torstai 16. toukokuuta 2013

3-vuotis neuvola

Tänään oli vuorossa 3-vuotis neuvola. Kotona on ihme jos poika leikkii kiltisti itsekseen, tuolla leikki melkein sen koko tunnin. Onneksi kuitenkin heti huoneeseen kutsuttaessa jo esitteli hieman vauhdikkaampaa puoltaan käytävällä pinkoilemalla ympäriinsä. Olisihan se väärin näyttää neuvolassa itsestään virheellisesti vain rauhallinen ja kiltti puoli kun arki pääsääntöisesti on muuta.


Eipä siellä muuten mitään ihmeellistä. Vaikka oli ihan kiva, että L pääsi yllättämään neuvolantädin värituntemuksellaan, vaikka vähän niiden(kin) kanssa piti pelleillä kun jotain kysyttiin, kysymättä kyllä kerrottiin ihan oikein. Kehuja tuli myös selkeästä puheesta ja laajasta sanavarastosta. Neuvolakorttiin tuli oikein maininta, että juttelee paljon ja kyselee koko ajan kiperiä kysymyksiä. L teki siis neuvolantädille selväksi, että meillä on kyselykausi ja meillä todella kysellään, kaikkea ja kaikesta!! Ja tuosta sanavaraston laajudesta olenkin melko tyytyväinen, sillä meillä ei olla ihan kauheasti luettu satuja tähän mennessä. L on tässä vasta ihan viime aikoina innostunut kuuntelemaan satuja ja pyytää, että luetaan kirjaa. Aikaisemmin kirjojen lukeminen on ollut yhtä säheltämistä ja sadut L onkin saanut kuunnella CD:ltä sängyssä. Sen takia kun ei olla niin kauheasti luettu niin alkuun pelkäsin, että sanavarasto voisi jäädä suppeaksi mutta onneksi näin ei käynyt.


Toinen mistä olen hieman ylpeä, kun L ei kirosanoja oikeastaan vielä osaa, vaikka äiti niitä aina välillä osaakin. Muutaman kerran on lipsahtanut kirosana pahasti L:n kuullen ja hän on saattanut siinä sen toistaa mutta kun on sanottu, ettei sellaista saa sanoa niin se on sitten jäänyt. (On muuten harvinaista, kun noin helpolla on uskonut!)


Mutta jottei mene liiaksi lapsen kehumiseksi niin pitihän neuvolassa myös hieman laittaa vastaankin. Ja se oli se pituus ja paino. Ymmärrän sen painon oton, meinasi itseltäkin itku päästä kun jouduin nousemaan vaa'alle (ainut tapa miten saatiin L punnittua että mentiin yhdessä ja sitten äiti yksin) mutta kun se on kuitenkin fyysisesti kivutonta ja nopeasti mitattu.


Muuten päivä meni tänään leikkipuistossa auringosta nauttien, uinnissa ja partsilla lehtiä lukiessa. Oon jääny ihan koukkuun tuohon partsilla auringossa lehtien lueskeluun, aivan ihanaa. J oli pitkästä aikaa seuraamassa uintia ja saatiin taas jokunen kuva sieltäkin. Viimeinen partsikuva on otettu lähinnä fiilistellessä uutta kameraa. Kerroin, kun se vanha pokkari sanoi sopimuksensa irti Pariisin reissulla. No, ei siitä saatu enää toimivaa ja J tilasi uuden mikä vihdoin saapui tänään. Huomenna siis pakko lähteä leikkimään enemmän tuolla uudella kameralla ja totutella sen käyttöön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti