Little piece of winter wonderland

Heti kun maahan tuli valkoinen lumipeite, niin sisäinen lapsi pääsi valloilleen ja se lapsen into sieltä nosti päätänsä. Ja olihan se jo liian hyvä ollakseen totta, että marraskuun alussa olisi muka tullut jo pysyvä lumipeite Stadiin, vaikka kyllähän tämä pienen pieni hetkikin näissä talvisissa maisemissa piristi jo kummasti.

Näiden lumien innoittamina käytiin ostamassa pojalle myös ihka ensimmäinen Stiga. Vähän ehkä ihmeteltiin itsekin, ettei pojalle ole aikaisempina talvina vielä Stigaa hommattu mutta toisaalta, ehkä nyt oli se ihan sopiva hetki. Näillä lumilla ehdittiin Stigaa käydä testaamassa muutamia kertoja ja tuntui olevan aika siistiä. Poika uskalsi selkeästi hurjempiin mäkiin nyt laskemaan ja samalla kun hihkui riemusta, niin kuului myös samalla mutinaa "jännittää, pelottaa, jännittää, pelottaa...". 

En  koskaan oo nähnyt itseäni äitinä, kuka vetää perässään tyhjää Stigaa kun hakee lasta eskarista. Noh, nyt on sekin koettu. Ei mitenkään paha kokemus, mutta kyllä se vähän vieras juttu oli. Nyt kun vaan tulis talvi ja lumi äkkiä takaisin, niin voisin jatkaa harjoittelua.