Snadisti SnadiStadissa

Joskus talvella viime vuoden puolella ostettiin SnadiStadiin neljä sisäänpääsylippua melko halvalla pakettihinnalla. Nuo liput unohtui pitkäksi aikaa ennen kun tuossa vähän aikaa sitten havahduin niitä katsomaan ja kauhuksi huomasin, että ne on voimassa enää huhtikuun loppuun. Tuli vähän kiire alkaa niitä käyttämään. Ja tottahan nyt on kaikkea muutakin, että tosiaan saa kalenterin kanssa pähkäillä ja suunnitella miten ehditään kaikki liput käyttämään.

Vajaa pari viikkoa sitten käytiin SnadiStadissa ekan kerran. Vähän ahdisti lähteä sateisena lauantai-iltana tuonne, pelkäsin että paikka on ihan täynnä. Onneks ei kuitenkaan ollut ja ihan kivasti poika mahtui sinne mukaan riehumaan. Ehkä joku kolmisen tuntia ehdittiin ennen sulkemista olla ja pojalla olisi virtaa riittänyt kyllä pidempääkin, aika vähän kuin loppui kesken.

SnadiStadi oli ihan hauska paikka, tekemistä tuntui pojalle riittävän ja sehän se tärkeintä. Silti jotenkin odotin paikalta enemmän, en tiedä miksi. Paikka oli ehkä vähän sekoitus Hoploppia ja Superparkkia. Se mikä vähän häiritsi oli ne erillaiset myyntikojut ja vastaavat siinä viemässä hyvää leikkimistilaa ja samalla turhia houkutuksia lapsille siinä ihan pienten käsien ulottuvilla. Muutenkin paikka oli jokseenkin ylihintainen mutta se kai kuuluu näihin kaikkiin vastaaviin paikkoihin. Ilman noita valmiiksi ostettuja huomattavasti edullisempia sisäänpääsylippuja jäisi meillä tuo paikka jatkossa kokonaan väliin.

Yksi asia mitä näissä paikoissa ärsyttää ihan suunnattomasti on kun kaikki aikuiset ei niitä omia lapsiaan jaksa ja viitsi valvoa. Tuollakin piti puuttua kun isommat lapset meinasi jyrätä meidän pojan trampoliinilta isompien oikeuksilla ennen kun sitten puutuin tilanteeseen. Poika oli selkeästi ensin trampoliinilla hyppimässä ja vieressä oli toinen trampoliini vielä vapaana mutta pari isompaa lasta selkeästi yritti jyrätä trampoliineja täysin itselleen hätistellen meidän poikaa pois. Pojan viesti ei näille mennyt perille ennen kun minä sitten sivusta puutuin tilanteeseen. Ei oo kiva olla se tiukkapipoinen mutsi siellä oman lapsen perässä kokoajan kyttäämässä mutta ihan suoraan sanottuna v*tuttaa kun niille kaikille muilla lapsille ei viitsitä opettaa tapoja tai sitten itse valvoa niiden touhuja siellä. Tiedän kyllä itsekin, että välillä olisi kivempi vaan istua rauhassa kahvilla ja plärätä puhelinta tai lehtiä, kun seurata sitä oman lapsen vipellystä. Jotenkin koomisesti Snadistadi vielä mainostaa aikuisille tuota omaa paikkaansa, että sisäänpääsymaksulla saa ilmaisen kahvin ja paikalta löytyy myös Wifi. Siinähän ne parhaat lähtökohdat on lasten valvontaan, varsinkin kun samassa myös paikka painottaa, että lapset on täysin vanhempien vastuulla ja valvonnassa.

Maanantai Tukholmassa

Viikko sitten sunnuntaina eli Halloween bileistä seuraavana päivänä lähettiin laivalle. Johan viime kerrasta oli ehtinytkin vierähtämään muutama hetki. Meidänhän piti lähteä risteilemään jo alkusyksystä, mutta sitten J rikkoi jalkansa, niin reissu lykkääntyi. Onneksi Viking Linen asiakaspalvelusta löytyi ymmärtäväistä ja ystävällistä henkilökuntaa ja saatiin meidän etukortti lykättyä tänne loppusyksyyn asti.

Vaikka Tukholman-risteilyt on jo aika nähtyjä ja koettuja, niin silti sinne on aina välillä kiva lähteä käymään ja on ihan hauskoja pieniä seikkailuita katkaisemaan arkea. Lieventää tätä jatkuvasti roihuavaa matkakuumetta edes hieman. Ja kyllähän se aina edesauttaa laivalle lähtöä kun käytössä on etukortti, ettei hytti maksa mitään. Vaikka eihän ne risteilyt koskaan mitään ilmaisia ole, vaikka hytti ei mitään maksakaan.

Tällä kertaa lähdettiin Tukholmaan vailla minkäänlaisia suunnitelmia päivälle. Ketään ei innostanut lähteä keskustaan vaan pyörimään kaupoille ja saatiinkin laivan infosta hyvää vinkkiä lähteä suunnistamaan Södermalmille ja siellä isolle leikkipaikalle. Aamupäivä menikin leikkipaikalla mukavasti nauttien lämpöisestä ja aurinkoisesta syyspäivästä. On aikaisemminkin käyty tuolla suunnalla pyörähtämässä mutta leikkipaikka oli ihan uusi löytö ja loistava sellainen.

Lounaalla käytiin Pizza Hut:n buffetissa, mikä oli ehkä se helpoin ja vaivattomin tapa hoitaa ruokailu ilman sen suurempia pähkäilyitä, vaikka ei nyt niin kauhean omaperäistä ollutkaan. Hyvää kuitenkin oli. Södermalmilla piipahdettiin myös muutamilla kaupoilla samalla kun pikkuhiljaa käveltiin Vanhaan kaupunkiin juomaan vielä kahvit ennen laivalle paluuta. Granitilla ja Designtorgetilla olisi ollut vaikka mitä kivaa kotiintuomisia mutta tällä kertaa vain Granitilta lähdin muovikassin kanssa ulos. Havahduin kotiintulon jälkeen myös siihen, että Stadistakin löytyy Granitin liike ja täytyy varmaan ennen joulua mennä käymään siellä.

Tukholman Vanhassa kaupungissa on aina ihana käydä kävelemässä ja kahvilla, vaikka maasto ei J:lle se ihanteellisin ole liikkua. Mentiin jo ennestään tuttuun paikkaan kahville, Cafe Kladdkakaniin, paikkaan mistä saa ihan syntisen hyviä kakkupaloja. Poika valitsi itselleen suklaajuustokakkua ja viereisessä pöydässä istuneella sedällä oli vaikeuksia olla tuijottamatta kun poika ahmi kakkunsa parempiin suihin, vaikka miten yritin vihjailla rauhallisemmasta herkuttelutahdista ja nautiskelusta. Se oli pojan tapa nauttia, kauhoa kakkua ihan kunnolla suuhun.

Odotukset tältä risteilyltä ei mitenkään kauhean korkealla olleet ja kotiin tultiinkin positiivisesti yllättyneinä reissusta, oli kivaa. Menomatkalla saatiin nauttia laivan buffasta kaikessa rauhassa ja poika ehti reissun aikana useammankin kerran laivan leikkipaikalle leikkimään ja sai leikkikavereitakin sieltä, sekä päivä Tukholmassa oli oikein onnistunut. Kotiin tullessa käytiin vielä aamupalalla laivan buffetissa, ettei heti kotona tarvinnut alkaa laittamaan jotain syötävää, eikä pojan tarvinnut nälissään lähteä kerhoon. Nyt voikin hyvillä mielillä ruveta suunnittelemaan taas uutta pyrähdystä Tukholmaan, kun reissusta jäi taas käteen pari uutta etukorttia, kun käytiin tuliaiset hankkimassa laivalta kavereiden tilauksista. Vaikka löytyihän kotiinkin jotain kivaa laivalta, nimittäin lumiukko, tonttu ja karkkia, mitäpä sitä laivalta muutakaan!

Roadtrip 2015: Ruotsin halki

Nyt kun kotiintulosta on jo yli kuukausi aikaa on hyvä aloittaa pikkuhiljaa postausten tekeminen reissusta. Roadtripille lähdettiin sillon juhannuspäivänä kun ajettiin auto Viikkarin kyytiin. Ennen kun ehdittiin edes satamaan ajamaan, kuului jo takapenkiltä "Tästä tulee niin tylsä matka, että ei olis pitäny edes lähteä!" Positiivisuus kunniaan!

Ennen kun matka ehti edes kunnolla alkaa, meinasi se jo tyssätä heti Tukholmassa laivasta ulos ajettaessa poliisien puhalliusratsiaan. J hönkäisi poliisin mittarin samantien punaiseksi ja sotku oli valmis. Ajettiin laivasta ulos ihan ensimmäisten joukossa ja ehkä ihan vähän vaan hävetti kun se koko laiva tyhjeni siitä pikkuhiljaa, kaikki autot ajoi vierestä ohi ja tuijottivat. Rattijuoppo. J tosiaan puhalsi poliisin mittarin punaiselle, mittarin missä on kaksi vaihtoehtoa punainen tai vihreä. Meille sanottiin, että se on käynti kyttiksellä verikokeissa ja J joutui nousemaan autosta ulos omaan pyörätuoliinsa. Toista kertaa ei saanut puhaltaa, ennen kuin sitten hetken pähkäiltyään antoivat puhaltaa toiseen laitteeseen, mikä näytti samantien vihreää. Siinä vaiheessa kaikki olivat ihmeissään ja helpottuneita. Poliisit sanoivat, ettei heillä koskaan anneta puhaltaa uudestaan ja tämä oli nyt ihan outo ja spesiaali tapaus. Poliisit myös totesivat, ettei J näytä ollenkaan juopuneelta tai haise mitenkään päin viinalle. Tiedättekö kun samaan aikaan iski se häpeä, kiukku, ärsytys, ihmetys, ilo, helpotus ja vaikka mitä muita tunteita. Oltiin niin hämillään tapahtuneesta kun vihdoin päästiin jatkamaan, että ajettiin pieleen jo se heti eka risteys. Ja niin, olihan J edellisenä iltana ottanut yhden vajaan lasillisen punkkua ruoan kanssa.

Eka stoppi oli Kolmårdenin eläintarha, paikka minne oon jo pienen ikuisuuden halunnut päästä käymään. Tosin meinasin pyörtyä siinä lippuja ostaessa niihin hintoihin, kun vaikka meillä ei maksettu sisäänpääsystä kun yksi aikuinen ja yksi lapsi ja summa oli lähemmäs 90e. Noh, kerran se kirpasee. Kolmården oli hieno ja siellä olisi helposti kulunut aikaa paljon enemmänkin. Pieni yllätys itselle oli, ettei Kolmårdenissa enää ajeta autoilla safarilla ja sieltä löytyy myös huvipuisto sisältä, kunnon Bamse-maailma. Nähtiin eläimiä tosi hyvin, päästiin seuraamaan delfinaarioon hienoa esitystä, norsu-esitystä, ehdiittin koko perhe käydä vuoristoradassa muutama kierros, sekä vaijerin varassa käydä yläilmoista katselemassa safarin eläimiä leijonista kirahveihin ja hirviin. Bamse-maailma jätettiin ihan vikaks ja koska kello oli jo niin paljon, että paikka oli jo menossa kiinni, ehti poika käydä vain yhdessä laitteessa. Onneksi ehdittiin kuitenkin leikkipaikalla leikkiä ja kiipeillä myös pieni hetki. Kolmården oli ehdottomasti käymisen ja kokemisen arvoinen paikka ja jopa sen hintansa arvoinen. Ja haluan sinne ehdottomasti vielä uudestaankin!

Kolmårdenista ajettiin yöksi Jönköpingiin nukkumaan. Kolmårdenissa ei ehditty, eikä maltettu aikaa käyttää syömiseen, joten nälkä oli aika kova kun perille päästiin Jönköpingiin. Pieni kävelyretki kaupungilla ja ainut mikä oli enää auki oli mäkkäri. Se kelpasi paremmin kuin hyvin, nopeasti ja vaivattomasti vatsat täyteen.

Aamulla käytiin Scandicin täyttävällä ja ihanan monipuolisella aamupalalla syömässä vatsat niin täyteen, että varmasti pärjää pitkälle päivään (just niinkun opetetaan, että harvoin isoja annoksia). Jaloteltiin kaupungilla vielä muutama hetki kierrellen ja katsellen ennen kun oli aika aloittaa ajourakka ja suunnata Tanskan puolelle, missä oli seuraava majapaikka varattuna.

Ihan ilman taukoja ei kuitenkaan tykitetty menemään vaan pysähdyttiin Malmössä jalottelemaan ja kahville. Kaupunki oli kaikille uusi kokemus ja haluttiin nähdä vastasiko paikka niihin ennakkoluuloihin joita meillä molemmilla oli. Löydettiin ihana pieni kahvila ja sen suloinen takapiha missä istuttiin kaikessa rauhassa päiväkahvit. Malmö ei herättänyt suurempaa ihastusta, enemmänkin ne ennakkoluulot piti, ei ehkä enää ikinä uudestaan ja kaiken kruunasi vielä parkkisakko, mikä komeili auton tuulilasilla kun oltiin lähtemässä. Ei vielä tänä päivänäkään tiedetä, mikä siinä paikassa oli vikana, siinä kun kaksi ruutua oli tyhjänä, eikä ainakaan meidän silmiin osunut yhtään kieltoja tai kylttejä koskien näitä paikkoja. Ruotsalaiset. Nyt jännitetään löytääkö Malmön sakottaja meidät täältä kotimaasta ja periikö sakkoaan vielä täältä. Pitäkää tunkkinne, jos multa kysytään!