Pienestä suuri kiukutus

On älytöntä miten joskus pieni asia voi ärsyttää ja kiukuttaa ihan tolkuttomasti. Eilen taas sai kokea sen melko turhan kiukun nousemisen pienestä asiasta. Kun hain poikaa kerhosta niin vaikutti sille, että huivi oli tehnyt mystisen katoamisen. Molemmat pojan kanssa oltiin varmoja, että huivi oli kotoa lähtiessä puettu mutta sitten sitä ei vaan löytynyt mistään. Pengottiin taskut, hihat ja reppu, sekä se koko kerhon eteinen ja kuivauskaappi mutta huivia ei löytynyt. Siellä vielä sain pidettyä kohoavan raivon piilossa ja toivottiin, että viikon aikana huivi löytyisi jostain. Kiukkua kasvatin vielä kauppareissun ajan, eikä ruokakaupassa keskittymisestä meinannut tulla mitään kun se kadonnut huivi vaan kiukutti. Mutta voi sitä ilon ja riemun määrää sitten kun kotiin päästiin ja huivi jotenkin kummasti löytyi jostain sieltä hupparin syövereistä. Melkein fiilis lähenteli kun olisi lotossa voittanut. Ja kyseessä siis kuitenkin vanha huivi mutta tunnearvoltaan rakas.

THE huivi on oik. yläkulman huivi

Tässä siis taas todettiin miten pienet asiat voi saada aikaan suuria tunteita. Ja onneksi osasin imeä sitä kiukkua siellä kerhossa, eikä tullut sanottua mitään sopimatonta. Meillä kun ei ole ollut tapana (ainakaan tähän asti) hävitellä vaatteita ja juuri mitään muutakaan, ennen kun tänä syksynä juurikin kerhossa teki mystisen katoamisen pojan ihan uudet sormikkaat. Ei mikään iso menetys mutta harmitti sekin.

Huivit on mulle kuitenkin se isompi juttu. Itselle niitä on kertynyt ehkä enemmän kun suostun myöntämään, niitä löytyy niin arkeen kuin juhlaan, sekä kesään ja talveen. Huivit vaan on mulle se juttu, että niitä vaan kertyy, melkein huomaamatta. Tänä syksynä yksi huivi on selkeästi noussut suosikiksi. Espritin ihanan pehmeä ja lämmin kolmiohuivi tuntuu tällä hetkellä kaikin puolin lähes täydelliseltä vaihtoehdolta ja siksipä se valikoituu päivä toisensa jälkeen päälle.

Tän syksyn suosikki yhdistelmä

Ei taas mennyt niinku piti

Viikonloppuna ei mikään tainnut mennä niin kuin piti tai oli suunniteltu, suurin osa suunnitelmista romuttui aika hyvin. Se voi välillä harmittaa ihan hurjasti kun kivat suunnitelmat romuttuu, varsinkin kun vielä on ehtinyt tekemään kaikenlaisia valmisteluita.

Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut mistää vakavasta vaan ensin perui vieraat tulonsa sairastelun takia ja sitten peruttiin koiran yökyläily sairastelun takia. Eikä näistä tietenkään voi olla vihainen mutta kyllähän se harmitti kun molempia odotettiin kovasti. Jossain vaiheessa viikonloppua tosin tilanne vaikutti paranevan entisestään kun oltiin kahden vaiheilla tarvitseeko J:n lähteä päivystykseen mutta onneksi olo helpottui ihan kotikonstein.

Lauantaina käytiin viemässä haudoilla kynttilöitä ja voi miten kaunista haustausmailla taas oli kun kynttilöitä oli niin paljon käyty sytyttämässä. Pojalle hautausmaalla käynti oli melko jännittävä ja uusi kokemus. Onhan tuo ennenkin siellä käynyt mutta nyt vasta oli kiinnostunut tuosta paikasta ja siihen liittyvistä asioista. L on myös viime aikoina kovasti kysellyt ja ihmetellyt kuolemaa ja pähkäillyt miksi ihminen kuolee ja miksi se haudataan. Nyt sitten hautausmaalla kurkittiin hautakivien taakse ja ihmeteltiin kun ei siellä ketään näkynyt. Serkkuni muistomerkin luona L kyseli serkun kuolemasta ja kun puhuttiin, että serkullani on nyt parempi olla, niin L pähkäili miksi ei sitten tule takaisin jos kerran on parempi olla.

Illalla otettiin J:n kanssa vahinkoa takaisin kaatuneiden suunnitelmien takia ja aloitettiin glögi- ja joulutorttukausi. Parasta. Siinä on kaksi asiaa mitkä toimii melkein suklaan tavoin mieltä piristävänä ja kaiken pelastavana.

Ja eihän päivässä oikeasti mitään vikaa ollut, vaan oli ihan mukava päivä kaikenkaikkiaanm. Saatiin viettää rentoa päivää pitkään nukkuen, köllötellä kotona, käydä vähän ulkona ja mummilassa saatiin vielä kahvittelun lomassa vatsat täyteen. Joten eipä sitä sitten kuitenkaan ole mitään valittamista vaikka alkuun harmittikin.

Sirkuksessa

Sirkus Finlandia on tullut Stadiin jo lokakuun alussa mutta vasta nyt viimeisenä viikonloppuna päästiin tuota katsomaan. Ja on se todettava, että on se Sirkus Finladia ihan omaa luokkaansa ja jatkossa varmasti ainoa sirkus mitä mennään katsomaan, ainakin täällä kotimaassa.

Vaikka L odotti kovasti sirkusta niin kohokohta taisi olla se sieltä ostettu valohyrrä. Kamelit ja pellejen vesileikit sai myös pojan huomion mutta muuten keskittyminen oli paikoitellen vähän vaikeaa. Ja onhan se ihan ymmärrettävää, ettei pieni jaksa keskittyä seuraamaan niitä akrobatia-esityksiä. Omaan silmään ne esitykset oli taas aivan huikeita, ihan mieletöntä voimaa ja kehonhallintaa. Kyllä oli taas mieltä ylentävää istua yleisössä puputtamassa posket täynnä popcornia ja seurata niitä esityksiä.

Asukuvat ei oikein ottanut onnistuakseen, vaan kuvista tuli vauhdilla napsittuina tosi epätarkkoja ja melko pimeitä. Laitanpa kuitenkin tähän muutaman esille esitellen uuden huivilöydön mikä osui kivasti sävysävyyn sukkisten kanssa.

P.S. Tietääkö kukaan miksi kuvat näyttää suttuisemmilta ja epätarkemmilta Bloggerissa kuin mitä ne näyttää omalla koneella muuten? Nyt varsinkin näiden kuvien kanssa ollut tooosi paljon ongelmia :(

P.P.S. Mukavaa alkavaa viikkoa ja iloista mieltä marraskuuhun!!

Väärä päivä

Tänään oon aamusta asti elänyt ihan perjantaissa ja jotenkin tosi vaikea ollu sisäistää, että on vasta torstai. Mutta nyt onkin positiivista huomata, että jo heti huomenna on perjantai ja siihen ei ole enää pitkä aika. En edes tiedä miksi odotan perjantaita, koska mitään ihmeitä ei ole tiedossa mutta onhan se kiva aina jotain odottaa.

Toivottavasti huominen perjantai on sitten odottamisen arvoinen. 

Hyvää yötä! <3

P.S. Muistakaa käydä tykkäilemässä blogia Facebookissa!!!

Lumihiutaleita

Päivällä vietettiin pieni askartelutuokio ja harjoiteltiin koko perheen voimin lumihiutaleiden leikkelyä. Totta puhuakseni en edes muista milloin viimeksi olisi noita tullut leikeltyä mutta hauskaa se oli. Pojallehan tämä oli mainiota saksien käsittely harjoittelua.

Poikakin tykkäsi tuosta askartelusta mutta hieman ailahtelevaa oli se keskittyminen. Tietysti tuossa oli monta erilaista asiaa mihin piti keskittyä, ihan siitä saksien pitelystä lähtien, niin olihan se haastavaa. Hyvin kuitenkin meni ja muutama hieno lumihiutale saatiin aikaiseksi. Ehkä kuitenkin harjoitellaan vielä jonkusen kerran ennen talvea. Täytyykin käydä ostamassa lisää noita erivärisiä origami-papereita, niillä oli hyvä harjoitella.

Nyt on illasta jotenkin sellainen väsynyt mutta vähän rauhaton olo, että jos joisin niin nyt voisi maistua vaikka lasillinen punkkua tai jotain. Näin keskiviikkoisin tuntuu verottavan toi pojan uimakoulu kovasti myös omia voimia. Uimisen ja saunomisen jälkeen olo on aika kypsä ja kun sitten kotona vielä syö vatsan täyteen niin sohva on hyvin mieluisa paikka loppuillan ajan. Se koko puketumis-peseytymis-altaassa olo-saunomis-pukeutumis-rumba on aika hurjaa vilskettä, että harvoin siinä kauheasti ehtii rauhoittua ja rentoutua, edes siellä saunassa. Toisaalta on siis ihan hyvä, että allasaikaa on vain puoltuntia. Tai toisaalta ehkä poikakin voisi väsähtää uinnista paremmin jos altaassa olisi vähän pidempi aika, ehkä.

 Kaapista muistui viime syksynä Espanjasta ostettu Messin peliasu ja todettiin sen olevan sopiva asu tanssitunnille, vähän vastapainoa niille vaaleanpunaisille ballerinoille ;)

Hyvää yötä! <3

Pätkis-mokkapalat

Tänään aloitin aamun ahkerasti leipomalla ja siivoamalla ennen kun oli pojan kerhon vuoro. Joskus aikaisemmin silmiin osui jostain pätkis-mokkapalojen resepti ja nyt kun oli kahvivieras tulossa niin oli mikä parhain syy ryhtyä leipomaan.

Kotikokin sivuilta etsin sopivan reseptin ja sen mukaan tein ihan tosi herkullisia mokkapaloja. Mokkapaloista tuli ehkä hieman turhan paksuja ainakin meidän pellillä, joten reseptiä voisi mahdollisesti hieman pienentää ensi kerralla. Vaikka ei noissa paksuissakaan paloissa nyt mitään vikaa ole, sillä tuli ihan järjettömän hyviä mokkapaloja. Tässä vielä resepti tännekin.

Pätkis-Mokkapalat

pohja

4kanamunaa

3dl sokeria

5dl vehnäjauhoja

4rkl kaakojauhetta

4tl leivinjauhetta

2tl vaniljasokeria

2dl maitoa

200g voita

4 pätkis-patukkaa (itse laitoin reilummin)

kuorrute

6dl tomusokeria

 vahvaa kahvia

2rkl kaakaojauhetta

Paisto 200 asteessa noin 20min. 

Anna pohjan jäähtyä hyvin ennen kuorrutteen levittämistä ja koristelua. Kuorrutteessa kahvia laitoin sen verran, että kuorrutteesta tuli riittävän notkeaa ja tasaista (ehkä n. desi). Koristeluun meillä käytettiin tällä kertaa Marianne-rouhetta (Fazerin valmista), mutta siinähän vain mielikuvitus on rajana.

Herkullista viikon jatkoa ja hyvää yötä! <3

Monday in black

Aina välillä tulee hieman hyödynnettyä hiustenväriä pukeutumisen suhteen. Täysin musta asu ei tunnu ihan niin synkältä kun hiuksissa on freessi ja kirkas väri. Siihen kun lisää vielä kirkkaan värisen huivin niin ei muuten täysin musta asu tunnu yhtään niin synkältä ja tylsältä.

Hyppien kerhosta kotiin