Hupia ja kauhua Lintsillä

Edellisinä vuosina on käyty Lintsillä melko kiitettävästi ja poika on saanut koluta ilmaisia laitteita niin, että riittää. Ja vaikka kyllähän tänäkin kesänä tuli käytyä, niin ei ihan niin usein kun edellisinä vuosina, riittävästi silti.

Alkukesästä sain postitse kirjekuoren Linnanmäeltä ja siellä kolme ranneketta kesälle, sekä saatekirje "Sinulle on tilattu verkkokaupasta tuotteita". Ainut ns. ongelma tässä on, että vielä tänä päivänä en tiedä mistä nämä rannekkeet tuli. Pähkäiltiin ensin päät puhki, että kuka olisi voinut tällaista tehdä ja lopulta laitoin Linnanmäellä kyselyä tästä. Sain jopa nimen kuka on rannekkeet tilannut, mutta silti edelleenkään ei mitään tietoa rannekkeiden alkuperästä. Ainoa jotenkin järkeen käyvä vaihtoehto on, että olen rannekkeet jostain kilpailusta voittanut ja siinä uskossa mentiin tämä kesä. Sitä kun tulee osallistuttua aina vähän kaikenlaisiin kilpailuihin, eikä niitä kaikkia nyt voi muistaa mutta kyllähän tuollainen ranneke-palkinto houkuttelisi osallistumaan, joten ihan mahdollinen vaihtoehto.

Rannekkeiden käyttäminen lykkääntyi kuitenkin ihan loppukesään ja Lintsille mentiin rannekkeiden kanssa vasta ekan täyden eskariviikon jälkeen elokuussa. Sitä ennen tehtiin muutamia lyhkäsiä visiittejä Lintsillä, kun käytiin katsomassa Kengurumeininkiä ja vähän piipahtamassa niissä ilmaisisssa laitteissa, ja kun käytiin Lintsin Vuoristoradan 65v. synttäreillä nauttimassa ilmaisista kyydeistä vuoristoradassa. Poika pääsi tuolloin ekaa kertaa kokemaan Linnanmäen jo legendaarisen vuoristoradan ja siinähän sitten mentiin samantien kuus kertaa putkeen.

Aikaisemmin keväällä saatoin ehkä vähän arvostella Kengurumeininkiä siitä kun meidän poika jätettiin täysin huomiotta nimmareiden jaossa, no nyt ihan kun olisi viesti mennyt perille ja ne pari riviä tekstiä osunut silmiin, sillä reaktio oli ihan päinvastoin. Viimeksi kritisoin heitä ja nyt kai olisi vuoro kiittää ja kehua, sillä poika otettiin todella hyvin huomioon. Keikan jälkeen Kenguru tuli lasten kanssa yhteiskuviin ja meidän poika sattui olemaan jonossa ensimmäisenä ja todellakin sai nyt aikaa ja huomiota, mikä oli tosi iso juttu. Sitä en tosin tiedä, saiko kaikki muut samoin oman aikansa, sillä ei siihen enää jääty kun pojasta oli yhteiskuvat saatu, mutta toivottavsti oli myös muille yhtä mieluisa tilanne. Äitillekin tarjottiin mahdollisuutta yhteiskuvaan Kengurun kanssa mutta sovittiin, että ens kerralla kun nyt sen verran lapsia jonossa.

Rannekkeiden kanssa meillä oli Lintsillä tosi kivaa ja päivä meni todella vauhdilla. Elokuinen perjantai-iltapäivä -ja ilta oli aika hyvä idea lähteä käyttämään rannekeita, sillä tungosta ei enää ollut, eikä laitteisiin tarvinnut ihan kauheasti jonotella. Poika nautti kun pääsi vihdoinkin Lintsillä niihin hurjimpiin laitteisiin. Ja koska pituutta on jo yli sen maagisen 120cm, mikä tuntuu olevan merkittävä pituus Linnanmäellä, niin poika tosiaan jo pääsi melko kivasti eri laitteisiin ja jonkun verran ihan itsekseen ilman aikuista. Vaikka mulla oli ranneke niin olin silti hetkittäin melko tyytyväinen, että poika pääsi itsekseenkin menemään, ei nimittäin vaan pysty pyöritykseen niin paljon. Enkä muuten muista millon viimeksi on tullut käytyä Linnanmäellä rannekkeen kanssa, oli aika kivaa. Lempparit löytyi melko nopeasti ja oltiin pojan kanssa aika samaa mieltä, että Salama ja Linnunrata oli niitä parhaita, sen perinteisen Vuoristoradan lisäksi tietysti.

Vähän ajateltiin, ettei ilmaiset laitteet enää poikaa kiinnosta kun on päässyt kokemaan hurjempiakin laitteita mutta väärässäpä oltiin. Poika on selkeästi sisäistänyt näiden ilmaisten laitteiden ihanuuden ja ymmärtänyt sen mahdollisuuden minkä ne tarjoavat ja on oikein tyytyväinen myös niihin päästessään. Tämä huomattiin kun syyskuun alussa käytiin muutamaankin otteseen Linnanmäen Iikweekillä. Käytiin katsomassa yhtenä iltana Rocky Horror Show Specialia, missä oli ihanat Sami Saikkonen ja Roope Salminen mukana. Esitys oli hyvä, me aikuiset tykättiin ja 6v. ei niinkään mutta se nyt ei ehkä yllätä. Jäätiin miettimään josko mentäis marraskuussa katsomaan koko show Kulttuuritalolle kun tulee esitykseen.

Poika näki Iikweekillä monilla vastaantulijoilla hienoja kasvomaalauksia ja olihan sellainen tietysti saatava, ja koska kasvomaalauksia sai Lintsiltä ilmaiseksi niin se sopi myös meille. Käytiin sitten vielä omana päivänään hakemassa pojalle kasvomaalaus. Upea kasvomaalaus, siitä ei mitään pahaa sanottavaa, vain pelkkää kiitosta mutta oikeasti se reilun tunnin jonottaminen oli aika tiukkaa. Poika oli onnessaan kasvomaalauksesta ja sen kanssa oli selkeästi kivempi mennä kiertämään (niitä ilmaisia) laitteita ja luonnollisesti myös kummituskouluun.

Tähän mennessä Lintsiltä on tältä vuodelta jo iso nippu kivoja muistoja, ja mikä parasta niin vähän erilaisia muistoja ja kokemuksia edellisiin vuosiin verrattuna. Vielä olisi yksi ranneke käyttämättä ja ajatus ainakin valokarnevaaleilla käydä.

Roadtrip 2015: Legoland

Legoland oli se alkuperäinen syy koko meidän kesäiselle roadtripille. Ja kun kerran sinne nyt lähdettiin, niin päätettiin että varataan sitten kaksi päivää ihan täysin Legolandiin. Ja kaks päivää olikin ihan hyvä, sai mennä ihan rauhassa ja tosiaan ehti kiertää riittävästi, eikä tarvinnut ravata verenmaku suussa ympäriinsä. Mulle ja pojalle Legoland oli ihan uus kokemus, mutta J on tuolla joskus vuonna yks ja nakki käynyt, joten siis vois kai sanoa, että oli meille kaikille aika uus juttu.

Aika paljon oli Legolandista kuullut ennakkoon, lähinnä pelkkää hyvää ja vähän varotuksia hintatasosta mutta ennakkoon ei silti oikein ollut käsitystä ja odotuksia paikasta. Jotenkin kuitenkin yllätyin, ettei paikka ollutkaan sen isompi, jotenkin muiden puheista olin saanut käsityksen, että tuo olisi ihan mielettömän iso, vaikka ei sitten, ainakaan mun mielestä, sitä ollut. Ihan riittävästi kuitenkin, en valita.

Vaikka oltiin heti juhannuksen jälkeen reisussa, mikä on ehkä sitä vilkkainta lomakautta, niin silti jonoja ei ihan kauheasti ollut. Joihinkin tosi suosittuihin laitteisiin jonotettiin jonkun verran mutta välillä poika pääsi myös juoksemaan suoraan uudestaan uudelle kierrokselle. Poika pääsi menemään melko paljon itsekseen laitteissa, jonkunverran mentiin yhdessä ja muutamiin päästiin myös koko perheen voimin. Vähän harmitti kun ihan kaikkiin ei pojan pituus vielä riittänyt, esimerkiksi Polar Explorer-vuoristorataan, mikä houkutti todella paljon. Ehkä ensi kesänä?

Ekalle päivälle sääennusteet lupaili sadekuuroja ja pilvistä, niinpä pakattiin lämpimästi päälle ja sadekamat J:n selkään reppuun. Oli lähes pilvetön taivas ja lähestulkoon hellepäivä, kiva. Eka päivä meni nopeasti paikkaan tutustuessa ja kierrellessä, ja ekana päivänä saikin jo hyvän kuvan koko paikasta ja niistä laitteista mitkä oli pojan mieleen. Minimaata oli myös kiva käydä aina ohimennen ihastelemassa, mikä oli ihan mielettömän upea. Omiksi suosikeiksi nousi kyllä Köpiksen Uusisatama ja Amsterdam, mikä rupesi houkuttelemaan tulevaisuuden matkakohteeksi.

Ekana päivänä myös syötiin tuolla, mentiin buffettiin. Mikään kauhean halpa ei tuo buffetti ollut, mutta eikai tuolla koko paikassa mikään ollut halpaa ja toisaalta ei kai sitä kovinkaan usein pääse syömään nakkipizzaa ja legoranskiksia. Buffetti oli ihan jees, jotenkin se lastenpöytä houkutti siellä eniten ja sitten se jälkkäripuoli. Jälkkäriks sai modata pehmistä oman maun mukaan. Siinä oli makeaöverit taattu melko nopeesti mut olihan se hyvää. Ja kyllä niillä buffan eväillä pärjättiinkin koko päivä, ei tarvinnut enää illalla lähteä etsimään ruokapaikkaa.

Toka päivä oli vähän viileämpi, niin et aamupäivällä pojalle laitettiin kevyttoppaliivi ja pipo päähän, mutta päivän edetessä onneks lämpeni vähän. Loppulomasta ei toppaliiviä ja pipoa enään onneks tarvinnut, positiivista noin kesäreissulla. Tokana päivänä käytiin myös laitteiden lisäksi piipahtamassa Legolandin SeaLifessä ja 4D-leffassa.

Majottuminen meillä oli varattuna noin puolen tunnin ajomatkan päästä Legolandista, Vejenistä. Matka ei ollut ollenkaan paha ajaa, vaan oli kiva nähdä lähettyviltä vähän muutakin kuin pelkkää legoa. Mutta siis tuo meidän majoituspaikka oli aivan kamala, kunnon sellainen kolkko laitos. Se aamupalakin oli melko onneton. Toisaalta ei haluttu majoituksesta niin kauheasti maksaa, niin menihän nuo pari yötä tuossakin. Mutta ei enää ikinä uudestaan sinne, se on varma.

Kaikenkaikkiaan Legoland oli kiva, se oli todella paratiisi legojen fanittajalle. Kaikkea mahdollista legoista ja huvipuisto, mikä sekin legoista. Hintataso oli tuolla kova ja siksi esim. pääsylipuissa kannattaa hyödyntää kaikkia alennuskuponkeja ja jos toisena päivänä aikoo mennä paikkaan uudestaan niin seuraavan päivän liput saa hommattua huomattavasti halvemmalla puistosta ennen poislähtöä. Meillä oli myös ennen matkaa kertynyt ilmaisia lastenlippuja tuonne, mikä teki sisäänpääsymaksusta huomattavasti siedettävämmän. Toinen juttu mikä ei ehkä ihan niin mieleen ollut oli suomalaisten määrä. Paikka tuntui olevan täynnä suomalaisia ja suomea kuuli luonnollisesti puhuttavan koko ajan joka puolella. Se varmaan paljon tietysti johtui meidän matkana ajankohdasta, mutta oli silti pienoinen yllätys, järkytys. Mutta näitä kahta Legolandissa vietettyä päivää kuvastaa ehkä parhaiten kuitenkin se, että poika on siitä lähtien suunnitellut uutta reissua ensi kesälle tuonne.