Hupia ja kauhua Lintsillä

Edellisinä vuosina on käyty Lintsillä melko kiitettävästi ja poika on saanut koluta ilmaisia laitteita niin, että riittää. Ja vaikka kyllähän tänäkin kesänä tuli käytyä, niin ei ihan niin usein kun edellisinä vuosina, riittävästi silti.

Alkukesästä sain postitse kirjekuoren Linnanmäeltä ja siellä kolme ranneketta kesälle, sekä saatekirje "Sinulle on tilattu verkkokaupasta tuotteita". Ainut ns. ongelma tässä on, että vielä tänä päivänä en tiedä mistä nämä rannekkeet tuli. Pähkäiltiin ensin päät puhki, että kuka olisi voinut tällaista tehdä ja lopulta laitoin Linnanmäellä kyselyä tästä. Sain jopa nimen kuka on rannekkeet tilannut, mutta silti edelleenkään ei mitään tietoa rannekkeiden alkuperästä. Ainoa jotenkin järkeen käyvä vaihtoehto on, että olen rannekkeet jostain kilpailusta voittanut ja siinä uskossa mentiin tämä kesä. Sitä kun tulee osallistuttua aina vähän kaikenlaisiin kilpailuihin, eikä niitä kaikkia nyt voi muistaa mutta kyllähän tuollainen ranneke-palkinto houkuttelisi osallistumaan, joten ihan mahdollinen vaihtoehto.

Rannekkeiden käyttäminen lykkääntyi kuitenkin ihan loppukesään ja Lintsille mentiin rannekkeiden kanssa vasta ekan täyden eskariviikon jälkeen elokuussa. Sitä ennen tehtiin muutamia lyhkäsiä visiittejä Lintsillä, kun käytiin katsomassa Kengurumeininkiä ja vähän piipahtamassa niissä ilmaisisssa laitteissa, ja kun käytiin Lintsin Vuoristoradan 65v. synttäreillä nauttimassa ilmaisista kyydeistä vuoristoradassa. Poika pääsi tuolloin ekaa kertaa kokemaan Linnanmäen jo legendaarisen vuoristoradan ja siinähän sitten mentiin samantien kuus kertaa putkeen.

Aikaisemmin keväällä saatoin ehkä vähän arvostella Kengurumeininkiä siitä kun meidän poika jätettiin täysin huomiotta nimmareiden jaossa, no nyt ihan kun olisi viesti mennyt perille ja ne pari riviä tekstiä osunut silmiin, sillä reaktio oli ihan päinvastoin. Viimeksi kritisoin heitä ja nyt kai olisi vuoro kiittää ja kehua, sillä poika otettiin todella hyvin huomioon. Keikan jälkeen Kenguru tuli lasten kanssa yhteiskuviin ja meidän poika sattui olemaan jonossa ensimmäisenä ja todellakin sai nyt aikaa ja huomiota, mikä oli tosi iso juttu. Sitä en tosin tiedä, saiko kaikki muut samoin oman aikansa, sillä ei siihen enää jääty kun pojasta oli yhteiskuvat saatu, mutta toivottavsti oli myös muille yhtä mieluisa tilanne. Äitillekin tarjottiin mahdollisuutta yhteiskuvaan Kengurun kanssa mutta sovittiin, että ens kerralla kun nyt sen verran lapsia jonossa.

Rannekkeiden kanssa meillä oli Lintsillä tosi kivaa ja päivä meni todella vauhdilla. Elokuinen perjantai-iltapäivä -ja ilta oli aika hyvä idea lähteä käyttämään rannekeita, sillä tungosta ei enää ollut, eikä laitteisiin tarvinnut ihan kauheasti jonotella. Poika nautti kun pääsi vihdoinkin Lintsillä niihin hurjimpiin laitteisiin. Ja koska pituutta on jo yli sen maagisen 120cm, mikä tuntuu olevan merkittävä pituus Linnanmäellä, niin poika tosiaan jo pääsi melko kivasti eri laitteisiin ja jonkun verran ihan itsekseen ilman aikuista. Vaikka mulla oli ranneke niin olin silti hetkittäin melko tyytyväinen, että poika pääsi itsekseenkin menemään, ei nimittäin vaan pysty pyöritykseen niin paljon. Enkä muuten muista millon viimeksi on tullut käytyä Linnanmäellä rannekkeen kanssa, oli aika kivaa. Lempparit löytyi melko nopeasti ja oltiin pojan kanssa aika samaa mieltä, että Salama ja Linnunrata oli niitä parhaita, sen perinteisen Vuoristoradan lisäksi tietysti.

Vähän ajateltiin, ettei ilmaiset laitteet enää poikaa kiinnosta kun on päässyt kokemaan hurjempiakin laitteita mutta väärässäpä oltiin. Poika on selkeästi sisäistänyt näiden ilmaisten laitteiden ihanuuden ja ymmärtänyt sen mahdollisuuden minkä ne tarjoavat ja on oikein tyytyväinen myös niihin päästessään. Tämä huomattiin kun syyskuun alussa käytiin muutamaankin otteseen Linnanmäen Iikweekillä. Käytiin katsomassa yhtenä iltana Rocky Horror Show Specialia, missä oli ihanat Sami Saikkonen ja Roope Salminen mukana. Esitys oli hyvä, me aikuiset tykättiin ja 6v. ei niinkään mutta se nyt ei ehkä yllätä. Jäätiin miettimään josko mentäis marraskuussa katsomaan koko show Kulttuuritalolle kun tulee esitykseen.

Poika näki Iikweekillä monilla vastaantulijoilla hienoja kasvomaalauksia ja olihan sellainen tietysti saatava, ja koska kasvomaalauksia sai Lintsiltä ilmaiseksi niin se sopi myös meille. Käytiin sitten vielä omana päivänään hakemassa pojalle kasvomaalaus. Upea kasvomaalaus, siitä ei mitään pahaa sanottavaa, vain pelkkää kiitosta mutta oikeasti se reilun tunnin jonottaminen oli aika tiukkaa. Poika oli onnessaan kasvomaalauksesta ja sen kanssa oli selkeästi kivempi mennä kiertämään (niitä ilmaisia) laitteita ja luonnollisesti myös kummituskouluun.

Tähän mennessä Lintsiltä on tältä vuodelta jo iso nippu kivoja muistoja, ja mikä parasta niin vähän erilaisia muistoja ja kokemuksia edellisiin vuosiin verrattuna. Vielä olisi yksi ranneke käyttämättä ja ajatus ainakin valokarnevaaleilla käydä.

The last day of spring

Välillä vaan huomaa miten sitä oikein tulee tavoiteltua sitä "vuoden vanhemmat"-palkintoa. Harvoin mitään kovin vakavaa ja isoa mutta silti. Kevään vika päivä eli sama asia kun toukokuun vika päivä, pojalla oli kerhoa vielä ja ulkona lämmin ja aurinkoa, mietittiin J:n kanssa jos mentäisiin fillaroimaan siksi aikaa kun poika on kerhossa. Kuntoilua. Tai sitten silmiin osui, että Lintsillä oli vikaa päivää burgeri-ateria tarjous Sporttiravintolassa. Tarjous loppui niin, ettei oltaisi ehditty enää pojan kerhon jälkeen, joten jokainen voi päätellä miten siinä kävi. Pyöräilemään ehtii joskus toistekin ja kun poika oli viety kerhoon eväsrasiansa kanssa niin me ihanimmat vanhemmat ikinä, suunnattiin Lintsille hampparille.

 Ja jollei siinä olisi ollut jo riittävästi, että karattiin Linnanmäelle syömään ilman lasta, niin tottahan syötiin vielä jälkkäriksi pehmikset siinä auringon mukavasti kuumottaessa. Niin hyvää. Pojalla oli kuitenkin kerhossa mukana eväsrasiassa ruisleipää, kurkkua, porkkanaa ja juotava jugurtti. Aika sama asia ja niin reilua, tiedän. Mutta on pakko myöntää, että ei se hampurilainen itseasiassa ollut edes kauhean hyvää, oli tosi kuiva ja vähän mauton.

Kerhon jälkeen suunnattiin sitten yhdessä koko perheen voimin nauttimaan helteisestä päivästä vielä uimarannalle. Pitkään poika hyppi vedessä ja juoksenteli siinä ennen kun uskalsi vihdoin käydä kunnolla uimassa ja heittämässä talviturkin. Kävin itsekin testaamassa vettä ja se oli aivan jäätävää, ihan hullua, miten toiset viihtyi siellä niin pitkään.

Kevään vika päivä ja kesän eka kunnon rantsupäivä, kelpaa!

Weekend full of fun

Tykkään aina, että on tekemistä ja menemistä, oon liian levoton olemaan pitkään paikallani tai vailla ohjelmaa. Silti ei oo luontevaa, että kalenteri olisi buukattu täyteen, se taas ahdistaa. Parasta on jos kalenterin buukausten välillä on hyvin tilaa mennä ja tehdä fiiliksen mukaan, varsinkin näin keväällä ja kesällä kun kaikenlaisia tapahtumia on vaikka kuinka paljon. Toukokuun vika viikonloppu oli melko hyvin täytetty, vaikka hyvin siellä mahtui vielä menemään fiiliksen mukaan. Viikonlopulle oli kalenteriin merkitty perjantaille ukin uurnan lasku, lauantai-illalle Sami Hedbergin keikka ja sunnuntaille sovitut treffit Porvoon Hoploppiin.

Kävin paitavarkaissa J:n vaatekaapilla, kun iski vaatekriisi. Tää vois olla täysin mun paita, eikö?

Perjantaina oli kiva saada iltapäivälle ja illalle jotain ihan muuta ajateltavaa, jotain kevyttä ja hauskaa. Skattalla oli tapahtuma, missä oli lapsille suunnattua ohjelmaa ja kivaa, sinne siis. Ehdittiin paikalle hyvin kun Aarne Alligaattori oli esiintymässä. Aarne Alligaattorin jälkeen oli vielä Kengurumeininki, minkä tahdissa myös poika innostui vähän pomppimaan. Vaikka poika ei oo ihan kauheasti päässyt nauttimaan näistä lastenbändeistä ja yleensäkään lastenmusasta niin nämä kaksi tuntui miellyttävän, varsinkin Aarne Alligaattori. Kengurumeinigin nimmareiden kanssa kävi tosin vähän samalla tavalla kun aikaisemmin vappuna Lintsillä Rokki-kokki duon kanssa. Katsoin kun Kenguru jakoi nimmareita ja huomio aina jokaisen pienen kenelle kortin antoi. En tiedä miten se voi osua taas meidän pojan kohdalle, että just sillon huomio kiinnittyy jonnekin ihan muualle ja kortti vaan lätkäistään käteen ilman edes katsekontaktia saati muuta huomiota. Poika oli alkuun meinannut kysyä myös yhteiskuvaa mutta se ajatus haihtui samantien ja lopulta tuo nimmarilla varustettu kortti sai just yhtä paljon kiinnostusta ja huomiota kun poika sai bändin jäseneltä. Hei, mikä siinä on niin pirun vaikeaa, kyse on kuitenkin pienistä fanittajista, kenellä nämä on isoja juttuja. Ärsyttävää.

Skattalta suunnattiin vielä Lintsille pyörähtämään. Lintsillä oli synttärit ja sen johdosta yksi uusi laite ilmainen, ja siinähän on jo riittävästi syytä mennä käymään. Uusi laite Poppis, oli aika hurja pettymys, en innostunut yhtään mutta muuten oli kiva käydä Lintsillä. Poika tykkäsi jälleen kerran ravata ilmaisissa laitteissa ja tällä kertaa myös huomattiin Lintsille tulleita muutoksia, esimerkiksi uutta kahvikioskia ja leikkipaikkaa, sekä yksi kadonnut ilmainen laite. Kahvikiska ja leikkipaikka oli kivoja juttuja, oikein positiivisia mutta kadonnut ilmainen laite oli iso pettymys.

Lauantaille oli illalle pojalle yllätys, kun mentiin porukalla Sami Hedbergin stand-up keikalle Nordikselle. Poika on tosi iso Hedbergin fani ja sen sijaan, että oltaisiin pojalle kysytty hoitopaikkaa ja nautittu vapaaillasta päätettiin ottaa poika mukaan. Ei kuitenkaan kerrottu tästä mitään, koska muuten lataus olisi voinut räjähtää ihan käsille, vaan yllätys pidettiin ihan loppuun asti. Matkalla Nordikselle haettiin vielä mummi ja vaari kyytin, ja kiusattiin poikaa, että mennään katsomaan oopperaa, vähän uusia kokemuksia, mihin pitää suhtautua avoimin ja iloisin mielin. Vasta Nordiksella kun poika älysi katsoa niitä screeneillä pyörineitä mainoksia Hedbegistä alkoi pojalla sytyttää, että mitä oli tiedossa ja sen jälkeen oli hymy aika herkässä. Eikä ollut pojan onnella rajaa kun hän illan aikana pääsi näkemään kaksi suurinta suosikkiaan livenä, Sami Hedbegin ja Elastisen. Keikan lopulla Elastinen tuli nimittäin lavalle esittämään Hedbergin kanssa heidän yhteisen biisinsä ja sehän on luonnollisesti yksi pojan suosikkeja. Vähän oli pojalla ehkä vaikeuksia pystyä hillitsemään onneaan siinä keikan aikana ja vähän meinasi olla sellaista pientä ylilyöntiä ja mennä esiintymisen puolella se oleminen, mutta niinkuin poikakin sitä selitteli, oli hän vaan niin onnessaan.

Uusi farkkutakki tositoimissa. Ja kengät on muuten tuomisia Kuala Lumpurista DKNY:n alesta.

Sunnuntaille taas oli sovittu treffit Porvooseen ja Hoploppiin. Kaverit tuli Kotkasta ja me Stadista, joten tossa puolessa välissä on hyvä nähdä. Vedettiin ravitseva lounas Raxin buffetista ja sitten lapset irti Hoploppiin. Kuutisen tuntia lapsukaiset juoksi ja touhusi päämärkänä ennen kun oli pakko lähteä, kun paikka rupesi sammuttelemaan valoja ja laittamaan ovia lukkoon. Välillä vaan noi Hoplop-päivät tulee tarpeeseen, että poika saa juosta, hyppiä ja riehua ihan kunnolla. Nyt kun vielä mukana oli mukavaa seuraa tähän kaikkeen niin mikä sen mukavampi.

Aika nasta viikonloppu ja vaikka melko paljon mentiin pojan juttujen mukana, niin kivaa oli. Paras yllätys vielä tähän viikonloppuun liittyen oli kun sain Instassa noin viikko sitten kommentin yhteen kuvaan. Tein Intsaan kuvakollaasin tuolta Skattan tapahtumasta ja vähän kurkin muilta, että millaisia hashtage muilla oli tapahtumasta ja poimin sieltä niitä myös itselle. Nähtävästi hashtagilla #nokkakohtikesää, mikä oli myös tapahtuman nimi, oli osallistunut johonkin kisaan ja nyt sain kommentin, että olin vielä voittanut tuossa kisassa. Nyt jännityksellä odottelen palkinnon saapumista, sillä ei mitään tietoa mitä sieltä on tulossa. On ihan mahtavaa jos voittaa jostain kilpailusta jotain, mutta ehdottomasti parasta on voittaa kilpailusta, mistä ei ole ollut edes tietoinen. Aika hauskaa.