Kauhukuulumisia eli Halloweenia

Heippa taas pitkästä aikaa! Ihan hurjaa miten nopeasti tämä syksy on tähän asti mennyt, tuntuu ettei meinaa vauhdissa pysyä mukana. Alkusyksy meni suurimmaksi osaksi New Yorkin matkaa suunnitellessa ja järjestelyitä hoitaessa, sitten kymmenisen päivää Nycissä ja sen jälkeen kovaa yritystä taas palautua reissusta ja sopeutua takaisin arkeen. Harvoin on ollut niin väsynyt ja voisko jopa sanoa, että eloton jonkun reissun jälkeen. Arki tuntuu paikoitellen väkinäiseltä suorittamiselta ja päivässä parasta on nukkuminen mutta eiköhän tämä tästä. Luonnollisesti blogiin olisi paljonkin asiaa ja jututhan on vielä kesken kesältä lähtien mutta katsotaan miten tässä nyt saa aikaiseksi istua kone sylissä.

Tänä vuonna ei Halloweenina pidetty juhlia, mikä vähän harmitti mutta silti jotain pientä ohjelmaa saatiin järkättyä näille molemmille viikonlopuille kun Halloweeniä sai juhlia. Lokakuun vikana viikonloppuna Korkeasaaressa pääsi voittamaan pelkonsa, mm. pitämällä torakkaa kädessä, koskemalla käärmeeseen tai kokeilemalla torakkakypärää. Mulla ei tosiaankaan ollut aikomustakaan voittaa näitä pelkojani, oon ihan tyytyväinen näiden pelkojeni kanssa. Pojat nyt, tietysti, kävivät nämä kaikki kokeilemassa. Yök.

Pyhäinpäivänä ajoitettiin haudoilla käyminen siihen kun päivä alkoi jo vähän hämärtämään ja kynttilöiden valo valaisi kauniisti hautausmaita. Me aina kun käydään viemässä kynttilöitä haudoille niin käydään kahdella hautausmaalla ja onneksi molemmat hautausmaat ovat tässä ihan lähellä. Hautausmaalla on aina vaan niin kaunista kun haudoilla näkyy paljon kynttilöitä ja nyt kun vielä maassa oli kevyt lumipeite, niin se vaan kruunasi tuon maiseman.

Pyhäinpäivää ei sen kummemmin sitten vietetty, haudoilla käyminen oli se sen päivän juttu. Illalla käytiin kaupasta hakemassa vähän herkkuja, laitettiin paljon kynttilöitä palamaan, tehtiin pellillinen nakkimuumioita ja nopea suklaa-appelsiinituorejuustokakku, ja katsottiin perheen kanssa leffaa. Se oli aika kivaa. Ja hyvää.

SeaLifessa vietettiin myös Halloweeniä ja sunnuntaina suunnattiin sinne. Koska tänä vuonna ei niitä naamiaisia pidetty, niin enenmmän kun sopivasti oli SeaLifella tarjous, että teemaan pukeutunut lapsi pääsee veloituksetta SeaLifeen maksavan aikuisen kanssa. Pojalle siis haamukaapu päälle, päähän merirosvohattu ja menoksi. Vaikka SeaLifessa(kin) on tullut jo jonkusen kerran käytyä niin oli silti kiva taas käydä.

SeaLifelle on pakko antaa vielä vähän kiitosta ihanasta toiminnasta. Poika osti siitä SeaLifen kaupasta itselleen sellaisen taikamadon, mikä sitten siinä pois lähtiessä kuitenkin unohtui legopöydälle avaamattomassa paketissa. Havahduttiin vasta kotona, että jotain puuttuu ja uusi lelu on unohtunut jonnekin. J laittoi SeaLifeen samantien viestiä ja melko nopeasti saatiin vastaus, että palaavat asiaan seuraavana aamuna. Aamulla tulikin melko nopeasti viestiä, että mato oli löytynyt just sieltä legopöydältä ja sen voi käydä noutamassa tiskiltä. Käytiin sitten heti eskarin jälkeen mato hakemassa kotiin ja ihana SeaLifen henkilökunta oli laittanut pojalle vielä muutaman tarran mukaan. Ihan mahtava juttu. Vaikka ei mistää kalliista jutusta ollutkaan kyse, niin kyllä se silti harmitti kun huomattiin että oli unohtunut. Mietittiin vielä, että kun lelu oli avaamattomana paketissaan, että olisi voinut helposti eksyä jonkun toisenkin matkaan mutta toisaalta kun lähdettiin paikasta ihan viimeisten joukossa, että ehkä sitä ei enää kukaan muu ehtinyt nähdä ennen kun henkilökunta seuraavana päivänä.

Muuten, noilla kahdella kuvalla, missä L makaa ensin lehtien joukossa ja sitten tuossa lumessa, on tasan viikko väliä. Aika hurjaa.

Eikä kaikki kauhu vielä tähän lopu, lähdetään nimittäin J:n kanssa ihan kohta Kulttuuritalolle katsomaan Rocky Horror Showta. Ihan hurjan siistiä.

Dublin Zoo

Jos vain mahdollista niin reissussa käydään aina paikallisessa eläintarhassa ja niinpä myös tällä kertaa. Tiedän, että eläintarhoista ollaan montaa mieltä ja jokainen saa pitää mielipiteensä mutta itse tykkään tosi paljon kiertää eläintarhoja. Ja uskon ja toivon, että meidän perheen pojat myös tykkää. Toki on myönnettävä, ettei aina se näky ole siellä kaunein, jotkut eläimet saattavat vaikuttaa hieman tylsistyneiltä, nälkiintyneiltä tai heillä tuntuisi olevan liian vähän tilaa mutta myös todella useasti on päässyt näkemään mitä upeampia eläimiä ja sellaisia eläimiä, joita ei luonnossa enää esiinny.

Eläintarha oli ihan kiva, siellä kului muutama tunti ihan mukavasti kiertäen paikan ympäri mutta mitenkään erityisesti ei tämä eläintarha jäänyt mieleen. Eläimiä nähtiin aika kivasti ja se mistä tykättiin tuolla eläintarhassa oli sen selkeä kävelyreitti, mikä kiersi koko eläintarhan eläimet läpi. Ei tarvinnut jatkuvasti tuijottaa matkalla karttaan, että mihin suuntaan pitää seuraavaksi mennä, ettei vahingossa kävele minkään aitauksen ohi.

Meillä osui eläintahaan tosi nätti ilma, ei liian kuuma mutta ei myöskään kylmä ja mikä parasta, ei satanut vaikka kaikki sääennusteet sillä pelottelivat. Tuonne eläintarhaan oli myös melko helppo mennä, sillä meidän hopposhopps-bussi (eli se Hop-On Hop-Off) pysähtyi ihan siihen viereen, samoin kun tietysti myös noukki siitä ihan vierestä jatkamaan matkaa.

Vaikka Dublinin eläintarha ei suoranaisesti jäänyt mistään spesiaalista mieleen, vaan muistikuvat paikasta on lähinnä "olihan se ihan kiva, kai", niin jäihän sieltä silti jotain vähän enemmänkin mieleen. Sarvikuonoja ei pääse ihan joka paikassa näkemään, joten niiden näkeminen on aina jotenkin pysäyttävä kokemus, ne on vaan jotenkin niin mahtavia. Useimmiten kun on sarvikuonoja nähty, niin ne on ollut melko paljon aina paikallaan ja nukkumassa. Nyt nähtiin sarvikuonoja liikkeellä ihan kunnolla, jopa muutamia vauhdikkaampia askeleitakin päästiin todistamaan. Aika hurjaa, tiedän. Ja tottakai, se on jo hyvä syy ottaa selfie sarvikuonon kanssa.

Osuttiin myös paikalle kun nelivuotiaat gorillaveljekset odottivat ruokaansa, mitä siinä heidän ihan vieressä lasin takana valmistettiin. Oikein kunnon kiusankappaleita oli nämä veljekset, kiusasivat toisiaan minkä kerkesivät, tökkivät, irvistelivät, tönivät, painivat ja jahtasivat toisiaan. Sitten kun malttoivat olla toisiaan kiusaamatta niin hakkasivat melko käskevästi lasia sinne missä ruokaa valmistettiin ja antoivat hyvin ymmärtää, että nyt kestää ihan liian kauan. 6-vuotiaalle oli melko mielenkiintoinen kokemus päästä näkemään ihan vierestä miten paljon samankaltaisia piirteitä ja tapoja näillä gorilloilla oli mitä ihmisilläkin on. Ja miten ärsyttäviä he saattoivatkaan olla kun jatkuvasti vaan härnäsivät toisiaan, tappelivat ja yrittivät komentaa hoitajaansa. Hah, paraskin arvostelemaan tuo meidän poika. Mutta siis aivan ihania nuo gorillat ja oli aika koomista seurata sitä heidän touhuaan, vauhtia ei tosiaan puuttunut ja miten pelottavan paljon ne muistuttikaan meitä ihmisiä. Huh.

Ihan eläimellistä menoa

Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut käytyä Korkeasaaressa melko ahkerasti, vuosikortit ollut ahkerassa käytössä. Alkuun mietin, että olikohan nämä tämän vuoden vuosikortit enemmänkin hyväntekeväisyyttä mutta nyt on tullut otettua niistä ilo ja hyöty irti. Eikä ne hyväntekeväisyytenäkään huonot olisi olleet, kun saatiin ostettua ne sillon jostain tarjouksesta puoleen hintaan

Ollaan saatettu käydä toisina viikoina parikin kertaa pyörähtämässä Korkeasaaressa ja Kissojen yössä käytiin nyt molempina viikkoina. Vaikka usein tuleekin käytyä, niin harvoin tulee kierrettyä koko saarta läpi, vaan melko usein mennään melko samalla kaavalla, että aloitetaan karhulinnalta ja sitten kissanlaaksoon. 

Nyt parasta Korkeasaaressa on ehdottomasti ollut eläinten poikaset, niitä on aina niin hauska seurata. Tiikerinpennut oli tietysti ihan pakko päästä näkemään, mutta hauskaa seurattavaa on ollut myös villisikojen poikaset, manulin poikaset ja itse ihastuin ihan täysin tunturipöllön poikaseen. Niin ihana! Manuli on aina kuulunut niihin eläimiin, jota ei koskaan näe niin on ollut ihan mahtava saada seurata niiden pentujen seikkailuita ja leikkimistä pitkin aitausta useampaan kertaan. Sitä havahtuu aina jossain vaiheessa, että kun on jäänyt seuraamaan jonkun poikasten touhuja niin aika on vierähtänyt ihan huomaamatta.

Kissojen yössä käytiin tosiaan molempina kertoina nyt mutta eipä siellä kauheasti päässyt eläimiä näkemään. Ja olihan se kyllä jo ihan tiedossa, että melko turha edes haaveilla näkevänsä varsinkaan kissalaaksossa mitään ja kyllähän sinne lähdettiinkin enemmän vaan fiilistelemään iltaa. Molempina kertoina myös jonotettiin kasvomaalaukseen, mikä oli pojalle iso juttu ja käytiin tekemässä korvat. Ekana iltana pojasta tuli lumileopardi ja toisena iltana tiikeri, tosin häntä oli aina leopardin.

Pitäisköhän se ens viikolla taas joku päivä mennä käymään Korkeasaaressa.