Boom Kah ja Että mitähän v*ttua?

Heip taas pitkästä aikaan! Palataan samantien ajassa taaksepäin ja kesän alkupuolelle Helsinki-päivään. Helsinki-päivälle Stadissa on paljon kaikkea kivaa ohjelmaa joka puolella kaupunkia ja jos haluaisi ehtiä niistä useampia näkemään ja kokemaan, niin päivän saisi aikatauluttaa aika tiukasti. Itse kyllä katselin useampaakin juttua ja jätettiin niitä ajatuksia ja mahdollisuuksia roikkumaan vähän niinkun varasuunnitelmaksi, sillä meille Helsinki-päivän juttu oli kuitenkin se Kaisaniemen konsertti. Tänä vuonna tuonne Radio Aallon Helsinki-päivän konserttiin oltiin taas saatu iso nippu kovia artisteja ja olihan ne päästävä näkemään. Mutta tänä vuonna me tehtiin se poikkeus, että lähdettiin konserttiin koko perheen voimin eli poika mukaan. 

Päivä startattiin meidän osalta Kallion paloasemalta, missä oli avoimet ovet. Se oli jo kova juttu ja sinne olisi voinut käyttää aikaa enemmänkin. Toivottavasti näitä avoimia ovia tulisi paloasemalle useamminkin, että pääsisi uudestaan tutustumaan niihin kaikkiin jänniin juttuihin mitä siellä oli. Vaikka siisteintä ehkä kuitenkin oli se paloletkulla veden ruiskuttaminen. Se oli selkeästi ihan törkeän jännää mutta myös niin mielettömän kivaa, sen näki jo pelkästään pojan ilmeistä.

Mentiin Kaisaniemeen heti puol kolmen aikaan kun konsertti alkoi ja Robin starttasi päivän. Ihan ei alkua ehditty nähdä ja kuulla, kun etsittiin väentungoksessa sinne pyörätuoleille varatuille paikoille, sillä väkeä oli aivan järjetön määrä liikkeellä. Ehdittiin kuitenkin kuulla, nähdä, fiilistellä ja ehkä jopa vähän kirkua Robinia. Äiti ja poika tykkäsi, ja sehän riittää. 

Ajatus oli, että kuunnellaa Robinin jälkeen Anssi Kela ja JVG ja lähdetään käymän kaupungilla syömässä, sillä aikaa kun Maija Vilkkumaa ja J. Karjalainen esiintyy. Tosin se idea kuoli omaan mahdottomuuteensa, sillä liikkuminen pyörätuolin ja pienen lapsen kanssa olisi ollut turhan haastavaa siellä ihmismassassa ja päädyttiin jäämään koko päiväksi siihen alueelle. Onneksi meidän vieressä oli koju missä jaettiin ilmaiseksi pizzapaloja ja meillä oli reput selässä täynnä juotavaa ja jotain herkkuja joten ei tuo ollut huono ratkaisu ollenkaan.

Koko perhe laulettiin nätisti yhdessä Sannin tahdissa "Että mitähän vittua" ja perään fiilisteltiin ihan täysillä Juha Tapiota, joka nousi kaikkien suosioon. Juha Tapio oli livenä ihan mahtava. Oon tykännyt aina, että Juha Tapio on ihan jees mutta nyt kun livenä pääsi näkemään ja kokemaan, niin kaverihan on ihan mahtava. Huikea yllätys oli vielä kun lavalle Juha Tapion kanssa jossain vaiheessa ilmestyi Mike Monroe ja poika tökkäsi mua ja sanoi "Äiti, toi on se Mike Monroe, se on tuomarina siinä yhdessä ohjelmassa". Oli sandi yllätys, että poika Monroen tunnisti, sillä oltiin J:n kanssa ihan varmoja, ettei poika olisi Monroeta tunnistanut.

Illan kohokohta oli ehdottomasti Cheek. Nimittäin poika pääsi nyt ekaa kertaa näkemään Cheekin livenä, yhden suurimmista idoleistaan. Sen sijaan, että poika olisi hyppinyt ja tanssinut mukana, niin toinen kiipesi isänsä syliin istumaan ja tuijotti aivan haltioituneena vaan lavalle ja taputti muiden mukana. Voi toista, aivan ihana. Cheek oli hyvä mutta jos multa kysytään niin ei ehkä ihan niin hyvä kun on ennen ollut. Siinä kohtaa ilta ehkä räjähti jo käsiin kun Elastinen tuli Cheekin kanssa lavalle, pojan kaksi suurinta idolia lavalla yhtä aikaa. Vielä kun sinne olisi saanut Robinin ja Sami Hedbergin samaan aikaan niin en edes tiedä miten päin poika olisi sen jälkeen ollut. Nähtiin itseasiassa Hedberg ohimennen kaupungilla kun tuonne Kaisaniemeen käveltiin ja se oli pojalle jo iso juttu.

Oli kyllä ihan mahtava konsertti ja päivä. Ja mikä parasta, oli viettää se koko perheen kesken, ettei taas tarvinnut jättää poikaa jonnekin hoitoon, vaan voitiin nauttia ja fiilistellä koko perheen voimin. Ja taas poika näytti sen taistelipuolen itsestään, että vaikka päivä oli pitkä niin hienosti toinen jaksoi ilman turhia kiukutteluja, sillä kyllähän sellainen reilu seitsemän tunnin festarifiilistely jo vähän alkaa tuntumaan itse kenelläkin. Ja mitä muuten niihin konsertin järjestelyihin tulee, niin ei meillä ainakaan ollut mitään valittamista, vaikka niitä niin kovasti konsertin jälkeen arvosteltiin ja haukuttiin.

Weekend full of fun

Tykkään aina, että on tekemistä ja menemistä, oon liian levoton olemaan pitkään paikallani tai vailla ohjelmaa. Silti ei oo luontevaa, että kalenteri olisi buukattu täyteen, se taas ahdistaa. Parasta on jos kalenterin buukausten välillä on hyvin tilaa mennä ja tehdä fiiliksen mukaan, varsinkin näin keväällä ja kesällä kun kaikenlaisia tapahtumia on vaikka kuinka paljon. Toukokuun vika viikonloppu oli melko hyvin täytetty, vaikka hyvin siellä mahtui vielä menemään fiiliksen mukaan. Viikonlopulle oli kalenteriin merkitty perjantaille ukin uurnan lasku, lauantai-illalle Sami Hedbergin keikka ja sunnuntaille sovitut treffit Porvoon Hoploppiin.

Kävin paitavarkaissa J:n vaatekaapilla, kun iski vaatekriisi. Tää vois olla täysin mun paita, eikö?

Perjantaina oli kiva saada iltapäivälle ja illalle jotain ihan muuta ajateltavaa, jotain kevyttä ja hauskaa. Skattalla oli tapahtuma, missä oli lapsille suunnattua ohjelmaa ja kivaa, sinne siis. Ehdittiin paikalle hyvin kun Aarne Alligaattori oli esiintymässä. Aarne Alligaattorin jälkeen oli vielä Kengurumeininki, minkä tahdissa myös poika innostui vähän pomppimaan. Vaikka poika ei oo ihan kauheasti päässyt nauttimaan näistä lastenbändeistä ja yleensäkään lastenmusasta niin nämä kaksi tuntui miellyttävän, varsinkin Aarne Alligaattori. Kengurumeinigin nimmareiden kanssa kävi tosin vähän samalla tavalla kun aikaisemmin vappuna Lintsillä Rokki-kokki duon kanssa. Katsoin kun Kenguru jakoi nimmareita ja huomio aina jokaisen pienen kenelle kortin antoi. En tiedä miten se voi osua taas meidän pojan kohdalle, että just sillon huomio kiinnittyy jonnekin ihan muualle ja kortti vaan lätkäistään käteen ilman edes katsekontaktia saati muuta huomiota. Poika oli alkuun meinannut kysyä myös yhteiskuvaa mutta se ajatus haihtui samantien ja lopulta tuo nimmarilla varustettu kortti sai just yhtä paljon kiinnostusta ja huomiota kun poika sai bändin jäseneltä. Hei, mikä siinä on niin pirun vaikeaa, kyse on kuitenkin pienistä fanittajista, kenellä nämä on isoja juttuja. Ärsyttävää.

Skattalta suunnattiin vielä Lintsille pyörähtämään. Lintsillä oli synttärit ja sen johdosta yksi uusi laite ilmainen, ja siinähän on jo riittävästi syytä mennä käymään. Uusi laite Poppis, oli aika hurja pettymys, en innostunut yhtään mutta muuten oli kiva käydä Lintsillä. Poika tykkäsi jälleen kerran ravata ilmaisissa laitteissa ja tällä kertaa myös huomattiin Lintsille tulleita muutoksia, esimerkiksi uutta kahvikioskia ja leikkipaikkaa, sekä yksi kadonnut ilmainen laite. Kahvikiska ja leikkipaikka oli kivoja juttuja, oikein positiivisia mutta kadonnut ilmainen laite oli iso pettymys.

Lauantaille oli illalle pojalle yllätys, kun mentiin porukalla Sami Hedbergin stand-up keikalle Nordikselle. Poika on tosi iso Hedbergin fani ja sen sijaan, että oltaisiin pojalle kysytty hoitopaikkaa ja nautittu vapaaillasta päätettiin ottaa poika mukaan. Ei kuitenkaan kerrottu tästä mitään, koska muuten lataus olisi voinut räjähtää ihan käsille, vaan yllätys pidettiin ihan loppuun asti. Matkalla Nordikselle haettiin vielä mummi ja vaari kyytin, ja kiusattiin poikaa, että mennään katsomaan oopperaa, vähän uusia kokemuksia, mihin pitää suhtautua avoimin ja iloisin mielin. Vasta Nordiksella kun poika älysi katsoa niitä screeneillä pyörineitä mainoksia Hedbegistä alkoi pojalla sytyttää, että mitä oli tiedossa ja sen jälkeen oli hymy aika herkässä. Eikä ollut pojan onnella rajaa kun hän illan aikana pääsi näkemään kaksi suurinta suosikkiaan livenä, Sami Hedbegin ja Elastisen. Keikan lopulla Elastinen tuli nimittäin lavalle esittämään Hedbergin kanssa heidän yhteisen biisinsä ja sehän on luonnollisesti yksi pojan suosikkeja. Vähän oli pojalla ehkä vaikeuksia pystyä hillitsemään onneaan siinä keikan aikana ja vähän meinasi olla sellaista pientä ylilyöntiä ja mennä esiintymisen puolella se oleminen, mutta niinkuin poikakin sitä selitteli, oli hän vaan niin onnessaan.

Uusi farkkutakki tositoimissa. Ja kengät on muuten tuomisia Kuala Lumpurista DKNY:n alesta.

Sunnuntaille taas oli sovittu treffit Porvooseen ja Hoploppiin. Kaverit tuli Kotkasta ja me Stadista, joten tossa puolessa välissä on hyvä nähdä. Vedettiin ravitseva lounas Raxin buffetista ja sitten lapset irti Hoploppiin. Kuutisen tuntia lapsukaiset juoksi ja touhusi päämärkänä ennen kun oli pakko lähteä, kun paikka rupesi sammuttelemaan valoja ja laittamaan ovia lukkoon. Välillä vaan noi Hoplop-päivät tulee tarpeeseen, että poika saa juosta, hyppiä ja riehua ihan kunnolla. Nyt kun vielä mukana oli mukavaa seuraa tähän kaikkeen niin mikä sen mukavampi.

Aika nasta viikonloppu ja vaikka melko paljon mentiin pojan juttujen mukana, niin kivaa oli. Paras yllätys vielä tähän viikonloppuun liittyen oli kun sain Instassa noin viikko sitten kommentin yhteen kuvaan. Tein Intsaan kuvakollaasin tuolta Skattan tapahtumasta ja vähän kurkin muilta, että millaisia hashtage muilla oli tapahtumasta ja poimin sieltä niitä myös itselle. Nähtävästi hashtagilla #nokkakohtikesää, mikä oli myös tapahtuman nimi, oli osallistunut johonkin kisaan ja nyt sain kommentin, että olin vielä voittanut tuossa kisassa. Nyt jännityksellä odottelen palkinnon saapumista, sillä ei mitään tietoa mitä sieltä on tulossa. On ihan mahtavaa jos voittaa jostain kilpailusta jotain, mutta ehdottomasti parasta on voittaa kilpailusta, mistä ei ole ollut edes tietoinen. Aika hauskaa.

Elastinen feat.

Elastinen feat. -konsertti osui enemmän kuin sopivasti just hyvään väliin, nimittäin hautajaisten jälkeen heti seuraavalle päivälle. Tuli tosi hyvään väliin pieni tauko pojan kanssa erillään ja itselle tuollainen eräänlainen irtiotto perusarjesta. Toisinaan tekee todella hyvää pieni ero pojan kanssa, tollanen pojan yökyläily mummin ja vaarin luona on välillä todella tärkeä oman mielenterveyden ja hyvinvoinin kannalta.

Sen lisäksi, että keikka tarjosi pienen eronhetken lapsesta, se tarjosi pienen irtaantumisen ja tuulettumisen hetken. Oli ihan mahtava kun sai parisen tuntia vaan olla, nauttia loistavasta musasta, tanssia ja taputtaa, nollata kaikki ajatukset, aivan ihanaa. Keikkaa ei itsessään tarvitse varmaan lähteä tässä ylistämään, sehän oli nimittäin tosi hieno ja meno ihan mahtava, eikai sitä mitään muuta voi edes odottaa kun noin upeat artistit kyseessä. Sen verran hyvä meno oli ja kuuma tunnelma, että paita oli aivan hiestä märkä, samoin hiukset, olkapäät ja käsivarret aivan hapoilla ja kämmenet aivan rikki kaikesta siitä taputtamisesta. Ehdottomasti kaiken sen arvoista.

Keikan jälkeen meillä olisi ollut mahdollisuudet lähteä minne vain jatkaamaan iltaa. Elastinen mainosti myös keikan aikana jatkoista ja kyseli, ketkä kaikki lähtee. Ihan oikeasti, hetken kävi mielessä, että pitäiskö lähteä, sehän vois olla tosi siistiä. Toisaalta, olishan se ollut ihan liian villiä ja hurjaa, joten sen sijaan ajettiin turvallisesti mäkkärin kautta kotiin, sohvalle katsomaan jotain hömppää pitkälle aamuyöhön. En voi kieltää, ihan parasta.