keskiviikko 31. lokakuuta 2012

En gång IFK, alltid IFK

Palataan vielä eilisiin tunnelmiin ja sinne Hifk:n matsiin. Mitään viiltävää syväanalyysiä ei nyt pelistä lähde mutta muutama ajatus saattaa ehkä eksyä tänne jonnekin.



Oli kiva käydä petoluolassa taas pitkästä aikaa. Hiukka kyllä arvelutti lähteä katsomaan Hifk:n peliä kun, sanotaanko vaikka näin, ettei pojat ole viime aikoina ehkä ihan parastaan päässeet esittämään. Mutta juhlaottelu ja kun saatiin lippu ja lastenhoito järjestettyä niin olihan se mentävä.



Jäähallin pt-katsomo ei ehkä ole se paras mahdollinen ja tilaakaan siinä ei niin kauheasti ole. Eilen pt-paikat oli vielä ihan täynnä ja avustajat saatiin seisomapaikat tai olisi saanut mennä istumaan siihen vähän sivummalle penkeille. Itse valitsin seisomapaikan ja siinä on muuten heti eri fiilis katsoa peliä kun seisaalteen jännittää.



Yhtä asiaa en näissä peleissä käsitä, tämä koskee ihan kaikkia faneja ja niin lätkässä kun futiksessakin, kenties muissakin lajeissa. Kun erää on jäljellä vielä muutama minuutti niin väki katoaa jo jonottamaan bisseä. Tai kun viisi minuuttia ennen pelin loppua väki lähtee himaan. Eilen kellossa oli vielä jäljellä muutama sekuntti kun koko halli alkoi rynnimään pois. Mitä ihmettä. Okei, ei siinä parissa sekunnissa enää ihmeitä tehdä mutta eilenkin oli kyseessä juhlaottelu. Kiva katsoa, kun kentällä jengit saa kiitellä lähes tyhjää katsomoa. Minne niin kova kiire? Ja kun suurin osa rynnii sillon pois niin aika köyhää selitellä että ruuhkaa yrittää vältellä. En tajua.



Mutta kiitos ja tack vielä kerran 115-vuotiaalle Hifk:lle. Hieno juhlaottelu eilen ja mikä tärkeintä voitto tuli kotiin täysillä pisteillä. Ei se peli vielä mitään kehuttavaa eilenkään ollut mutta jos sillä sarjakärki voitettiin niin eiköhän se tällä kertaa riitä.


Härifrån tvättas!! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti