sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ensimmäistä kertaa jäällä

Oon taas yhtä notkea kuin norsu. Ja olokin on aika lailla kun norsulla. En tiedä, mitä pahaa oon tehny et oon saanu selkäni näin kipeäks ja jumiin. Parisen viikkoa on nyt alaselkä jumitellut ja hieman hidastanut arjen sujuvaa etenemistä, kuten esim. kenkien jalkaan laittaminen on vähän kankeeta ja tavaroiden lattialta nostamiseen tarvitsee keskittyä vähän enemmän. Mut nyt vikat pari päivää on ollu aika tuskaa, välillä meinaa kyynel vierähtää kun oikein kunnolla vihlasee. Positiivista jos haetaan niin hermokipua ei ole, vaan taitaa olla lihakset nyt jumiutuneet ja pahasti. Huonoina puolina on se, etten meinaa saada poikaa nostettua sängystä/sänkyyn tai muutenkaan en pysty nyt juurikaan kantamaan ja tää arjen pyörittäminenkin on asteen haastavampaa. Tai miten se nyt ottaa kun ei meinaa sängystä aamulla päästä ylös. Onneks särkylääkkeet on kuitenkin jo vähän auttaneet et pystyy vähän verryttämään selkää ja lisäämään liikkuvuutta. Jotenkin heti kun alkaa alaselkä oireilemaan niin tulee ajatus/pelko, et nytkö se alkoi taas. Alaselkä on siis leikattu jo kerran vuonna 2007 ja uuteen leikkaukseen en halua, enkä niihin kipuihin mitä oli ennen sitä. Joten nyt on taas muistutus, että pitää alkaa huolehtimaan selän kunnosta paljon paremmin. Eli jos heti maanantaina alan jumppaa vatsalihaksia sit tunnollisemmin ja niitä syviä lihaksia kans, eiks ois hyvä? :D

Ensimmäisellä kävelylenkillä leikkauksen jälkeen ja meno oli aika hidasta ja kankeaa.


Selkäkivuista huolimatta käytiin perjantaina kokeilemassa pojan kanssa jäällä oloa ja luistimia ensimmäistä kertaa. Oli aika hurjaa kun poika pääsi ensimmäistä kertaa jäälle ja ensimmäistä kertaa luistimilla. Kiitos ihanalle I:lle, että saatiin luistimet lainaan!!! Käytiin tietysti ennen jäälle menoa ostamassa pojalle kypärä, lätkämaila, kiekko ja sählypallo. Isi taisi enemmän innostua mailasta ja kiekosta kun poika, vaikka sitten sisällä mailalla annettiinkin jo kiekolle kyytiä. Ja ei, ei suinkaan tässä yritetä suunnata poikaa mitenkään tiettyyn suuntaan, että uraa jääkiekkoilijana tai mitään. :D





Loppuun vielä kuvaa meidän autoista innostuneesta pienokaisesta, joka on aivan tohkeissaan kauppojen autokärryistä. Ainut huono puoli näissä kärryissä on, että äitille komennetaan heti vauhtia jos vähänkin pysähdytään. Brum brum bruuuuuuum...

torstai 9. helmikuuta 2012

Tukholmassa risteillen ja shoppaillen

Alkuviikosta käytiin taas Tukhomassa risteillen. Viikkarilta kun sai ilmaisia risteilyitä, niin lähdettiin sitten kaveria moikkaamaan. Alunperin meidän tarkotus oli mennä jo aikaisemmin alennusmyynteihin Tukholmaan, mutta J:n sairastelun takia jouduttiin lykkäämään käyntiä.



Reissussa oli ihan hauskaa, aika laivalla ja maissa meni vaan niin älyttömän nopeasti. Tuntuu, että laivalla ei ehditty muuta tehdä kun syödä, olla leikkihuoneessa ja välillä poiketa kaupassa ostoksilla, mutta toisaalta mitäpä muutakaan siellä olisi tehnyt?




Parhautta (J:ltä opittu sana) laivalla oli mummot, joista toinen pelasi rahapelejä ja toinen istui vieressä ja kutoi. Nämä samaiset mammat istuivat molempiin suuntiin mennessä saman pelikoneen ääressä lähes koko illan. Heh, hauskoja. Parhautta oli tietysti myös nähdä miten pienimies nautti kun sai leikkihuoneessa ja pallomeressä leikkiä. Tällä kertaa uskallettiin jo laskea pallomeren liukumäestä ja vielä ihan itsekseen, hurjaa.


Sitten toista ääripäätä edustivat ne lapset leikkihuoneessa, ei tietysti kaikki mutta se iso ryhmä heistä. Tarkoitus ei ole nyt kuulostaa rasistiselta, mutta näiden ulkomaalaisten lapset kun eivät osanneet ottaa yhtään muita, pienempiä, lapsia huomioon, eikä noudattaa leikkihuoneen sääntöjä. Ei ollut kiva kieltää omalta pojalta leikkihuoneeseen tai pallomereen menoa sen takia, että isommat lapset siellä riehuivat aivan päättömästi, eikä kukaan ollut heitä komentamassa ja vahtimassa. Itse kun heille muutaman kerran huomautin, että varoisivat pienempiä lapsia (siis muitakin kun omaani) niin viesti unohtui jo silmänräpäytyksen jälkeen ja hullu huutaminen ja riehuminen jatkui. Raivostuttavaa oli myös se, ettei leikkihuoneen säännöt koskeneet lasten kanssa olleita mummoja/isovanhempia ollenkaan. Mummot saivat liikkua leikkihuoneessa korkokengissä ja nauttia eväitään, vaikka seinillä näistä oli isot kiellot. Ei ole kiva kitistä tällaisita asioista, mutta miksi näin pienet asiat ovat niin vaikeita noudattaa ja millaista esimerkkiä nämä isovanhemmat lapsille näyttävät?




Reissusta ostettiin J:n kanssa itsellemme OnePiece:t ja oon niin ihastunut tähän omaani, tää on niin mukava päällä. Piti testata laivallakin heti kun hyttiin päästiin ja kotiin tulon jälkeen en ole kotona muuta pitänytkään. Tää on vielä tosi lämmin eli loistava näihin kylmiin ilmoihin. Laivalta matkaan tarttui vielä uudet Ralph Laurenin aurinkolasit ja Fred Perryn kassi. Laittelen niistä kuvia myöhemmin. Poika sai reissusta aika hurjasti leluja, kun hajamielinen äiti unohti ottaa pojan unilelut kotoota mukaan, niin tilanne korjattiin pehmolelukoiranpennulla, minkä poika sai itse valita kaupasta. Koiran lisäksi matkaan tarttui vielä kaksi uutta autoa, hih.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Kulttuuria ja kahvia

Tänä viikonloppuna Suomi on saanut uuden presidentin ja uuden SM-baristan. Ja näitä barista-skaboja oltiin siis ihan paikan päällä seuraamassa Kluuvissa. Ehdittiin J:n kanssa paikalle kun puolet kilpailijoista olivat jo ehtineet kisasuorituksensa tehdä mutta kuitenkin ehdittiin vielä nämä kolme nähdä. Ja nähtiinkin sitten sopivasti nämä kärkikolmikkoon sijoittuneet baristat.


Itse en osaa tapahtumaa tai niitä itse skaboja lähteä kauheasti arvostelemaan kun ensimmäistä kertaa olin tuolla mukana ja seuraamassa, mutta mitä kuulin järjestäjiltä ja kilpailun tuomarilta niin taso oli skabassa kova ja tapahtuma oli järjestäjille positiivinen kokemus ja väkeä oli yli odotusten. Tapahtuma oli selkeästi kahviammattilaisten kerman näyttäytymis- ja kohtaamispaikka, vaikka oli sinne tänä vuonna tainnut eksyä myös muitakin paikalle. Käsitykseni mukaan, aikaisemmin kisat ovat järjestetty enemmänkin kahviammattilaisten ja harrastajien keskuudessa, eikä niitä ole kauheasti mainostettu, toisin kuin tänä vuonna. Tapahtuma oli myös osana designpääkaupunkiviikonloppua.

Finalistit 2012

Victoria Nuottanen julistaa voittajaksi Joona Suomisen Turusta
Kärkikolmikko poseeraa (Kalle Freece (2), Joona Suominen (1) ja Milla Vainikainen (3))


Järjestäjille siis kiitos hienosta tapahtumasta. Jatkoon sellainen vinkki, että kahvin lisäksi tarjolle paremmin ihan vain vettä, sitä tuntui moni siellä kaipaavan.

Kiitos Johan&Nyströmin Larille jääteestä, oli hyvää!

Kisojen jälkeen käytiin J:n kanssa vielä Senaatintorilla ihmettelemässä jäälyhtyjä. Senaatintorilla oli siis myös designpääkaupunkiviikonlopun tapahtuma Wonderwater Frozen Lights – Jäälyhdyt syttyvät. Ja täytyy myöntää, että olin aika pettynyt tuohon tapahtumaan tai lähinnä sen pieneyteen. Voi toki olla, että tähän pettymykseeni vaikutti myös väsymys, kova pakkanen ja lumisade, takana oli kuitenkin jo pitkä päivä. Tapahtumalla oli tarkoitus myös herätellä ihmisiä miettimään vedenkulutusta ja vesijalanjäljen merkitystä, mutta minun kohdallani ainakaan tuo ei oikein onnistunut. Paikalle oli pystytetty teltta, mistä olisi varmastikin saanut lisää tietoa näistä aiheista mutta emme pistäytyneet sieltä, vaan jatkoimme matkaa autolle lämmittelemään.


Tämä viikonloppu on siis sisältänyt paljon kulttuuria, kun tähän vielä lisää sunnuntailta presidentinvaalit ja äänestyksen. Me ei siis käyty äänestämässä ennakkoon vaan jätettiin äänestys ihan tarkotuksella vaalipäivälle, jotta saadaan tähän päivään kunnon vaalitunnelmaa.



Kulttuurin lisäksi tähän viikonloppuun saatiin vielä mahdutettua hieman mukavaa kahvittelua ihanien tyttöjen kanssa. Kiitos I&I tarjottavista (se mustikkarahkapiirakka oli tosi hyvää) ja ihanasta seurasta. Erityiskiitos pienemmälle I:lle kun jaksoi leikittää meidän pientämiestä. <3

J:llä on muuten omassa blogissaan enemmän juttua tuolta barista-kisoista ja muutenkin juttua lisää koko viikonlopulta. J:n blogiin pääsee tästä.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Järkyttävä ajokeli ja ruuhka


Aamulla oli aikamoinen yllätys kun katsoi ikkunasta ulos ja näki sen lumen määrän mitä oli satanut ja koko ajan satoi lisää. Toisaalta näky oli myös aika kaunis, kun ympärillä oli paksu valkoinen lumikerros niin pehmoisen näköistä pakkaslunta.


Kerrankin oltiin lähdössä hyvissä ajoin liikkelle ja omasta mielestämme varauduttu keliin hyvin, oli nimittäin varoituksia ruuhkasta ja heikentyneestä ajokelistä. Mutta se todellisuus tien päällä oli jotain niin paljon hurjempaa kun oltiin osattu kuvitella, ruuhkat oli ihan järkyttäviä. Ensin soitin matkalta hierojalle, että ollaan nyt tultu yhtä kilometriä puolituntia, joten myöhästyn hieman mutta olen tulossa. Siinä vaiheessa kun oltiin edetty alle kolme kilsaa ja aikaa oli mennyt jo tunti, niin soitin, etten taida ehtiä ollenkaan. Koska liikkelle oli lähdetty niin mentiin sitten vaan vanhempieni luokse käymään, sinne poikien piti alunperin mennä siksi aikaa kun minulla olisi ollut hieronta. Tehtiin kaksi tuntia matkaa, kun normaalisti matka taittuu reilussa vartissa. Mutta pääasia kuitenkin, että päästiin ehjänä perille, eikä jouduttu niihin järkyttäviin kolarisumiin mitä siinä matkan varrella oli ja mitä jouduttiin kiertelemään.


Ihana äiti oli tehnyt meitä varten pannaria, joten siinä sitten vähän herkuteltiin kahvin kanssa. Päästiin myös ulos leikkimään lumella ja pienimies pääsi vähän pulkkailemaankin. Oli ihanan raikas ilma olla ulkona, eikä kylmyys tuntunut yhtään.


Saa nähdä miten huomenna aamulla pääsee aamulla liikkelle, kun lumen tulo vaan jatkuu ja jatkuu. Huomenna olisi nimittäin tarkoitus viedä pienimies aamupäivällä J:n tädille hoitoon ja meidän olisi tarkoitus mennä seurailemaan Vuoden Barista 2012 -skaboja stadiin Kluuviin. Kuten ehkä arvata saattaa, tämä idea ei ole minulta lähtöisin mutta uskon, että päivästä voi tulla ihan hauska. Alkuillasta olisi vielä tarkoitus käydä Senaatintorilla vilkaisemassa sytytettyjä jäälyhtyjä, kun siellä on Designpääkaupunkiviikonlopun tapahtumana Wonderwater Frozen Lights - Jäälyhdyt syttyvät -tapahtuma.

torstai 2. helmikuuta 2012

Typerä pakkanen, ihanat paketit

Tänään on tainnut olla tämän talven eka päivä kun oon kironnu tota pakkasta ihan oikeasti ja kun oon tosissani palellu. En olis tänäänkään hermostunut tähän pakkaseen, jos meidän auto olis aamupäivällä lähtenyt käyntiin kun oltiin muskariin lähdössä mutta kun ei. Onneks pihalla oli ystävällisiä setiä, jotka auttoivat ja saatiin autoon virtaa ja auto liikkeelle, muskariin ei tosin ehditty.

Tänään sain kuitenkin haettua postiin tulleet paketit. Nellyltä tilasin ihanan ruskean toppatakin ja Espritiltä tuli hieman muita vaatteita itselleni ja pojalle.


Oon niin tyytyväinen kaikkiin tilauksiin, eikä mitään tarvitse edes palauttaa tai vaihtaa, kivaa. Tosin katselin heti, että Espritin alessa olisi vielä kivannäköinen takki pojalle, minkä ehkä joudun tilaamaan, hih. Vai mitä ootte mieltä?


Tänään oli taas uintia ja uinnin jälkeen olo on ollut tosi väsynyt. Uimassa on kyllä kiva pojan kanssa käydä kun se kehitys siellä vedessä on ollut niin huimaa ja nykyään en joudu poikaa kannattelemaan ihan sitä koko puolta tuntia mikä ollaan altaassa. Pojasta ehdottomasti parasta tällä hetkellä tuntuu olevan penkiltä veteen hyppääminen ja itsenäisesti pintaan nouseminen. Pinnalla käydään vain äidin sylissä kääntymässä ja sitten kiivetään takaisin tuolille ja uusi hyppy veteen sukelluksiin. On vielä kiva kun ohjaajatkin ovat huomanneet pojan kehityksen pintaan nousun kanssa. Myös jalat polskivat nykyään kovasti ja kädetkin ovat alkaneet tekemään jo uintiliikkeitä. Selällään kelluminen on aika tuskaista, eikä siihen oikein suostuta, siinähän pitää kuitenkin olla aikas paikallaan ja rauhallisesti, ihan hullua.

Tänäänkin täällä herkuteltiin vielä kalapainotteisesti. Eilistä salaattia oli vielä hieman jäljellä ja siihen seuraksi tehtiin lämpöisenä ruokana uunilohta ja perunamuussia. Uunilohi laitettiin vielä kolmenjuustonkermapedillä, nam! En tiedä mikä kalansyöntikausi nyt on menossa mutta tuntuu, etten kyllästy siihen ollenkaan. Toivottavasti ei kyllästy muutkaan perheessä, sillä kaapissa on vielä reilu puoli kiloa lohta jäljellä odottaen valmistusta.

Pahoittelut huonolaatuisesta kuvasta, oli vaan niin nälkä ettei pystynyt keskittymään kuvaamiseen ;)