Just another Tuesday

Syyslomalle osui meillä melko kivat ilmat ulkoiluun. Meillähän syysloma tarkoitti käytännössä sitä, että pojalla ei ollut kerhoa, eikä puolia harrastuksista. Tiistaille jotenkin osui kuitenkin niin pojalle kuin isälle lääkärikäynnit, ensin pojan aika ja sitten isän aika leikatun jalan kontrolliin. Poika hoiti oman osuutensa todella reippaasti ja niinpä kun aikaa riitti, niin odotellessa ehdittiin Töölön sairaalassa juoda päiväkahvit pullien kanssa. Me ei kuitenkaan jääty Töölöön odottamaan J:n lääkärillä käyntiä, koska riski todella pitkälle odotukselle ei pojan kanssa houkuttanut. Sen sijaan me otettiin pojalle potkulauta alle ja suunnattiin Munkkaan Cafe Torpanrantaan lounaalle.

Matka taittui muuten tosi hyvin ja reippaasti, paitsi kun mulla oli varsinkin toinen kantapää ihan täysin auki ja joka askeleella teki mieli huutaa ja parkua. Selvittiin kuitenkin koko matkan hengissä perille, poika aina odotellen ja hoputellen linkuttavaa äitiä. Vaikka matkaa ei kertynyt kun vajaat neljä kilometriä, niin perillä salaatti maistui todella ansaitulle ja herkulliselle. Myös sinä aikana kun oltiin päästy perille ja ehditty istua pöydän ääreen niin ehti J myös saapua lääkärin luota paikalle. Lääkäri oli onneksi ollut ajallaan ja kaikki mennyt hyvin, niin ehti J mukaan lounaalle.

Ajatus oli lähteä loppu päiväksi kotiin viettämään rentoa koti-iltaa ja vain olla. Ajatus oli kaunis, mutta jo parin tunnin kotona lötköttelyn jälkeen se todettiin mahdottomaksi. Vaatteet niskaan ja suunnattiin Nordikselle lätkämatsiin, IFK-Ilves. Ja onneksi mentiin, sillä ekalla erätauolla nimmareita oli jakamassa legendat Ville Peltonen ja Kimmo Kuhta. Pojalle nimmarit ei merkinnyt ehkä ihan niin paljoa kuin äidille, pojalle ei nämä herrat niin tuttuja olleet. Poika sai nimmarit paperille ja itse hihkuin kuin pikkutyttö kun sain näiden herrojen nimmarit Hifk:n huiviini. Huivin arvo muuten pomppasi tuona iltana taivaisiin.

Huikea ilta ja muutenkin oikein onnistunut päivä. Tällasista päivistä mä tykkään, menossa aamusta iltaan mutta silti rento meno koko päivän ja päikkäritkin ehti ottaa.

Aivopesua vai yhteinen juttu?

Tän alkusyksyn juttu on meijän perheellä ollu lätkä. Ei nyt mitenkään ihan älyttömästi olla käyty lätkämatseissa mutta kuitenkin muutamia pelejä niin Hifk:ltä ja Jokereilta käyty katsomassa. Ja koko perheen voimin. Nyt on joku kipinä, että tekis mieli käydä ihan jatkuvasti seuraamassa pelejä, aina vaan kotipeleihin kun sopii aikatauluihin.

Nyt kun Jokerit ei pelaa enää kotimaan liigassa niin on sovittu, että poika voi kannustaa molempia Stadin jengejä, Hifk:n pelissä Hifk:ta ja Jokereiden pelissä Jokereita, on meille vanhemmillekin helpompi näin, eikä perheriitoja tarvitse tästä kehittää.

Pojalla onkin kovasti intoa kannustaa mutta into ei kuitenkaan ihan riitä seuraamaan sitä lätkää koko pelin ajan.Viime kaudella annettiin pojalle monesti tabletti millä sai pelata kun mielenkiinto lätkämatsia kohtaan loppui, enää ei olla annettu. Sen sijaan nyt on yritetty käydä pojan kanssa enemmän läpi pelin sääntöjä ja yritetty auttaa poikaa ymmärtämään peliä enemmän. Ja kyllä, on lähdetty ihan perusteista eli kumpaa jengiä kentällä kannatetaan ja mihin päätyyn tehdyistä maaleista juhlitaan.

Lätkämatsissa

Oltiin eilen viemässä poikaa kerhoon kun radiosta tuli mainos "HIFK-Sport Jäähallilla klo 18.30" ja siitä se ajatus lähti. Kysyttiin pojalta haluaako lähteä lätkämatsiin ja kun vastaus oli myönteinen niin ei muuta kun soittamaan lippua. Mentiin koko perhe kivasti yhdellä lipulla, kun alle 7-vuotiaat pääsee kotipeleihin ilmaseks jos istuu sylissä. Kauheella kiireellä kruisattiin pojan kerhon jälkeen kotiin, missä lennossa suihku, puhtaat vaatteet, evästä suuhun ja taas kiireellä menoks.

Äidiltä pojalle?

Vaikka poika oli kovin innoissaan lätkämatsiin menosta, niin ei se peli kovin kauaa jaksanut kiinnostaa. Onneks siinä pt-katsomossa on takana tilaa missä voi vähän juoksennella ja penkkiriveillä kiipeillä. Jossain vaiheessa todettiin parhaaksi antaa pojalle kiltisti vaan puhelin kouraan, että saa pelata, niin saa muut keskittyä peliin.

Taas melko sporttinen päivä, kun ensin reilu parituntinen salilla ja sitten hallille (popparit kädessä) seuraamaan kun toiset urheilee. Kyllä kelpaa. Ja ainahan lätkää on ilo käydä katsomassa kun pisteet jää himaan. Ja vielä aika murskavoitolla. Tosin on myönnettävä, että ekat pari erää oli kyllä vähän jännää menoa. Kolmannessa erässä maalien myötä myös nousi fiilis hallissa vähän, eikä enää tarvinnut kuunnella niin paljoa vieraan kannattajien huutoja siitä selän takaa.

Home is where the heart is #IFK

En gång IFK, alltid IFK

Palataan vielä eilisiin tunnelmiin ja sinne Hifk:n matsiin. Mitään viiltävää syväanalyysiä ei nyt pelistä lähde mutta muutama ajatus saattaa ehkä eksyä tänne jonnekin.

Oli kiva käydä petoluolassa taas pitkästä aikaa. Hiukka kyllä arvelutti lähteä katsomaan Hifk:n peliä kun, sanotaanko vaikka näin, ettei pojat ole viime aikoina ehkä ihan parastaan päässeet esittämään. Mutta juhlaottelu ja kun saatiin lippu ja lastenhoito järjestettyä niin olihan se mentävä.

Jäähallin pt-katsomo ei ehkä ole se paras mahdollinen ja tilaakaan siinä ei niin kauheasti ole. Eilen pt-paikat oli vielä ihan täynnä ja avustajat saatiin seisomapaikat tai olisi saanut mennä istumaan siihen vähän sivummalle penkeille. Itse valitsin seisomapaikan ja siinä on muuten heti eri fiilis katsoa peliä kun seisaalteen jännittää.

Yhtä asiaa en näissä peleissä käsitä, tämä koskee ihan kaikkia faneja ja niin lätkässä kun futiksessakin, kenties muissakin lajeissa. Kun erää on jäljellä vielä muutama minuutti niin väki katoaa jo jonottamaan bisseä. Tai kun viisi minuuttia ennen pelin loppua väki lähtee himaan. Eilen kellossa oli vielä jäljellä muutama sekuntti kun koko halli alkoi rynnimään pois. Mitä ihmettä. Okei, ei siinä parissa sekunnissa enää ihmeitä tehdä mutta eilenkin oli kyseessä juhlaottelu. Kiva katsoa, kun kentällä jengit saa kiitellä lähes tyhjää katsomoa. Minne niin kova kiire? Ja kun suurin osa rynnii sillon pois niin aika köyhää selitellä että ruuhkaa yrittää vältellä. En tajua.

Mutta kiitos ja tack vielä kerran 115-vuotiaalle Hifk:lle. Hieno juhlaottelu eilen ja mikä tärkeintä voitto tuli kotiin täysillä pisteillä. Ei se peli vielä mitään kehuttavaa eilenkään ollut mutta jos sillä sarjakärki voitettiin niin eiköhän se tällä kertaa riitä.

Härifrån tvättas!! <3

Taas löytyi uusi tee ja uutta väriä kynsiin

Stockan herkusta tarttui tänään matkaan taas uusi paketillinen teetä, Clipperiltä tietysti. Tällä kertaa silmiin osui paketti valkoista teetä vaniljalla maustettuna. En oo aikoihin valkoista teetä maistellutkaan, joten ihan kivaa vaihtelua.

Herkussa oli ihan kivasti valikoimaa Clipperin teestä ja sieltä löytyi mun mielestä muutamia sellasia mitä ei ihan perusmarketeista (cittari & prisma) oo löytyny. Hintatasoa en tajunnu tosin sen tarkemmin katella mut sellanen käsitys, ettei poikkea noiden markettien muutamien eurojen hinnoista.

Tänään oltiin illalla kattomassa taas lätkää ja tällä kertaa vuorossa HIFK:n juhlaottelu. Oli hieman outoa, kun eilen kävin Jumbon Stockalla lippupalvelusta kysymässä pt-lippua, niin ei ollut yhtään jäljellä. Tänään kun soitettiin niin lippuja kuulemma oli muttei voinut puhelimitse varata eli piti suunnata lippupalveluun ja niinpä käytiin lippu hakemassa Stadin Stockan lippupalvelusta. Outoa, mutta kylläpä pt-paikat olikin ihan täynnä että kai me saatiin jonkun peruutuslippu.

Mutta matsista enemmän omassa postauksessaan ja laitetaan myös vähän kuvia sieltä. J:llä nimittäin oli järkkäri mukana ja hän napsi kuvia pitkin peliä, jeeee. Lakkasin muuten kynnetkin ihan tätä juhlaottelua varten punaseks. Hiukka hurjat omaan makuun mut silti aika kivat! :)

Onnea HIFK ja hyvää yötä!! <3

Let´s play hockey...HIFK!

En muista millon ollaan viimeks oltu lätkämatsissa, siis ennen eilistä, siitä on aikaa. Viime kausi meni ihan täysin ohi ja sitä edellinenkin kausi taisi jäädä väliin eli jo nyt oli aikakin. Ja mikäs sen parempi kerta mennä katsomaan lätkää kun kauden eka kotipeli ja mestaruusviirin nostaminen kattoon, hiphip hurraa hurraa hurraa. ;)

Ja pakko myöntää heti alkuun, jos kyseessä olisi ollut joku ihan normi kotipeli, olisi se jäänyt meiltä väliin tällä kertaa, sillä olo on sen verran huono mutta kun kerran mestaruusviiriä nostettiin kattoon ni olihan se mentävä. Tosin tänään se tuntuu kostautuvan!

Koko hallin kattava TIFO

Aikas mahtava fiilis oli olla matsissa, täysi tupa ja jengi hyvin messissä. Ensi kerralla täytyy muistaa itse jättää sormukset pois, koska nyt sattuu sormiin kun on sormukset kädessä taputtanut. En tosin kyllä tiedä että johtuiko se tästä flunssasta vaiko vain siitä ettei ole aikoihin ollut hallilla katsomassa peliä, tuntui ettei silmä aina pysynyt tilanteissa mukana. Osa jäähyistä, taklauksista ja jopa maaleista meni ihan ohi. Onneksi maaleja kuitenkin tuli paljon niin suurimman osan näki. Ja on se pakko sanoa, että Bluesille ainakin tuli ihan liikaa maaleja, mutta ei tuloksesta sen enempää. Voitto ja pisteet kuitenkin kotiin eli kaikki hyvin. :D

Mutta kaiken kaikkiaan hyvä peli ja ottaen huomioon että oli lauantain matsi niin jengi oli hyvässä hapessä ja tuntui käyttäytyvän hyvin. Ensi kerralla mennäänkin varmaan Jaffalaan katsomaan narrien peliä, kun J niitä tykkää kannattaa.

Ja pahoittelut muuten tosi huonolaatuisista kuvista, toivottavasti niistä nyt jotain selvää kuitenkin saa!