Koiramäen Pajutalli ja uudet kengät

Ja taas on ulkona harmaa ja sateinen päivä, joten hyvä hetki palata aurinkoisiin kesämuistoihin. Paikka missä tulee käytyä ihan liian harvoin mutta missä on aina niin ihana käydä. Ja mikä tärkeintä, ihan törkeän hyvät munkit. Koiramäen Pajutalli. Olen ennenkin tästä samasta kirjoittanut ja sama virsi jatkuu edelleen, aivan ihana paikka täynnä kaikkia ihania houkutuksia mutta silti tulee niin harvoin käytyä. Nytkin kesällä käytiin vaan kerran. Ja nyt oli itseasiassa eka kerta kun saatiin J mukaan tuonne. Ei pyörätuolille se ihanteellinen paikka mutta kyllä siinä pihalla jotenkin pääsi liikkumaan ja hyvin sai kahvit juotua siinä pihalla. Sisälle on melko turha haaveilla tuolin kanssa, varsinkin kun toinen ei ehkä osaisi samalla tavalla arvostaa ja innostua siitä tarjonnasta ja kauneudesta.

Tuolla Pajutallilla käydessä on aina hauska huomata kun lentokoneet menee siitä ihan päältä laskeutuessaan vieressä olevalle Helsinki-Vantaalle, niin joka kerta se omakin katse nousee sinne taivaalle lentokoneen perään. Joku niissä lentokoneissa vaan niin kiehtoo, vaikka koneita on ihan riittävästi tullut nähtyä, ottaen huomioon, että lähes koko ikäni olen kahden lentokentän lähettyvillä asunut ja näin ollen päivittäin lentokoneita taivaalla nähnyt.

Pajutallilla tuli myös kuvattua toiset kesän aikana hankituista uusista Converseista. Dublinissa näin yhdessä kenkäkaupassa nämä keltaiset matalavartiset Converset alessa ja ne pisti heti silmiin. Meillä oli kuitenkin sillon jo pitkä päivä takana enkä jaksanut sen enempää keskittyä kenkiin. Parin päivän päästä kengät poltteli mielessä kuitenkin niin kovasti, että olihan niitä pakko käydä testaamassa. Loppupeleissä ostin sieltä kahdet Converset melko mukavasta alesta ja J löysi itselleen yhdet. Olin uusista kengistä sillon niin onnessani, että ei edes haitannut raahata kenkäkassia koko päivän mukana ympäri Dublinia. Voi sitä materiaalionnea. Ja kuinka tykkäänkään noista kengistä, niin ihanan pirtsakat, eikä ihan jokaisella vastaantulijalla ole ollut samanlaisia jalassa.

Reunalla

Keväässä ehdottomasti parasta on aurinkoiset päivät, mitkä houkuttelee ulos vaikka miten väsyttäisi. Vajaa pari viikkoa sitten puhuin J meidän mukaan ulos, lupasin että voin vaikka työntää koko matkan jos ei voimat riitä, kun pari viikon sairastelut ja lääketiputus aina verottaa kuntoa jonkun verran. Puhuttiin rauhallisesta menosta ja kevyestä liikkumisesta, kunhan vaan poika saa juosta ja saadaan oltua ulkona raittiissa ilmassa. Löydettiin itsemme kallioilta kiipeilemästä ja kuvailmesta. Sitä normaalia kevyttä kalliokiipeilyä, vähän niinkun oli puhetta. Tai sitten ei sinne päinkään.

Päiväkahvit käytiin lopulta hörppimässä Gallen-Kallelan museon kahvilassa, kun sinne vähän kuin vahingossa päädyttiin. Tarviiko edes sanoa, miten ihana oli siinä iltapäivän auringossa istua ulkona ison kahvikupin kanssa kun maisematkin oli melko mukavat. Kerrankin muuten löytyi kahvila missä oli kunnon kokoiset kahvikupit. Kupit oli aivan ihanat, ihastuin niihin vähäsen ja voisin helposti kuvitella tuollaiset kahvikupit kesäkäyttöön kotiinkin.

Maanantai Tukholmassa

Viikko sitten sunnuntaina eli Halloween bileistä seuraavana päivänä lähettiin laivalle. Johan viime kerrasta oli ehtinytkin vierähtämään muutama hetki. Meidänhän piti lähteä risteilemään jo alkusyksystä, mutta sitten J rikkoi jalkansa, niin reissu lykkääntyi. Onneksi Viking Linen asiakaspalvelusta löytyi ymmärtäväistä ja ystävällistä henkilökuntaa ja saatiin meidän etukortti lykättyä tänne loppusyksyyn asti.

Vaikka Tukholman-risteilyt on jo aika nähtyjä ja koettuja, niin silti sinne on aina välillä kiva lähteä käymään ja on ihan hauskoja pieniä seikkailuita katkaisemaan arkea. Lieventää tätä jatkuvasti roihuavaa matkakuumetta edes hieman. Ja kyllähän se aina edesauttaa laivalle lähtöä kun käytössä on etukortti, ettei hytti maksa mitään. Vaikka eihän ne risteilyt koskaan mitään ilmaisia ole, vaikka hytti ei mitään maksakaan.

Tällä kertaa lähdettiin Tukholmaan vailla minkäänlaisia suunnitelmia päivälle. Ketään ei innostanut lähteä keskustaan vaan pyörimään kaupoille ja saatiinkin laivan infosta hyvää vinkkiä lähteä suunnistamaan Södermalmille ja siellä isolle leikkipaikalle. Aamupäivä menikin leikkipaikalla mukavasti nauttien lämpöisestä ja aurinkoisesta syyspäivästä. On aikaisemminkin käyty tuolla suunnalla pyörähtämässä mutta leikkipaikka oli ihan uusi löytö ja loistava sellainen.

Lounaalla käytiin Pizza Hut:n buffetissa, mikä oli ehkä se helpoin ja vaivattomin tapa hoitaa ruokailu ilman sen suurempia pähkäilyitä, vaikka ei nyt niin kauhean omaperäistä ollutkaan. Hyvää kuitenkin oli. Södermalmilla piipahdettiin myös muutamilla kaupoilla samalla kun pikkuhiljaa käveltiin Vanhaan kaupunkiin juomaan vielä kahvit ennen laivalle paluuta. Granitilla ja Designtorgetilla olisi ollut vaikka mitä kivaa kotiintuomisia mutta tällä kertaa vain Granitilta lähdin muovikassin kanssa ulos. Havahduin kotiintulon jälkeen myös siihen, että Stadistakin löytyy Granitin liike ja täytyy varmaan ennen joulua mennä käymään siellä.

Tukholman Vanhassa kaupungissa on aina ihana käydä kävelemässä ja kahvilla, vaikka maasto ei J:lle se ihanteellisin ole liikkua. Mentiin jo ennestään tuttuun paikkaan kahville, Cafe Kladdkakaniin, paikkaan mistä saa ihan syntisen hyviä kakkupaloja. Poika valitsi itselleen suklaajuustokakkua ja viereisessä pöydässä istuneella sedällä oli vaikeuksia olla tuijottamatta kun poika ahmi kakkunsa parempiin suihin, vaikka miten yritin vihjailla rauhallisemmasta herkuttelutahdista ja nautiskelusta. Se oli pojan tapa nauttia, kauhoa kakkua ihan kunnolla suuhun.

Odotukset tältä risteilyltä ei mitenkään kauhean korkealla olleet ja kotiin tultiinkin positiivisesti yllättyneinä reissusta, oli kivaa. Menomatkalla saatiin nauttia laivan buffasta kaikessa rauhassa ja poika ehti reissun aikana useammankin kerran laivan leikkipaikalle leikkimään ja sai leikkikavereitakin sieltä, sekä päivä Tukholmassa oli oikein onnistunut. Kotiin tullessa käytiin vielä aamupalalla laivan buffetissa, ettei heti kotona tarvinnut alkaa laittamaan jotain syötävää, eikä pojan tarvinnut nälissään lähteä kerhoon. Nyt voikin hyvillä mielillä ruveta suunnittelemaan taas uutta pyrähdystä Tukholmaan, kun reissusta jäi taas käteen pari uutta etukorttia, kun käytiin tuliaiset hankkimassa laivalta kavereiden tilauksista. Vaikka löytyihän kotiinkin jotain kivaa laivalta, nimittäin lumiukko, tonttu ja karkkia, mitäpä sitä laivalta muutakaan!