6v. party

Yksi toukokuun kohokohdista ja isoimmista stressin aiheuttajista on ehdottomasti pojan synttärit. Tänä vuonna poika halusi synttäreille teemaksi Hulk, ei muuten se ihan helpoin teema. Avengers-teemaa löytyy kyllä melko mukavasti, mutta kun poika halusi että pelkkä Hulk niin haastekerroin kasvoi, eikä tätä ihan pystytty toteuttamaan.

Pojan virallinen syntymäpäivä osui tänä vuonna perjantaille, perjantai 13.päivä, enteili hyvää. Viime vuonna käytiin pojan synttärilounaalla Hard Rock Cafessa ja poika tykkäsi, joten tänä vuonna otettiin se uusiksi ja otettiin vielä mummi ja vaari mukaan. Lounas meni hyvin, niinkuin meni itseasiassa koko päivä tai ei ainakaan mitään isompaa sähläystä, joten ehkä se 13.päivän kirous ei nyt osunut kohdalle.

Synttäreitä juhlittiin tuttuun tapaan taas koko viikonloppu. Ensin lauantaina tuli lapsivieraat vanhempineen ja kummit, ja sunnnuntaina ehkä asteen rauhallisemmin juhlittiin sukulaisten kanssa. Vaikka ei sillä, kyllä molempina päivinä tuntui tupa olevan melko täynnä, vaikka kaikki kutsutut ei edes päässeet paikalle.

Monet tykkää järjestää lapsille ihan puhtaasti lastensynttäreitä, ettei vanhemmat tule paikalle. Ite taas tykätään ehdottomasti, että vanhemmat tulee paikalle. Tosin meillä on myös niin, että pääsääntöisesti tunnetaan kaikki nämä vanhemmat ja ollaan kavereita muutenkin, joten heidän kutsuminen on luonnollista. On niin näppärää kun lapsilla on se oma vanhempi siinä vähän auttamassa ja valvomassa, ettei itse tarvitse jatkuvasti komentaa kaikkia lapsia. Se on myös aihe itsessään mistä voisin tehdä jossain vaiheessa ihan oman postauksen, oon nimittäin miettinyt sitä jo pitkään, muiden lasten komentamista.

Monet myös tuntuu järjestävän lastensynttäreille kauheasti ohjelmaa lapsille, ongintaa, diskoa, aarteen metsästystä ja vaikka mitä. Ei, ei meillä ole ollut mitään sellaista. Ei olla vielä kertaakaan järjestetty mitään ohjelmaa pojan synttäreille ja hyvin on silti tuntuneet viihtyvän, tai ei kukaan oo ainakaan valittanut tylsyyttä vaan hyvin on leikit ja touhut ollu käynnissä kaikkien lasten kesken, vaikkeivat ole kaikki entuudestaan toisiaan aina tunteneet.

Tarjottavien kanssa löi tänä vuonna pitkään tyhjää. Välillä tiedän tasantarkkaan mitä haluan tarjoilla ja miten, mutta tänä vuonna ei meinannut ajatusta syntyä ollenkaan. Jossain vaiheessa sitten keksittiin vartaat ja niistä tuli vähän niinkuin se tämän vuoden juttu. Muutamien erilaisten vartaiden lisäksi paistettiin vähän piirakoita, tehtiin poppareita ja leivottiin muffinsseja ja tietysti kakku. Karkkia ei ollut ollenkaan, enkä kuullut että kukaan olisi edes kysellyt karkkien perään. Leipomiset oli taas se haaste ja eihän ne nyt menny niinkuin piti. Ajatus tehdä mutakakku-muffinsseja oli ihan loistava mutta se toteutus ontui hieman, eikä niistä mitään kaunottaria tullut. Kaikki meni kuitenkin kaupaksi joten ei en ehkä ihan floppi olleet. Kakkukaan ei silmää hivellyt kauneudellaan, kun kuorrutuksessa ei kaikki mennyt ihan niinkuin piti mutta koska maku ratkaisee niin kakku oli ihan onnistunut.

Tänä vuonna kakku oli muuten ihan normaali, välissä melko perinteisiä banaania ja persikkasosetta kermavaahdon lisäksi, mutta se juttu tällä kertaa oli se kermavaahdon värjääminen. En oo koskaan ennen kermavaahtoa värjännyt, joten hiukan jännitti. Jännitys oli kyllä ihan turhaa sillä oli ihan helppo juttu ja ehdottomasti täytyy jatkossa pitää leipoessa mielessä. Lopulta juhlien yksi hauskuus oli just tosta värjätystä kermavaahdosta lähtöisin kun hihiteltiin toisillemme, kun huulet ja kielet oli ihan vihreäksi värjäytyneitä. Tiedän lapsellista. Just niinkun lastensynttäreillä pitää ollakin!

Synttäriretki Muumimaailmaan

Ja niin tuli taas vuosi lisää. Pyörittelin erilaisia ideoita, että mitä voitaisiin tehdä synttäripäivänä, ei välttämättä mitään kauhean erikoista mutta jotain pientä kivaa kuitenkin. Lopulta J sanoi, että hänellä on suunnitelmat päivälle jo tehtynä, joten huomaan sitten torstaina mitä tapahtuu. Suunnitelmat ei kuitenkaan mennyt niinkun piti kun sääennusteet lupasi vain pelkkää sadetta. Viime hetkellä peruttiin J:n suunnittelema retki Särkänniemeen ja vaihdettiin se rauhallisiin kakkukahveihin ja iltasaliin, sekä perjantaille päiväreissuksi Muumimaailmaan. Se sali ja Muumimaailma oli tosin mun ideat, kakku ja kahvittelijat sen mukana oli tosin pieni yllätys. Kivaa olla äiti 30+ 25++ ja lähteä juhlistamaan omia synttäreitä Muumimaailmaan, no näillä mennään ja itehän ehdotin.

Viime vuonna meillä jäi Muumimaailma kokonaan välistä ja tänä kesänä sitä mietittiin muutamaan kertaan, että kiinnostaako poikaa enää mitkään muumit. Poika kuitenkin halusi lähteä ja niinpä lähdettiin päiväreissulle Naantaliin. Tollasen parin tunnin ajomatkan suuntaansa kun jaksaa vielä ajella päiväreissuna, ettei tarvitse alkaa hotellia pähkäilemään. Tälle reissulle saatiin vielä mummi mukaan, mikä oli pojalle iso juttu kun sai takapenkille seuraa.

Edellisen kerran kun käytiin Muumimaailmassa oli juhannus ja sillon oli melko rauhallista, sitä edellisen kerran oli kesän loppua ja myös melko rauhallista. Nyt ei ollut rauhallista, oli tungosta. Aika ahistava kokemus. Kyllähän siellä pääsi ja mahtui menemään, ettei se koko saari nyt ihan tukkeessa ollut, mutta jotenkin ei meistä kukaan osannut ajatella, että monet muutkin olisivat saaneet idean Muumimaailmasta samalle päivälle.

Iltapäivä meni vauhdilla kun kierrettiin ympäri Muumimaailmaa ja muutamaan otteeseen poika pääsi myös moikkaamaan ja halailemaan muumeja. Ne muumihahmot ei tosin tainneet enää olla se juttu, vaan lähinnä ne leikkipaikat ja seikkaileminen saarella. Oli myös ihana nähdä miten poika malttoi rauhoittua kuuntelemaan Nuuskamuikkusen tarinoita, sekä huuliharpun soittoa, vaikka muuten ei paikkallaan juuri pysynyt. Ja eihän Muumimaailma ole mitään ilman herkuttelua pannukakuilla. Ne oikeesti näytti alkuun vähän epämääräisiltä mutta valehtelematta ehkä yksiä parhaita pannukakkuja ikinä. Niin tajuttoman hyviä.

Illaksi jäätiin vielä nauttimaan aurinkoisesta Naantalin satamasta ilman minkäänlaista kiirettä. Oli ihana istua ulkona ilta-auringossa pizzalle ja kylmälle cokikselle kun taustallo soi live-musiikki, mikä kerrankin ei ollut liian kovalla. Pizzan jälkeen siirryttiin vielä jätskille niin, että poika pääsi purkamaan jäljellä olevaa energiaa pomppulinnaan ennen kotimatkaa ja parin tunnin autossa istumista. Pomppulinnassa oli ehkä pientä ihastumista myös liikkeellä, kun naapuripöydän tytöt kävivät välillä kesken jäätelönsyönnin kyselemässä meidän pojalta nimeä ja juoksivat sitten kiireellä kertomaan vanhemmilleen, että sen kivan pojan nimi on L ja niillä on myös kissa. Eikä se meidänkään poika meinannut malttaa jäätelöään rauhassa syödä tai pois lähteä kun oli niin kivaa seuraa. Matkalla autolle poika totesikin kun vähän kyseltiin, että kyllä nättien tyttöjen kanssa on kiva pomppia. Just.

Poika muuten totesi Muumimaailman jälkeen tietävänsä, ettei ne Muumit ole oikeita vaan siellä on ihmiset sisällä. Ne on vaan satua, niinkun muutkin hahmot muissa puistoissa. Ne sadut, hahmot ja puistot on tehty vaan viihdyttämään lapsia, että lapsilla olisi kivaa. Just, ahaa, okei.

Yllätysjuhlat 5v:lle

Viikonloppu juhlittiin kokonaan pojan synttäreitä. Poika on puhunut synttäreistään jo ikuisuuden ja suunnitellut niitä, joka viikko ollaan käyty läpi ketä kaikkia hän haluaa kutsua. Uhmaa ja kiukuttelua on kuitenkin on ollut niin paljon, että jossain vaiheessa alkoi oma hermo kiristyä jatkuvaan kiukutteluun ja isotteluun niin paljon, että sanoin ettei mitään synttäreitä tule jos ei käytös parane. Sitten meni hermo ja ne sanat vain karkasi suusta tänä vuonna ei synttärijuhlia tule. Poika nieli kyyneleet ja kertoi, että kutsuu kaverit sitten vuoden päästä, jos vaan sillon on ollut riittävän kiltti saadakseen juhlat. Sovittiin kuitenkin, että sukulaisille voidaan tehdä kakku ja juoda synttärikahvit. Perjantaina käytiin ottamassa pojasta 5v. kuvat liikkeessä ja sen jälkeen poika sai mennä mummilaan yökylään. Sovittiin, että tulee lauantaina iltapäivällä kotiin leipomaan kakkua sunnuntain kakkukahveja varten ja oli oikein tyytyväinen tähän ratkaisuun. Siitä sitten alkoi vanhempien kiire ja kaaos, nimittäin yhdessä illassa järjestää Spiderman-yllätysjuhlat pojalle.

Kutsut saatiin pojan selän takana jaettua myös kerhossa ja juhlat saatiin hyvin pidettyä pojalta salassa. Pojan toiveiden mukaisesti synttäreille kutsuja jaettiin kerhokavereilla, sekä muutamille kavereille harrastuksien parista. Lähes kaikki kutsutut myös saapui paikalle ja parhaillaan meillä olikin lapsia synttärisankarin lisäksi kymmenen, joista seitsemän oli suoranaisesti pojan kutsumia kavereita, sitten oli muutama ns. siivellä tullut pikkusisko -tai veli, ja sitten minun kummityttöni. Vanhempia ja muita aikuisia oli paikalla jotakuinkin samanverran. Kuhinaa ja vauhtia siis riitti. Meille siis vanhemmat sai ja oli toivottukin tulevan lapsen kanssa. Yksi lapsi oli ilman vanhempia paikalla ja koska ei niin läheisiä olla, niin eihän se ihan mutkattomasti mennyt.
Miten muilla on tapana lastensynttäreillä, kuinka paljon lapsivieraita saa lapsi kutsua? Entä kutsutaanko pelkät lapset vai saako myös vanhempi tulla mukana? Olen lähinnä siksi kiinnostunut, kun monesti tuodaan esille sitä miten lapset saa päiväkodista niitä kavereita niin paljon, mutta kun meillähän poika ei päiväkodissa ole ja silti 5v. synttäreillä oli pojan kavereita seitsemän, niin on mielestäni ihan hyvä luku. Ja tottahan enemmänkin olisi voinut kutsua, mutta johonkin se raja oli vedettävä.

Synttärikakuksi tehtiin taas tänäkin vuonna jotain ihan uutta. Koska poika oli toivonut aikaisemmin synttärijuhliinsa teemaksi Spidermanin, niin kakku tietysti piti suunnitella sen mukaisesti. Tänä vuonna halusin jotain muuta kuin kermalla kuorrutetun täytekakun ja päälle kakkukuvan, joten googlen kuvahaku avuksi ja sieltähän se löytyi. Kakku koottiin kulhoon ja kumoamisen jälkeen tämä puolikas pallo kuorrutettiin sokerimassalla, ihan uusia juttuja itselleni. Itse valmistin kakun ja sokerimassalla kuorruttamisen ja J sai kunnian hoitaa kakun koristelun. Ja pakko on vähän kehua, että aika onnistunut tuli tuosta kakusta ja maistuikin hyvältä. Myös juhlaväeltä saatiin jonkun verran kehuja, mikä tuntui tietysti kivalta.

Kakun lisäksi yllätyssynttäreillä oli tarjolla itsetehtyä pizzaa (kahta erilaista), nakkipiiloja, poppareita, mokkapalamuffinssejä, suklaata, mehua ja kahvia/teetä. En muista millon olisi viimeksi mennyt tarjottavat näin hyvin kaupaksi, sillä kakkua ei jäänyt kuin pieni suupala jäljelle ja noin 30 mokkapalamuffinssistä jäi sunnuntaille vain kuusi, pizzat ja nakkipiilot meni poppareiden tavoin kaikki. Sunnutaille sukulaisille sitten tehtiinkin perinteinen kaura-juustokakku ja vähän paikkailtiin muffinssien vähyyttä vesimeloonilla, mikä muuten maistui niin ihanan raikkaalle näiden kaikkien herkkujen keskellä.

Synttäriviikonloppu oli kaikkiaan oikein onnistunut, itse synttärisankari enemmän kuin tyytyväinen ja yllättynyt juhlistaan. Ja voi sitä lahjojen ja lelujen paljoutta taas, legoja, lisää legoja, vielä enemmän legoja, autoja, pelejä ja vielä paljon muutakin. Sukulaisten kanssa oltiin sovittu, ettei lahjoja vaan rahaa, mitä poika saa sitten käyttää kesälomareissulla omin juttuihinsa, veikkaisin legoihin ja leluihin. Yllärijuhlat oli ehdottomasti hyvä, vaikkakin vähän haastava idea. Kaiken sen vaivan ja kiireen palkitsi ehdottomasti se kun poika kerta toisensa jälkeen yllättyi aina ovikellon soidessa ja oven avattua nähdessään, ketä kaikkia juhliin saapuikin.

Poikaa lainatakseni "Parhaat yllärisynttärit ikinä!".