Luontopolulla

Oon ennenkin kirjoittanut siitä miten jostain syystä aina syksyisin tulee lähdettyä niin paljon helpommin luontopolulle ulkoilemaan. Tänä syksynä ei siltikään ole turhan usein tullut käytyä ja syksyn ainoat kuvat Uutelan luontopolulta löytyi kuukauden takaa.

Muistan kun kotoota lähettiin luontopolulle niin mietittiin, ettei lähdetä turhaan mitään kahveja raahaamaan termarissa mukana, ei siellä mitään tarvitse. Harmitti ihan älyttömästi siinä kallioilla istuskellessa kun sitä kahvia ei sitten ollut, siinä olis ollut hyvin aikaa hörppiä kupillinen samalla kun poika juoksenteli ja kiipeili rannalla ja kallioilla.

Tilasin itselleni uuden puhelimen tänä syksynä ja sain sen vähän ennen tota Uutelassa käyntiä ja niinpä kaikki nämä kuvat luontopolulta on uudella puhelimella otettuja. Koska puhelimen kamera on itsellä se mitä tulee eniten käytettyä, niin olen todella tyytyväinen näiden kuvien laatuun, vaikka nämäkin kuvat oli vasta vain harjoittelua ja taistelua auringon häikäisyä vastaan, eikä vielä sitä parasta mitä tämänkin puhelimen kameralla voi saada. Puhelimena siis Sonyn Xperia Z5 Compact.

Korkeasaari pojan kameralla

Kuvat on just niinkun poika on ne ottanut, niitä ei ole rajattu, suoristettu tai värejä eikä kirkkautta muunneltu. Poika tykkää kuvailla paljon ja varmaan olisi aikaisemminkin jo kuvailut enemmän jos oltaisiin kameraa enemmän lainattu. Ettei oman kameran puolesta tarvitse enää pelätä, niin päädyttiin tilaamaan pojalle oma kamera millä saa kuvailla oman mielen mukaan. J tilasi DX.com:sta parilla kympillä pojan pienen pokkarin. Ei sillä mitään huippulaatusia kuvia saa mutta tähän tarkoitukseen ihan hyviä. Ja vaikka kamera häviäisi tai hajoaisi niin harmitus ei tämän kameran kohdalla ihan niin kova olisi. Ihan toimiva kamera siis pienelle pojalle ekaksi kameraksi harjoitteluun. 

Haluatteko jatkossa nähdä lisää pojan ottamia kuvia?

Ystävänpäivä viikonloppu

Vähän erilainen viikonloppu tällä kertaa ja erilainen ystävänpäivä. Lauantaita oli odotettu jo pitkään ja se odotus ja jännitys myös näkyi lauantai aamuna kun piti lähteä, niin poika veti ihan kunnon raivarit. Pienestä asiasta paisui ja paisui aivan järjetön vääntö ja jankkaaminen. Kuitenkin kaikesta huolimatta selvittiin ehjinä ja jotenkin sopuisasti ajoissa paikalle. Poikaa pyydettiin jo jokunen aika sitten tanssin kautta malliksi ja nyt siis oli tämä odotettu ja jännitetty kuvauspäivä.

Kuvaukset meni hienosti ja mitä vähän pääsin kurkkimaan niitä kuvia niin ainakin muutamia helmiä siellä joukossa ehdottomasti oli. Vähän aikaa poika ujosteli siinä kameran edessä ja tukeutui aika lailla äidin turvaan, mutta sitten kun rohkeus voitti niin nautti todella paljon kameran edessä temppuilusta. Loppujen lopuksi ei olisi edes halunnut lähteä siitä pois ollenkaan. Sen verran raskas reissu oli pojalle, että kotiin päästyä poika nukkui reilun parin tunnin päikkärit. Ja se muuten on nykyään todella harvinaista.

Muuten ystävänpäivää ei sen kummemmin vietetty, muuta kun illalla kauppareissun yhteydessä käytiin yllättämässä muutamia sukulaisia pojan tekemillä ystävänpäivä-korteilla. Oli ihan mahtava nähdä ne yllättyneet ja suuresti ilahtuneet ilmeet kun tulivat avaamaan ovea pienelle pimpottajalle, joka reippaasti toivotti hyvää ystävänpäivää ja antoi ison kirjekuoren mihin oli itse kirjoittanut vastaanottajat. Muuten sitten ilta meni rauhassa kotona itsetehtyä pizzaa ja sitä suklaajuustokakkua herkutellessa. Ei ollenkaan huono.

Tänään oli ihana herätä auringonpaisteeseen ja kauniista ilmasta inspiroituneina selvitettiin onko lähistöllä laskiasiriehoja ja suunnattiin käymään yhdessä sellaisessa. Poika pääsi kokeilemaan riehassa koiravaljakon kyydissä pientä ajelua, traktorin penkillä istumista, kasvomaalausta (tosin käteen) ja lopuksi herkuteltiin vielä grillimakkaroilla. Niin hyvää.

Pulkkamäkken ei tänä laskiaisena päästy mutta mentiin luistelemaan. Tänään huomasi todella hyvin pojan kehityksen luistimilla, se sujui jo niin hyvin. Oltiin jopa hippaa jäällä. Itselläkin luistelu meni jo huomattavasti luontevammin, vaikka kyllä ne jalkapohjat tuli taas niin kipeiksi jo ihan hetken luistelun jälkeen.

Pariisi: Ilta tivolissa

Vieläkin olisi jäljellä kuvia kesän Pariisin reissulta, vaikka itse matkasta alkaa olla kulunut jo pieni iäisyys. Ei enää montaa postausta mutta muutama kuitenkin olisi vielä tulossa, jos nyt vaikka ennen joulua saisi ne kaikki julkaistua.

Ite tykkään nykyään ottaa paljon kuvia. Kuvat ei aina laadultaan ole niitä parhaita, useat napsittu puhelimella mutta kun se puhelin on vaan niin useasti siinä lähempänä käden ulottuvilla ja kuvat saa nopeasti napsastua. Unelmahan olisi kuvata aina kunnon kameralla ja oppia ylipäätään kuvaamaan kunnolla. Tästä asiasta on itseasiassa niin useasti puhuttu J:n kanssa mut ei silti saada tehtyä asialle mitään. Toivottavasti jossain vaiheessa ryhdistäydyttäisiin ja alettaisiin panostamaan enemmän valokuvaamiseen.

Sen lisäksi, että tykkään ottaa valokuvia niin niitä on kiva katsella. Sen takia tykkään mm. Instagrammista, koska siellä voi vapaasti katsella erilaisten ihmisten ottamia erilaisia valokuvia. Saatan myös välillä selailla eri blogeja ja lähinnä vain katsella siellä olevia kuvia ja vain vilkuilla itse tekstejä.

Facebookissa ollaan selkeästi jo kyllästytty valokuvien katseluun, joten tämä blogi on se paikka mihin sitten on kiva niitä kuvia laittaa esille. Sen lisäksi, että kuvat on täällä esillä muille, myös itse on kiva välillä käydä vilkuilemassa vanhoja kuvia täältä. Se on kuitenkin ihan eri fiilis käydä blogista katselemassa vanhoja kuvia kun selata niitä kansioittain omalta koneelta.

Tän postauksen kuvat on yhdeltä illalta Pariisista kun kuljettiin Louvren pihan läpi ja mentiin viettämään iltaa Tuileriesin puistossa olevaan tivoliin. Poika oli innoissaan kun pääsi koko illan juoksemaan laitteissa ja koko perhe käytiin yhdessä myös Rue de Pariisi -pyörässä. Laitteita ei ihan hirveästi ollut pojalle mutta ei se tuntunut menoa haittaavan. Suosikiksi taisi nousta melko kirkkaasti törmäilyautoilla ajo, mitkä kulki huomattavasti kovempaa kuin Lintsillä ja tuolla poika oppikin niitä pyörittelemään melko näppärästi. Tivolissa ei ollut mitään yhtenäistä ranneketta tai yhteisiä lippuja, vaan jokaiseen laitteeseen piti ostaa omat liput. Poika kävi aina itse ostamassa itselleen laiteliput ja törmäilyautoihin käytiin useampanakin päivänä ostamassa suoraan kolmen kerran lippupaketti, kun ei se yksi kerta tuntunut koskaan riittävän.