa ihan kohta Kulttuuritalolle katsomaan Rocky Horror Showta. Ihan hurjan siistiä.
